Sähkövatkaimen käyttö helpottuu kulhon ja pöytätelineen ansiosta. Pöytäteline vapauttaa kädet, leivonta-aineita voi lisätä koneen käydessä ja vatkainta ei tarvitse valvoa koko ajan. Kaksi kulhoa tekivät testaajien mielestä Logikista erityisen käytännöllisen.

Kolmen kovan testiin valittiin neljä teholtaan 300 watin sähkövatkainta, jotka oli varustettu pöytätelineellä ja vatkauskulholla. Kaikissa oli vispilät ja taikinakoukut. Testituotteet olivat Clas Ohlson 34-1326 HM975, Electrolux PerfektMix ESM1250, Logik L30SMB14E ja OBH Nordica 6779 Hand Mixer Multimix 300.

Testituottet Clas Ohlson, Electrolux, Logik ja OBH Nordica. Testivatkaimet Clas Ohlson, Electrolux, Logik ja OBH Nordica. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Clas Ohlson,Electrolux,Kuningaskuluttaja (Tv),Logik,OBH Nordica,Vatkain

Testituotteita testasivat noin parin viikon ajan tuusulalaiset naapurit ja suurperheen äidit Pia Nurminen (kuvassa oikealla) ja Laura Takala (kuvassa keskellä) sekä vuoden verran eläkkeellä ollut Tuula MacIntosh Järvenpäästä.

Pialla on viisi lasta ja Lauralla kuusi. Myös molempien lapset olivat kokeilleet laitteita innokkaasti. Pian mielestä vatkaimen tärkein ominaisuus olikin helppokäyttöisyys.

- Niin helppo, että lapsetkin osaavat käyttää sitä.

Vatkaimissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyden lisäksi käytännöllisyyttä ja tehokkuutta.

Kallein Logik oli hiljaisin

Gigantin mallissa Logikissa oli 12 nopeusvaihtoehtoa ja portaaton nopeudensäätö. Muissa testimalleissa oli viisi nopeutta ja turbotoiminto. Nopeuksistaan huolimatta Logikissa oli hiljaisin ääni.

- Kaikki lapset nukkuivat yläkerrassa, kun tein aamulla Logikilla sämpylätaikinaa. He eivät tienneet ollenkaan, mitä keittiössä tapahtui, Pia kommentoi Logikin käyntiääntä.

Vain Laura oli keksinyt käyttöä Logikin kaikille tehoille.

Tosin ainoastaan Laura oli keksinyt käyttöä Logikin kaikille tehoille. Lauran lailla Pia kiitteli, että sillä onnistui erityisesti vispipuuro. Puurosta tuli nopeammin kuohkeata kuin muilla vatkaimilla.

OBH Nordica oli äänekkäin

Lauran mielestä turbonappi toi lisää tehoa vain OBH Nordicassa.

- Siinä turbolla oli merkittävä ero. Sen oikein kuuli korvissa ja se tuntui.

Sitä ei voinut edes laittaa kovimmille tehoille.

OBH Nordica olikin ehdottomasti äänekkäin. Tuulan mielestä vatkaimesta oli käytännöllisyys kaukana, kun pöytätelineessä ei ollut imukuppeja pohjassa kuten muissa vatkaimissa.

- Sitä ei voinut edes laittaa kovimmille tehoille, koska se tärisi ja piti meteliä. On tärkeätä, että laite on vakaa pöydällä.

Piallakin laite oli suorastaan liikkunut pöydällä.

Vispilöiden ja taikinakoukkujen kiinnitys ei ollut helppoa

Edullisimmat Clas Ohlsonin oma malli ja Electrolux olivat hyvin samankaltaisia: toisen vispilän ja taikinakoukun varressa oli ratas, jonka piti helpottaa niiden kiinnitystä vatkaimeen ja vastaavanlaiseen rattaaseen pöytätelineessä. Jotta havaitsi oikean aukon vatkaimesta, tarvitsi melkein suurennuslasia!

- Saa olla hyvä valaistus ja hyvät silmät, että näkee, että varsi menee oikeisiin jengoihin, Tuula kommentoi.

Clas Ohlson Vatkaimen kiinnitysosa, Clas Ohlson. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Clas Ohlson,Kuningaskuluttaja (Tv),Vatkain

Electrolux Electrolux-vatkaimen kiinnitys. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Electrolux,Kuningaskuluttaja (Tv),Vatkain

Jotta havaitsi oikean aukon vatkaimesta, tarvitsi melkein suurennuslasia.

Tuula huomasi, että Electroluxin käyttöohjeissa jopa neuvottiin virheellisesti, että työvälineitä voisi vaivatta vaihtaa, kun vatkain on ylös käännettynä telineessä. Vatkain piti kuitenkin irrottaa telineestä, jotta vispilät tai taikinakoukut voi vaihtaa. Käyttöohjeessa oli aivan eri vatkaimen kuva!

Logik ei ollut yhtään helpompi. Siinä piti osata laittaa vispilät ja taikinakoukut oikeisiin aukkoihin.

- Jos ne on väärin, toinen pysyy ja toinen tippuu, Tuula selvitti.

OBH Nordican vispilät oli helpoin kiinnittää, koska niissä ei ollut väliä kummin päin ne vatkaimeen laittoi. Vatkainta ei myöskään tarvinnut irrottaa telineestä, jotta vispilät sai paikoilleen. Mutta taikinakoukut piti siinäkin laittaa tietyin päin, jotta taikina ei käytön aikana nousisi koukkuihin ja varsiin.

Logik Logig-vatkaimen kiinnitys. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Kuningaskuluttaja (Tv),Logik,Vatkain

OBH Nordica Vatkaimen kiinnitys, OBH Nordica. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Kuningaskuluttaja (Tv),OBH Nordica,Vatkain

Tehokkuus jakoi mielipiteet

Tuulan 20 vuotta vanhan yleiskoneen vatkain selvisi edelleen pullataikinasta ilman, että sitä tarvitsi vaivata käsin. Näin ei käynyt testivatkaimilla. Tuulan mielestä jokaisen koneen tehokkuudessa olisi parantamisen varaa. Esimerkiksi Logikin kulho oli liian laakea, joten ainekset eivät sekoittuneet kunnolla.

Jauhot ja pehmeä voi jäivät laakean kulhon reunoille.

- Jauhot ja pehmeä voi jäivät kulhon reunoille. Jos kulho olisi kuperampi, suipompi, niin se pystyisi ottamaan reunoilta. Nyt se ei oikein toiminut, Tuula kommentoi huonoimmaksi rankkaamansa vatkaimen tehokkuutta.

Pia ja Laura taas olivat onnistuneet tekemään suosikillaan Logikilla sämpylätaikinankin. Lauran mielestä Logik ja OBH Nordica vatkasivat parhaiten myös pieniä määriä, koska vispilät menivät kulhon pohjaan asti. Varsinkin Logikin pienempi kulho osoittautui silloin käytännöllisimmäksi.

Muna-sokerivaahto ei kuohkeutunut niin hyvin ohuemmilla vispilöillä.

Logikin ja OBH Nordican vatkainten vispilät ja taikinakoukut olivat myös jykevämpää tekoa kuin Clas Ohlsonin ja Electroluxin.

- Esimerkiksi kermavaahdon vatkaaminen tai muna-sokerivaahto ei kuohkeutunut niin hyvin Clas Ohlsonin ja Electroluxin ohuemmilla vispilöillä, Laura totesi.

Kuvauspäivänä OBH Nordica vatkasi kuohkeimman kakkutaikinan - ja nopeimmin.

Kun koneita pakattiin testin jälkeen, yhden Electroluxin vatkaimen pöytätelineen kääntöpainikkeen jousi irtosi.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja Logik L30SMB14E

• hinta 99,00 €
• 300 W, 12 nopeusvaihtoehtoa ja turbotila
• mukana konepestävät vispilät ja taikinakoukut ruostumatonta terästä, kaksi pyörivää teräskulhoa ja teline vatkaimelle, irrallinen pyörivä alusta
• virtajohto 95 cm

Logik-vatkain. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,Logik,Vatkain

+ hiljaisin ääni
+ imukupit pohjassa
+ jykevä, pysyi paikallaan
+ kaksi kulhoa
+ vahvantuntuiset vispilät ja taikinakoukut
+ ainut laitteista, jossa kulhot pyörivät ns. passiivisesti
+ helppo käyttää
+ puhdistus tuntui helpoimmalta
+ miellytti silmää ulkonäöllään

- vaikea aluksi kasata
- ei vaivannut pullataikinaa loppuun asti kunnolla, loppu oli vaivattava käsin
- kulho liian laaja, jotta vatkaus/sekoitus olisi toiminut kunnolla
- kone turhan massiivinen
- vatkainosa painava ja epämukava kädessä

2. OBH Nordica 6779 Hand Mixer Multimix 300

• hinta 49,90 €
• 300 W, 5 nopeusvaihtoehtoa ja turbotila
• mukana konepestävät vispilät ja taikinakoukut kromattua terästä, 2,5 litran vetoinen pyörivä muovikulho ja teline vatkaimelle
• virtajohto 110 cm

OBH Nordica vatkain. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,OBH Nordica,Vatkain

+ helppo kiinnittää vispilät
+ tehokas
+ vatkaus nopeaa
+ pullataikinan sekoitti tyydyttävästi loppuun saakka
+ ainoa, jossa turbokytkin toi selvän eron maksimisäädön päälle
+ pieni koko

- koneen pohjassa ei ole imukuppeja kuten muissa laitteissa, joten laite liikkui
- täysteholla huteran oloinen, tärisi ja heilui
- kovaäänisin
- vaikea koota ennen kuin keksi, miten laitetaan paikalleen
- laitteen muovinen vapautuspainike pöytätelineessä epäilyttää: kestääkö käytössä?

3. Electrolux PerfektMix ESM1250

• hinta 34,90 €
• 300 W, 5 nopeusvaihtoehtoa ja turbotila
• mukana konepestävät vispilät ja taikinakoukut ruostumatonta terästä, 3,5 litran vetoinen pyörivä muovikulho ja teline vatkaimelle
• virtajohto 100 cm

Electrolux-vatkain. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Electrolux,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,Vatkain

+ imukupit pohjassa
+ vatkaus/sekoitustulos ok
+ peruskäyttö ilman ohjeita vaivatta
+ ulkonäkö näistä neljästä miellytti eniten

- kulhoteline heppoisen oloinen
- toisin kuin ohjekirjassa kerrotaan vatkain oli poistettava pöytätelineestä ennen kuin vispilät tai taikinakoukut voi asettaa paikoilleen
- vaikea kiinnittää vispilöitä ja taikinakoukkuja
- aika kova ääni
- pettymys vispilöiden ohueen malliin, koska oletus, että siitä syystä muna + sokeri ei vaahtoudu
- porkkanakakun porkkanaraasteen jouduin sekoittamaan lopuksi käsin, koska raaste jäi taikinakoukkuihin

4. Clas Ohlson Sähkövatkain HM975

• hinta 34,95 €
• 300 W, 5 nopeusvaihtoehtoa ja turbotila
• mukana vispilät ja taikinakoukut, n. 2,5 litran vetoinen pyörivä muovikulho ja teline vatkaimelle, muovilasta
• virtajohto 120 cm

Clas Ohlsonin vatkain Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Clas Ohlson,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,Vatkain

+ imukupit pohjassa
+ tein teeleivän, johon piti sekoittaa mm. raejuustoa ja hakattuja kuivattuja aprikooseja; taikinan teko onnistui ok
+ kompakti koko

- kevyen oloinen
- vaikea kiinnittää vispilöitä ja taikinakoukkuja
- vispilät eivät tunnu ylettyvän riittävän pitkälle
- vatkausteho huono pienen ainemäärän kanssa
- kerää taikinan yhteen möykkyyn vispilöitten ympärille
- kova ääni
- kuvaspäivänä hitain, muna + sokeri ei tahtonut vaahtoutua

Muokattu 16.3.2016: Lisätty Areena-video.

Vaikka monella on kotona yhä CD:itä tai vinyylejä, yhä useampi siirtyy kuuntelemaan musiikkia suoratoistopalveluiden kautta. Kuningaskuluttajan Kolme kovaa testasi suositun Spotifyn ja sen kaksi haastajaa: Deezerin ja Groove Musicin.

Musiikin suoratoistopalvelujen avulla musiikkia pystyy helposti kuuntelemaan missä tahansa. Käyttäjälle avautuu miljoonien kappaleiden musiikkikirjasto, josta voi halutessaan etsiä kuunteluun tietyn artistin tuotannon, tietyn albumin tai genren, tai kaikkea sekaisin soittolistojen avulla. Palveluissa on usein myös radio-toiminto, joka soittaa haetun artistin tuotantoa tai muuta samanlaista musiikkia.

Testimme Kolme kovaa ovat pohjois-savolaisia musiikin suurkuluttajia. Mette Maukonen opiskelee toista vuotta Kuopion taidelukio Lumitissa musiikkilinjalla. Pirjo Böös on laulanut eri kokoonpanoissa jo 16-vuotiaasta asti ja soittaa myös silloin tällöin pianoa. Triin Rikkola kuuntelee musiikkia monipuolisesti kellon ympäri, kotoa työpaikalle ja takaisin.

Testaajat Mette Maukonen, Pirjo Böös ja Triin Rikkola. Kolme kovaa Mette Maukonen, Pirjo Böös ja Triin Rikkola. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi Kuningaskuluttaja (Tv),Musiikin suoratoisto,testaajat

Kaikilla tarjolla kuukauden ilmainen kokeilu täysversiosta.

Palveluita testattiin kuukauden ajan ja käytössä olivat niin sanotut täysversiot. Täysversion hinta on noin kymmenen euroa kuukaudessa. Kaikilla palveluilla on tarjota kuukauden ilmainen kokeilu täysversiosta. Deezeristä ja Spotifysta on tarjolla myös mainoksilla höystetty riisutumpi versio, joka on ilmainen. Groove Musicissa ilman rekisteröitymistä kappaleista kuulee vain lyhyen näytteen.

Groove Musicin käyttöönotto kangerteli

Spotifyn ja Deezerin käyttöönotto oli testaajien mukaan helppoa. Palveluun pystyi kirjautumaan näppärästi esimerkiksi Facebook-tilin kautta.

Microsoftin palvelua, Groove Musicia, käytetään Microsoft-tilin kautta. Tilin luominen ja palvelun käyttöönotto tuotti testaajille ongelmia.

- Jouduin luomaan jopa kaksi tiliä, kun en saanut toimimaan. Onneksi toinen tili lähti sitten pyörimään, Pirjo kertoo kokemuksistaan Groove Musicin kanssa.

Jouduin luomaan jopa kaksi tiliä, kun en saanut toimimaan.

- Jos ei ole luottokorttia, eli on vain Visa electron, niin eihän sitä Groove Musicin kokeilua sitten saa, Triin harmittelee.

Spotify selvisi yllätyspistohyökkäyksistä

Kaikissa kolmessa palvelussa on tarjolla miljoonia kappaleita. Pääasiassa testaajat löysivät kaiken etsimänsä, tunnetuista suosikeista harvinaisuuksiin.

Mette havaitsi, että Spotifylla oli tarjota laaja kokoelma cover-versioita kappaleista, kun esimerkiksi Deezerillä ei juuri covereita ollut. Pirjo kehuu Spotifya myös siinä, että kotimainen uusi tuotanto löytyi palvelusta nopeasti.

- Tänään julkaistiin uusi Kasmirin biisi, ja kun tarkistin, niin se löytyi Spotifystä, mutta ei Deezeristä. Käsittääkseni Deezer on ranskalainen ja Spotify ruotsalainen yritys, eli jollain tapaa se alueellisuus varmaan vaikuttaa, Pirjo pohdiskelee.

Ruutukaappaus Spotifystä, Kasmirin Amen-kappale. Kuva: Ruutukaappaus Spotifysta / Yle Kuningaskuluttaja (Tv),Musiikin suoratoisto,Spotify

Groove Musicia käyttäessä oli sellainen olo, että olen jossakin viraston virallisessa musiikkitietokannassa.

Groove Musicissa testaajien mukaan musiikkia kyllä löytyi, mutta käyttöliittymää he kuvailivat jäykäksi ja kaupalliseksi.

- Rehellisesti sanoen oli sellainen olo sitä käyttäessä, että olen jossakin viraston virallisessa musiikkitietokannassa, Pirjo luonnehtii Groove Musicia.

Groove Musicissa on lisäksi mahdollisuus ostaa kappaleita omaksi Store-osion kautta. Kuunnella voi myös muuta omaa musiikkia, jos sen lataa Microsoftin OneDrive-pilvipalveluun.

Groove Musicin radio ei osannut suositella

Suoratoistopalvelut ovat myös hyvä keino löytää uutta musiikkia ja saada omaan makuun rukattuja suosituksia. Uutta musiikkia voi löytää esimerkiksi kavereiden soittolistoilta, palvelun itse kokoamilta soittolistoilta tai radiotoiminnon kautta.

Radion voi luoda esimerkiksi artistista tai genrestä. Yleensä radiotoiminnossa soi silloin tällöin valitun artistin kappale ja sen lisäksi toiminto soittaa samankaltaista musiikkia.

Groove Musicin radiotoiminnosta ei tykätty. Testaajien kertoman perusteella vaikuttaa siltä, että Grooven algoritmi ei ole yhtä jouheva kuin Spotifyssa ja Deezerissä. Meten valitsemaa artistia, Adelea, ei tullut radiokuuntelun yhteydessä kertaakaan.

- Menin ainakin kymmenen biisiä, mutta en yhtään tiedä, ketä ne artistit oli, Mette kertoo turhautumisestaan Groove Musiciin.

Groove Musicissa ei ollut myöskään valmiita soittolistoja, vaan palvelu olettaa käyttäjän luovan soittolistoja palveluun itse.

Groove Music -suoratoistopalvelun tyhjä soittolistanäkymä Kuva: Kuvamanipulaatio ruutukaappauksesta. Yle / Kaisu Nevasalmi groove music,Kuningaskuluttaja (Tv),Musiikin suoratoisto

Deezer tarjosi monipuolisesti uutta

Deezer kysyy palvelua käyttöön otettaessa käyttäjänsä musiikkimausta ja se osaa myös jollain lailla yhdistää käyttäjän aikaisempaa musiikkihistoriaa palvelussaan. Esimerkiksi Metelle Deezer loi soittolistan vanhoihin puhelimiin ladatuista kappaleista teemalla “Muistatko vielä nämä?”.

Pirjo epäilee, että Deezer osaa jotenkin linkittyä Spotifyn kanssa, sillä palvelu tarjosi hänelle kuunteluun niin tarkkoja, valtavirrasta poikkeavia suosituksia. Pirjo käytti Facebook-tiliään kirjautumiseen. Myös Triin yllättyi Deezerin kokoamasta soittolistasta, kun oman kaverin, virolaisen rap-artisin, kappale lähti soimaan.

Jos painoi kappaleen kohdalla yliviivattua sydäntä, se ei soinut enää.

- Se oli Deezerissä hyvä, että kun kuunteli jotakin soittolistaa, niin siinä pystyi valitsemaan joko sydämen tai sydämen, joka on viivattu yli. Jos painoi jonkin kappaleen kohdalla yliviivattua sydäntä, niin se kappale ei soinut enää, mikä mielestäni on todella hyvä ominaisuus, Mette hehkuttaa.

Ruutukaappaus Deezerin tykkäystoiminnosta. Kuva: Ruutukaappaus Deezer / Yle Deezer,Kuningaskuluttaja (Tv),Musiikin suoratoisto

Spotifyssakin on mahdollista parantaa musiikkisuosituksia painamalla peukkua ylös tai alas. Testaajat pitivät myös Spotifyn valmiista soittolistoista. Plussaa saivat eri maiden TOP-listat, joiden kautta voi kuunnella toisten maiden suosituinta musiikkia.

Lisäominaisuuksista lisäpisteitä

Spotify oli kaikille testaajille tuttu jo ennestään ja sen ulkonäöstä ja selkeydestä pidettiin. Spotify sai plussaa myös siitä, että moni kaveri käyttää palvelua ja heidän soittolistojaan voi seurata.

Jotkin toiminnot olivat testaajien mukaan Spotifyssa hankalasti löydettävissä. Esimerkiksi laulujen sanat Spotifyssa näkee vain työpöytäversiossa. Puhelimeen sanat saa näkyviin lataamalla esimerkiksi erillisen Musixmatch -sovelluksen.

Deezerissä sanat sai näkyviin helposti.

Deezerissä sanat sai näkyviin helposti mikrofoni-kuvaketta klikkaamalla. Tästä toiminnosta testaajat pitivät paljon, samoin graafinen taajuuskorjain antoi lisäpisteitä Deezerille.

Grooven ansioksi Pirjo mainitsee, että joistakin artisteista löytyy hyvin taustatietoa. Triin tosin tähdentää, että tieto on lähinnä englanniksi kirjoitettua ja kotimaisista artisteista löytyvä tieto on suppeaa tai olematonta. Pirjo kiteyttää Grooven ongelmat sanomalla, että palvelussa ei ole käyttömukavuutta ja henkilökohtaista otetta.

Plussat ja miinukset

Testivoittaja: Deezer Premium+

Deezer-suoratoistopalvelun logo pianon päällä. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi Deezer,Kuningaskuluttaja (Tv),logot

2. Spotify Premium

Spotifyn logo. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi Kuningaskuluttaja (Tv),logot,Spotify

3. Groove Music Pass

Groove Music -suoratoistopalvelun logo. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi groove music,Kuningaskuluttaja (Tv),logot,Musiikin suoratoisto

Muokattu 4.4.2016: Lisätty linkki videoon Areenassa.

Muuttaminen käy työstä. Erityisesti ammattimuuttajille, jotka siirtävät asiakkaiden tavaroita osoitteesta toiseen. Testasimme markettien pahviset, keskikokoiset muuttolaatikot ammattilaisten voimin. Ikean laatikko oli testivoittaja ja K-Raudan muuttolaatikko yhtä selvästi testilaatikoiden heikoin esitys.

Muuttohommissa tarvitaan hyvä peruskunto, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat tekniikka ja apuvälineet, sanovat testaajat Kristian Rehnström, Jukka Sannikka ja Joonas Mäki, jotka työskentelevät Niemen muuttopalveluissa. Kun muuttomiehet kutsutaan paikalle, tavarat on yleensä jo pakattu - mutta mihin?

Joonas Mäki (vas.), Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka ovat muuttamisen ammattilaisia. Joonas Mäki, Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka testaavat muuttolaatikoita. Kuva: Yle Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,Muuttolaatikot,testit

- Optimaalinen muuttolaatikko on keskikokoinen tai jopa sitä pienempi, kunhan se on tukeva, toteaa Rehnström.

- Pahinta on muuttaa pieniä nyssyköitä ja pussukoita, eli muuttomiesten kielellä ‘hilsettä’, sanoo Sannikka.

Neljäänkymmeneen neliöön tarvitaan 40 muuttolaatikkoa.

Nyrkkisääntö on, että neljäänkymmeneen neliöön tarvitaan 40 muuttolaatikkoa. Jos tavaraa on tavallista enemmän, varaa ekstralaatikoita, neuvoo Sannikka.

Haimme testiin viisi keskikokoista muuttolaatikkoa, jotka vetävät joko runsaat 60 litraa tai 30 - 40 kiloa tavaraa. Sellaiset löytyivät Ikeasta, K-Raudasta, Bauhausista, Biltemasta ja Clas Ohlsonilta. Bauhausissa oli suurimmat valikoimat erikokoisia, pahvisia muuttolaatikoita.

Muovia vai pahvia?

Pahvisten muuttolaatikoiden hinnat vaihtelivat 1,75 euron ja ja 3,20 euron välillä. Yksikköhinnat eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä monet laatikot myydään useamman laatikon nipuissa. Myös nippujen koot vaihtelivat kahdesta kymmeneen laatikkoon.

Pahviset muuttolaatikot ovat vuokrattavia muovilaatikoita kalliimpia: Muovisten muuttolaatikoiden hinnat vaihtelevat pääkaupunkiseudulla 12 sentistä (Opiskelijamuutto) 19 senttiin (Lainalaatikot).

Pahvisia muuttolaatikoita tarvitaan, kun muuttolaatikoita ei ole kiire purkaa tai kun muuttaja tietää varastoivansa osan tavarasta. Myös kaikki ulkomaanmuutot tehdään pahvilaatikoilla, koska niitä ei tarvitse palauttaa, kertovat testaajat.

Clas Ohlsonin, Bauhausin, Ikean, Bilteman ja K-raudan muuttolaatikot. Kuva: YLE bauhaus,Clas Ohlson,IKEA,K-Rauta,Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,testit

Kirjojen kylkeen pehmoleluja

Muuttolaatikkoa ei kannata täyttää pelkästään kirjoilla, sillä sellaisten liikuttelu on hankalaa. Mäki neuvoo pakkaamaan laatikot niin, että puolet on painavaa tavaraa ja puolet pehmeitä, kuten vaatteita tai pehmoleluja.

Vaatteita ja muita tekstiilejä voi pakata jätesäkkeihin, joita voi sitten survoa muuttokuorman ilmataskuihin tilkkeeksi, neuvoo Rehnström.

Pieneen laatikkoon ei yksinkertaisesti mahdu liikaa tavaraa.

Biltemalla, Clas Ohlsonilla ja Bauhausilla on valikoimissaan myös erillinen, hieman pienikokoisempi laatikko kirjoille ja muille raskaille esineille. Testaajat eivät löytäneet laatikoista muuta eroa kuin koon. Pahvin paksuus oli sama pienessä ja suuressa laatikossa. Testaajiemme mielestä pienen laatikon etu on siinä, että siihen ei yksinkertaisesti mahdu liikaa tavaraa.

Kirjoja muuttolaatikossa. Kuva: YLE Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,Muuttolaatikot,testit

Edullisin oli testin paras

Testaajat arvostivat muuttolaatikoissa eri asioita, mutta voittaja ja häviäjä erottuivat lopulta selvästi: Ikean laatikko oli paras, K-Raudan muuttolaatikko testilaatikoiden heikoin esitys.

1. Testivoittaja: Ikea Jättene-muuttolaatikko

• Hinta 1,75 e/kpl. Myydään kahden laatikon setissä hintaan 3,49 e.
• Koko 56 x 33 x 41 cm, tilavuus 62 litraa, ei kilorajaa.
• Valmistetaan Unkarissa.
• 90 % kierrätysmateriaalia Itävallasta ja Puolasta
• Hyvänkokoinen, tukeva laatikko, ei notkunut, pohja piti hyvin.
• Selkeät kokoamisohjeet.
• Testin edullisin laatikko.

Ikea muuttolaatikko Kuva: YLE IKEA,Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,testit

2. Bilteman suuri muuttolaatikko

• 1,99 e/kpl, kymmenen kappaleen setti 17,99 e.
• Koko 576 x 364 x 407 mm, kestää 30 kg.
• Laatikot valmistetaan Tanskassa, pintapahvin raaka-aine peräisin Ruotsista, aaltopahvi Norjasta.
• Materiaali 20 % uutta kuitua, 80 % kierrätettyä.
• Kokoamisohjeet laatikon pohjassa.
• Yhden testaajan mielestä Bilteman laatikko oli paras. Kesti pakata täyteen kirjoja.

Biltema muuuttolaatikko Kuva: YLE biltema,Biltema,Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,testit

3. Bauhausin muuttolaatikko X

• Hinta 3,20 e/kpl. Setissä viisi kappaletta, hinta 10,00 e.
• Koko 64,5 x 34,5 x 37 cm, kestää 40 kg.
• Useita erilaisia kokovaihtoehtoja, myös vaatesäilytyslaatikko.
• Hyvät kokoamisohjeet.
• Ainoa laatikko, jossa kaksinkertainen aaltopahvi. Ei kuitenkaan vaikuttanut kestävyyteen, koska kerrokset olivat niin ohuita.
• Heikoin kosteuden sieto. Muuttui vedessä välittömästi pehmeäksi ja hajosi käsiin.
• Yhden testaajan mielestä kuivana paras laatikko.
• FSC merkitty tuote
• Bauhausin viestintä ei vastannut kysymyksiin laatikon valmistusmaasta ja raaka-aineen alkuperästä.

Bauhaus muuttolaatikko Kuva: YLE bauhaus,Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,testit

4. Clas Ohlsonin muuttolaatikko

• Hinta 3,19 e/kpl. Tuote myydään viiden kappaleen setissä hintaan 15,99 e.
• Koko 58 x 35 x 41 cm, ei painorajaa.
• Valmistetaan Tanskassa. Raaka-aineet peräisin Ruotsista ja Norjasta.
• Laatikon materiaalista 54% on kierrätyskuitua. Kierrätyskuitu on lajiteltua hävikkiaaltopahvia.
• Erillisen kirjalaatikon koko miellytti

Clas Ohlson muuttolaatikko Kuva: YLE Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,testit

5. K-Raudan muuttolaatikko

• Hinta 2,35 e/kpl
• Laatikkoa löytyy vain yhdessä koossa 590 x 390 x 300 mm, ei painorajaa.
• Testin ainoa kotimainen + kotimaisesta raaka-aineesta valmistettu laatikko.
• Ei kokoamisohjeita.
• Hankala saada kasaan, tavarat eivät pysyneet laatikossa vaan tulivat pohjasta lävitse.
• Olisi tarvinnut ehdottomasti teippiä avukseen.
• Näppärä koko.

K-Rauta muuttolaatikko Kuva: YLE K-Rauta,Kuningaskuluttaja (Tv),Muuttolaatikko,testit

Action-kameroita markkinoidaan tallentamaan vauhdikkaita hetkiä erityisesti liikkuvissa lajeissa. Full HD action-kameroista joutuu helposti pulittamaan useamman satasen. Kolmen kovan testissä selvisi, että halpiskameroillakin saa riittävän hyvää jälkeä.

Testiin valittiin tunnetuimman action-kamerabrändin GoPron perusmalli Hero, jonka saa alle sadalla viidelläkympillä. Sille haastajiksi valittiin edullisemmat, reilusti alle satasen maksavat Denver ja König, joita myydään esimerkiksi autotarvike- ja rautakaupoissa. Vaikka jälkimmäiset muistuttavat toisiaan häkellyttävän paljon, erojakin löytyi.

Action-kamerat pysyivät parkourin vauhdissa

Kameroissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä, käytännöllisyyttä ja kuvanlaatua keskittyen videokuvaukseen. Se sopi kolmelle kovalle Juho Kuusisaarelle, Jere Kivistölle ja Petteri Pesoselle. He hyppivät, loikkivat, juoksevat ja kiipeilevät esteiden yli harrastuksenaan ja myös työnään Helsingin Parkour Akatemiassa.

Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kuvaavat kameroilla parkouria. Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kamerat käsissään. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Action-kamerat,Kuningaskuluttaja (Tv),testituote

— Parkour on nopeaa ja tehokasta luovaa liikettä tässä meidän jokapäiväisessä ympäristössä. Esteet eivät ole pelkästään niitä muureja ja kaiteita, joita kaupungilla tulee vastaan, vaan myös hankaluuksia mitä elämässä saattaa tulla vastaan, niin niihin oppii suhtautumaan vähän eri tavalla, Juho luonnehti lajia ja sen pohjana olevaa filosofiaa.

Action-kamera päätyi usein testaajan suuhun.

Parkourissa käytetään paljon käsiä, joten action-kamera päätyi usein testaajan suuhun joko sellaisenaan tai suojakotelossa, jolloin pidikkeen sai hampaiden väliin. Näin kamera ja kuva pysyivät riittävän vakaina. Jere tosin sai myös käteensä vankan pyssyotteen Denverin ja Königin mukana tulleesta pyöräkiinnikkeestä.

Denverin ja Königin kypäräkiinnikkeet sen sijaan eivät palvelleet parkour-miesten tarpeita. Remmit olivat liian lyhyitä ja heppoisia pääpannaksi.

GoProssa ei lisäkiinnikkeitä ollutkaan. Mutta siihen on mahdollista ostaa lisävarusteena esimerkiksi pääpanta ja valjaat. Mutta niistä saa pulittaa useita kymppejä.

GoPron kuvanlaatu ehdottomasti paras

Testaajat olivat yhtä mieltä siitä, että GoPron kuvanlaatu päihitti edullisemmat haastajansa. Kamera oli myös helppo ottaa käyttöön ja sen valmistusmateriaali tuntui laadukkaimmalta. Jere ja Petteri rankkasivatkin sen ykköseksi.

Juhon suosikki oli kuitenkin Denver. Huomattavasti GoProta edullisempana se tarjosi kilpailukykyisen vaihtoehdon kuvanlaadun suhteen. Kuvanlaadussa oli se suurin ero Königiin verrattuna.

Königissä oli enemmän semmoinen kalansilmätyyppinen linssi.

— Königissä oli enemmän semmoinen kalansilmätyyppinen linssi. Kun parkour-kuvaa miettii, niin Denverin kuvasta sai paremmin selvää, Juho perusteli.

Jere ja Petteri taas pitivät Königin kuvasta enemmän.

— Königillä sai kuvattua kaiken, mitä edessä näkee. Kädet ja jalat näkyivät kuvassa tosi hyvin, kun se kuva oli vähän laajempi jo valmiiksi, Petteri kuvaili Königin jälkeä.

Wi-Fi kilpailuvalttina Denverissä ja Königissä

Yllättäen halvemmissa haastajissa oli sisäänrakennettu Wi-Fi, jota GoProssa ei ollut. Tarvitsi vain ladata sovellus, jolla kameraa voi ohjata ja kuvia katsoa suoraan älypuhelimella tai tabletilla.

Parkourin menossa voi tosin harvemmin kuvata niin, että samalla itse ohjaa kuvaa älypuhelimesta. Mutta kaveri voi tehdä sen helposti.

Älypuhelinsovellus helpotti myös asetusten selaamista, sillä pieniltä kameran näytöiltä kuvakkeita oli välillä vaikea hahmottaa. Kun asetuksia vaihtoi kameran nappuloista, ne myös vaihtuivat viipeellä.

Denverin ja Königin videot pyörivät paremmin kuin monien kalliimpien action-kameroiden videot.

Myös Denverin ja Königin videoiden esikatselu sovellusten kautta yllätti testaajat. Videot pyörivät paremmin kuin monien kalliimpien action-kameroiden videot.

— Niissä se esikatselu appsin kautta tulee vähän sillä lailla viipeellä. Denverissä ja Königissä sitä viivettä ei juuri ollut, Jere kommentoi.

Action-kamerat myös sukeltavat

Kaikilla kolmella testikameralla voi kuvata myös veden alla. Kolme kovaa ei kameroiden vesitiiviyttä testannut, joten upotimme kuvaajan kanssa kamerat uima-altaaseen.

Denver ja König suojakoteloissaan suoriutuivat pienestä pulahduksesta moitteetta. Mutta GoPron takakanneksi jäi vahingossa kamerapaketin mukana tullut aukollinen vaihtokansi.

GoPron takakanneksi jäi vahingossa aukollinen vaihtokansi.

Kamera hörppäsi vettä ja muistikorttiaukkokin kastui. Muistikortista oli viimeinen, altaassa kuvattu klippi vioittunut, mutta kamera sen sijaan ei ole pulahduksen jälkeen enää toiminut!

Plussat ja miinukset

Testivoittaja GoPro HERO

GoPro Hero GoPro-kamera Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Action-kamerat,GoPro-kamera,Kuningaskuluttaja (Tv)

hinta 149,00 € (esim. Motonet)

• Full HD -video 1080p 30/25 fps, 720p 60/50 fps, valokuva 5 MP, sarjakuvaus 10 kuvaa/2 s (5 fps), time lapse 0,5 s välein, automaattinen valonhimmennin; vedenkestävä kotelo ei irtoa kamerasta, sisäänrakennettu akku, lataus USB-kaapelilla, vaatii luokan 10 tai UHS-1 mikro-SD-kortin max. 32 GB (ei mukana); mukana ei-vesitiivis takakansi (skeleton), USB-kaapeli, pikakiinnityssolki sekä kaarevan ja tasaisen pinnan kiinnikkeet ja tarrat

+ kuvanlaatu ehdoton ykkönen
+ selvästi laadukkaamman ja kestävämmän oloinen valmistusmateriaali
+ joustavammat toimintopainikkeet
+ monipuolisimmat ominaisuudet
+ hyvä kestävyys

- kamerassa oleva pieni näyttö himmeä, vaikea lukea, varsinkin auringonpaisteella, kun muovi heijasti
- kameran näytön sijainti kameran etupaneelissa: aiheutti paljon virheottoja
- kameran ja suojakuoren kiinteä kiinnitys
- akku ei irrotettavissa
- ei Wi-Fi-ominaisuutta
- mukana ei tullut lisäkiinnikkeitä, ostettava erikseen
- paketissa ei suomenkielistä käyttöohjetta

2. DENVER AC-5000W MK2

Denver AC-5000W MK2 Denver-kamera. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Action-kamerat,denver,Kuningaskuluttaja (Tv)

- hinta 79,00 € (esim. Motonet)

• Full HD -video 1080p/30 fps, 720/60 fps, valokuva 8 MP, 5 MP, 120 asteen kuvauskulma; irrotettava litiumparisto 1000 mAh, lataus USB-kaapelilla, max 32 GB mikro-SD-kortti (ei sisälly pakkaukseen), Wi-Fi, appi App Storesta tai Google playsta; mukana vedenpitävä suojakotelo, ei-vedenpitävä suojakotelo, pyörä-, kypärä- ja imukuppikiinnikkeet, kaukosäädin, USB-kaapeli, käyttöohje

+ helppo ja nopea käyttöönotto
+ kestävä kotelo
+ mukana runsaasti kiinnikkeitä, joskin osa hieman arveluttavia
+ irrotettava akku, kestävyys hyvä
+ kuvanlaatu yllättävän hyvä
+ kameran näytön sijainti kameran päällä
+ Wi-Fi
+ helppo ottaa appi käyttöön

- muovinen/halpa/helposti hajoava tuntuma
- paljon liikkuvia osia
- kameran näyttö vaikeasti tulkittavissa: kuvauksen alkamisesta kertoo ainoastaan näytöllä näkyvä digitaalikello, joka näyttää minuutit ja tunnit
- käyttöliittymän painikkeissa liian pitkä viive
- lisävarusteet olivat heppoiset, joihin olisi hankala täysin luottaa
- kuvanlaatu ei ollut niin kontrastinen kuin Königin kamerassa

3. KÖNIG CSACW100

König CSACW100 Konig-kamera. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen Action-kamerat,konig,Kuningaskuluttaja (Tv)

hinta 87,00 € (esim. K-rauta)

• Full HD -video 1080p/30 fps, 720/60 fps, valokuva 8 MP, 5 MP, 120 asteen kuvauskulma; irrotettava litiumparisto 1000 mAh, lataus USB-kaapelilla, max 32 GB mikro-SD-kortti (ei sisälly pakkaukseen), Wi-Fi, appi App Storesta tai Google playsta; mukana vedenpitävä suojakotelo, ei-vedenpitävä suojakotelo, pyörä-, kypärä- ja imukuppikiinnikkeet, kaukosäädin, USB-kaapeli, käyttöohje

+ nopea käyttöönotto
+ irrotettava akku
+ hyvä kestävyys
+ mukana runsaasti kiinnikkeitä, joskin osa hieman arveluttavia
+ kameran näytön sijainti kameran päällä
+ Wi-Fi
+ helppo ottaa appi käyttöön
+ laaja kuva

- turhan pyöristävä kalansilmätyylinen linssi
- muovinen/halpa/helposti hajoava tuntuma
- paljon liikkuvia osia
- kameran näyttö vaikeasti tulkittavissa: kuvauksen alkamisesta kertoo ainoastaan näytöllä näkyvä digitaalikello, joka näyttää minuutit ja tunnit
- käyttöliittymän painikkeissa liian pitkä viive
- vaatimattomat käyttöohjeet

Muokattu 6.5.2016: Lisätty linkki Areena-videoon.

Kolme mökkeilijää eri puolilta Suomea testasi kolmea erilaista sisällä käytettävää hyttysansaa. Tehoainetta päästävä Raid päihitti kaksi UV-valolaitetta. Toinen isoista valolaitteista hönkäili myös hiilidioksidia.

Tuttu tilanne kesämökiltä? Kesken unia itikka inisee korvan juuressa, eikä hyttystä saa unenpöpperössä tapettua. Kolme kovaa testasi erilaisia hyttysansoja, joiden on tarkoitus karkottaa hyttyset makuutiloista.

Testaajiksi valikoitui ahkeria mökkeilijöitä eri puolilta Suomea. Espoolaisen Jussi Räsäsen mökki on Tammisaaren saaristossa.

- Parasta mökilläni ovat merelliset ja avarat maisemat silokallioineen. Hyttysiä on toisinaan paljon. Pihassa on kokeiltu isoa hyttysansalaitetta, Jussi kertoi.

Tarja Outila asuu Rovaniemellä ja nauttii vapaa-ajasta Posion-mökillä.

- Sääskiä riittää - joskus niitä tulee jopa hormin kautta sisään. Silloin olemme laittaneet töpseliin Raidin perinteisen “tyynymallin”.

- Ulkona toimii vanha konsti: Kuivatan koivunkäävän ja laitan sen alustalle palamaan. Savu karkottaa hyttysiä, Tarja vinkkasi.

Tarja miehineen osaa suojautua sääskiltä. Tarja Outila puolisoineen mökin terassilla hyttyshatut päässä. Kuva: Tarja Outila hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi

Turkulaistunut savolainen Lauri Laitinen viettää usein lomaa vanhempiensa mökillä Riistavedellä, Summan kanavan lähistöllä.

- Kylän nimi on kuvaavasti Rötikkö. Meilläkin riittää korjailua ja rakennushommia, Lauri naurahti.

Kolme laitetta, kolme konstia

Kaupoissa myydään ultraäänellä toimivia sisätilan hyttyskarkottimia. Sellaisia ei testattu, koska ultraääni vain karkottaa eikä tapa itikoita. Sitä paitsi ultraäänen teho on todettu Kuluttaja-lehden testissä olemattomaksi.

Testin kolme laitetta vaativat kaikki verkkovirtaa. Ne tuhoavat hyttysiä eri keinoin:

Testilaitteet InaTrap (vas.), Raid ja Ötökkä. Raid, InaTrap ja Ötökkä -hyttysansat pöydällä. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,inatrap,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,raid,ötökkä

Raidin Electric Liquid tuli markkinoille kesällä 2015. Kun laite pannaan töpseliin, se alkaa levittää ilmaan pralletriini-nimistä tehoainetta. Tämä biosidi eli eliöntorjunta-aine tappaa hyttyset.

Ötökkä Duo–hyönteisansassa UV-säteily houkuttelee hyttysiä ja imuri imee ne laitteeseen.

InaTrap -hyttyspyydys toimii samalla tavalla - mutta lisäksi se tuottaa pieniä määriä ihmisen hengitystä jäljittelevää hiilidioksidia. Se tapahtuu “aktivoimalla fotokatalyyttinen pinnoite pitkäkestoisella CCFL UV-valolla” - mitä tämä sitten tarkoittaakaan...

- Kolmen laitteen vertailu oli hankalaa, koska niiden toimintaperiaatteet eivät ole samat. InaTrapia ja Ötökkää käytetään makuutiloissa ennen yöpuulle menoa, kun taas Raidia voi käyttää nukkumisen aikana, Jussi summasi.

Raidin pakkauksessa on järeitä varoituksia

Raid Liquid Electriciä pitää säilyttää erillään elintarvikkeista ja lemmikkien ruoista. Akvaariot ja terraariot tulee poistaa tai peittää. Laitteen tehoaine on myrkyllistä vaihtolämpöisille eliöille, ei nisäkkäille.

Raid-hyttysansa. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,raid

Raid-hyttysansa. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,raid

Testaajat Tarja ja Lauri luottivat Raidin turvallisuuteen. Jussia käyttö arvelutti eniten:

- “Myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia…”. Varsinkin kun on lapsia samassa tilassa, niin käyttö mietityttää.

Raidin pakkaus kehottaa “Säilytä ulkopakkaus koko käytön ajan”. Se taitaa jäädä monelta tekemättä.

Ötökkä ja InaTrap eivät toimi, jos samassa tilassa on ihminen

Ötökän ja InaTrapin laitteet ovat myrkyttömiä. Niiden käytössä oli kuitenkin monia mutkia.

- Laitteen paikka piti valita tosi tarkkaan… UV-valo ei välttämättä pärjää kesäyön valolle, Lapissa varsinkaan, Tarja arvioi.

UV-valon säteily houkuttaa kaikkia lentäviä hyönteisiä - mukaan lukien sääsket, joihin hyttysetkin kuuluvat. Silti UV-valo jää aina toiseksi, jos samassa tilassa on todellinen hyttyshoukutin eli ihminen. InaTrapin erittämä pieni hiilidioksidimäärä häviää myös mennen tullen ihmisen hengityksen hiilidioksidille.

InaTrap-hyttysansa päällä. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,inatrap,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi

InaTrap-hyttysansa ja hyttysiä. Kuva: Lauri Laitinen hyttysansa,inatrap,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi

Ötökkä ja InaTrap imuroivat hyttysiä makuutilasta vain, jos ne laitetaan sinne useita tunteja ennen nukkumaan menoa. Laitteet pitää myös ohjeen mukaan sijoittaa pöydän päälle tai korkeammalle.

- Meillä laitteet hurisivat mökin oleskelutilassa yöllä. Silloin ne toimivat kätevästi yövaloina, Lauri kertoi.

Kerääjän avaaminen vaati kummassakin UV-laitteessa hiukan opettelua. Jos osa hyttysistä oli keräimessä vielä elossa, piti mennä ulos tyhjentämään laite.

- Ötökässä eniten häiritsi kova ääni. Laitteen hurina vei ajatukset kannettavaan tietokoneeseen ja töihin…. Tarja huokaisi.

Ötökkä-hyttysansa päällä. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,ötökkä

Ötökkä-hyttysansassa hyttysiä. Kuva: Jussi Räsänen hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,ötökkä

Plussat ja miinukset:

Testivoittaja: Raid Liquid Electric n. 10 e (vaihtopullo n. 9 e)

Tehoala: Jopa 30 m2
Valmistusmaa: Bulgaria
Sähkönkulutus: “Alle 4 W per tunti”

Raid-hyttysansa ja pakkaus. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,raid

+ tehokkain: tappaa kaikki hyttyset
+ pienikokoinen
+ helppokäyttöinen
+ toimii myös valoisassa
+ kätevämpi kuin Raidin “tyynymalli” Electric Killer: Hajuton ja neste riittää noin 30 yöksi (testissä jopa 40 yöksi)

- tehoaineen käyttö arvelutti hiukan
- pakkauksen ohje pistokkeen kiertämisestä on epäselvä, saattaa aluksi mennä pistorasiaan väärinpäin
- osa pakkauksen teksteistä on epäloogisia, esim. “Ei saa käyttää suljetussa tilassa”
- kesällä 2015 mallia myytiin vasta harvoissa kaupoissa
- pullon pohja ei ole tasainen, joten nestettä jää tilkka “tyhjän” pullon pohjalle. Pakkauksesta puuttuu ohje käytetyn pullon hävittämisestä
- pakkauksen ohje “Älä kytke mitään tuotteen yläpuolella olevaan pistorasiaan” saattaa jäädä huomaamatta

2. InaTrap n. 80 e (normaalihinta)

Tehoala: Käyttöohje ei kerro
Valmistusmaa: Taiwan
Sähkönkulutus: 6 W / tunti
Maahantuoja Proviter myy vaihtovaloa ja tuuletinta.
Lisäys 9.5.16: HUOM: Laitteen alkuperäinen verkkoliitäntäjohto on myyntikiellossa. Maahantuoja Proviter on vaihtanut johdon osaan laitteista. Silloin pakkauksen viivakoodin vieressä on tarra PRV-15. Jos tarraa ei ole, uuden johdon saa Proviterilta. Se ei enää tuo maahan uusia Ina Trap -laitteita.

InaTrap-hyttysansa ja pakkaus. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,inatrap,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi

- hiilidioksidin teho ei vakuuttanut
- rakenne hiukan monimutkainen + erillinen muuntaja, liitin saattaa irrota
- käyttöohjeen vinkki “laita korkillinen viiniä tai tilkka steariinihappoa sisältävää ihovoidetta kerääjään” ei toiminut
- verkkojohdon turvattomuus (ks.yllä, lisätty 9.5.16)

3. Ötökkä Duo n. 50 e (normaalihinta)

Tehoala: Jopa 60 m2
Valmistusmaa: Kiina
Sähkönkulutus: Ei tietoa
Maahantuoja Horisont myy vaihtovaloa ja tuuletinta.

Ötökkä-hyttysansa ja pakkaus. Kuva: YLE/Katja Solla hyttysansa,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,ötökkä

+ kahden testaajan mielestä tehokkaampi kuin InaTrap
+ suora verkkovirta, ei muuntajaa

- äänekäs
- voimakas valo
- “kolho” ulkonäkö
- lamppu vaihdettava noin 6 kk käytön jälkeen, melko hankalaa
- hämärätunnistin turha ja epäkäytännöllinen

Muokattu 6.5. 2016: Lisätty linkki Areena-videoon.

Sisäkompostorien testausinto ei ole puolessatoista kuukaudessa laantunut. Bokashi-sanko on alkanut heruttaa nestettä, sähkökäyttöinen NatureMill on antanut ensimmäisen "satonsa" ja matokompostin lierot ovat ryhtyneet puutarhureiksi.

Matokomposteissa on elämää. Siellä voi olla jopa viidakko! Mikko Kalliola raportoi, että matolaatikkoon kompostoidut idut olivat alkaneet kasvaa villisti. Lienevätkö madot perustaneet puutarhan taatakseen ruuan riittävyyden myös tulevaisuudessa!

Idut kannattaa haudata kompostin pohjalle.― Kaisa Karjalainen

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökasvattaja Kaisa Karjalainen kertoo, että matolaatikon pintaan jätetyt siemenet ja idut voivat hyvinkin alkaa itää ja kasvaa kompostissa. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään vaarallista.

— Idut kannattaa haudata kompostin pohjalle, jolloin ne kuolevat ja madot pääsevät niihin nopeammin käsiksi, Karjalainen vinkkaa.

Madot haukkaavat happea

Tiina Kiiskin laatikossa madot puolestaan mönkivät välillä pinnalle.

— Mutta yleensä, kun kompostorin avaa ja suihkuttelee suihkepullolla vähän lisää kosteutta, niin madot mönkivät takaisin piiloon.

Ympäristökasvattaja Kaisa Karjalaisen mukaan madot tulevat pintaan, kun niiltä loppuu happi.

— Jos komposti on liian kuiva — tai liian märkä, ne eivät saa happea. Muutoin madot eivät tykkää tulla maan pinnalle, koska ne eivät pidä valosta ja kuivuudesta.

Madot tulevat pintaan, kun niiltä loppuu happi.― Kaisa Karjalainen

Samaa todisteli Matokompostoija sisäkompostoritestimme seurantajutun ensimmäisen osan kommenteissa.

— Madot eivät tykkää olla karkealla kuivalla pinnalla ja pysyvät kiltisti omissa tiloissaan, kun pinnalle laittaa vähintään kymmenen senttiä karkeaa kuiviketta.

Kuivike voi olla esimerkiksi kuivia lehtiä, paperisilppua tai olkea.

Iloisia perhetapahtumia

Madot ovat ilmeisesti viihtyneet Tiinankin kompostissa, sillä ne ovat selkeästi lisääntyneet alkuperäisestä määrästä.

— Pieni satsi lähti jo uuteen kotiin perustamaan kompostoria.

Viime aikoina matojen ruokavalio on koostunut lähinnä banaaninkuorista ja mansikan kannoista, mutta muutkin pehmeät kasviperäiset jätteet kelpaavat.

— Tuoreita, kovia vihannesten kuoria tai muita osia ei enää ole tullut laitettua, koska viimeksi perunankuoret eivät olleet kovin suuri menestys.

Matokompostin fanikerho laajenee

Kompostorit olivat pitkään Tiinan huollettavina. Hiljattain matojen hyvinvointi on alkanut kiinnostaa myös hänen avopuolisoaan.

Välillä mies on havahtunut kysymään, olenko muistanut ruokkia tai tarkistaa, miten madoilla menee.

— Välillä mies on havahtunut kysymään, olenko muistanut ruokkia tai tarkistaa, miten madoilla menee. Vaikka matokompostorin olemassaolon voi rauhassa unohtaa muutamaksi päiväksi, haluaa madoista pitää huolta, sillä ne ovat kuitenkin eläviä olentoja.

Myös taaperoikäinen vieras kiinnostui madoista.

— Vähän väliä piti käydä pyörähtämässä avoimella laatikolla toteamassa "Matoja!". Kovin mielellään taapero olisi matoja myös koskenutkin, Tiina nauraa.

Bokashi täyttyi yllättävän hitaasti

Päästiin juhannukseen asti ennen kuin Tiinan ensimmäinen Bokashi-sanko täyttyi. Anu Vitalalla kesti vielä reilun viikon kauemmin.

Täysi Bokashi-ämpäri on valmis tekeytymään pariksi viikoksi. Bokashi-kompostorin säiliö täynnä biojätettä. Kuva: Yle/Anna Sarkkinen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

— Yllättävän tiiviisti ne jätteet sinne uppoavat. Alkuun luulin, että se täyttyisi paljon nopeammin, Anu totesi.

Tiina on herutellut Bokashin sangosta nestettä silloin tällöin.

— Nestettä olisi varmasti enemmänkin sangon pohjalla, mutta viime aikoina on satanut niin paljon, ettei ulkokasveja ole tarvinnut kastella. Lisäksi osa jätteestä tuli laitettua aika isokokoisena, joten ämpäri saa todennäköisesti muhia lomareissujen aikaan rauhassa pidempään kuin pari viikkoa.

Jäte pilkotaan jo valmiiksi pienemmäksi, jos multaa tulisi sitten nopeammin.

Seuraavaa satsia varten Tiina päättikin, että jäte pilkotaan jo valmiiksi pienemmäksi, jos multaa tulisi sitten nopeammin.

— Bokashi on muuten edelleen hajuton kannen ollessa kiinni. Mutta neste haisee jostain syystä pahalta.

NatureMillin pelleteille löytyi korvaajia

Seurantajuttumme ensimmäisessä osassa kaivattiin vinkkejä NatureMillin hupenevien pellettien korvaamiseen. Siihen saimmekin kiitettävästi vinkkejä niin jutun kommenteissa kuin Facebook-ryhmässä.

Tiina Kiiski piti NatureMilliä terassilla. NatureMill-kompostori terassilla. Kuva: Yle/Anna Sarkkinen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Tiina kommentoi käyttäneensä NatureMillin kuivikkeina puupellettejä, joilla hän lämmitti myös varaavan takkansa. Jenzu ja Erika ehdottivat samaisia puupellettejä, joita itse käyttivät kissanvessaan. Niitä saa rautakaupasta tai Prismasta 15 kilon säkeissä ja tavallisesta ruokakaupastakin kissanhiekkaosastolta pienemmissä pusseissa. Erika arveli, että rautakaupasta saatavat olkipelletit saattaisivat maatua puupellettejä nopeammin.

Biojäteastiaan silputtu kananmunakenno imee liialliset nesteet.― Hannele Lyhty

Myös kaurahiutaleet pellettikorvikkeina

NatureMilliä ensimmäisenä testannut Tiina Kiiski oli käyttänyt pellettien jälkeen kuivikkeena kaurahiutaleita.

— Niitä olisi selkeästi pitänyt laittaa enemmän, koska kompostimassa oli todella märkää ja sinne oli tullut kärpäsentoukkia. Harmittaa, että ongelma tuli huomattua vasta vaihtopäivänä kompostoria tyhjentäessä, joten ongelman ratkaiseminen jäi seuraavalle testaajalle, Tiina pahoitteli.

NatureMillin mylly pyörittää biojätteen kompostiksi. NatureMill-kompostorin myllyssä kompostoituvaa jätettä. Kuva: Yle/Anna Sarkkinen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Aluksi vaikutti, että sähkökäyttöinen kompostori ei meinaa täyttyä. Kun Tiina oli muutaman viikon jälkeen avannut alalokeron, siellä oli yllättävän paljon jätettä. Kompostori oli jostain syystä tiputellut jätteet omatoimisesti alalokeroon.

— Osa jätteestä oli kompostoitunut, mutta seassa oli todella paljon selkeästi kompostoitumatonta jätettä kuten salaatinlehtiä.

Tiina laittoikin melkein koko laatikon sisällön takaisin kompostoitumaan.

— Tällä kertaa, kun jätettä oli paljon kerralla, se myös pysyi sekoituskaukalon puolella.

NatureMill vaihtoi kotia

Tiina ja Anu vaihtoivat NatureMillin lennosta. Näin Anun ei tarvinnut aloittaa kompostia alusta. Ensimmäinen erä kun ohjekirjan mukaan pitää hävittää. Tiina ehti siis saada vain yhden pienen satsin käyttökelpoista lopputuotetta.

Ensimmäisen testaajan NatureMillin lopputuotos. Saalis jäi vähäiseksi, koska ensimmäinen erä piti ohjekirjasen mukaan heittää pois. NatureMill-kompostorin kompostitulos ämpärissä. Kuva: Yle/Tiina Kiiski kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Anu selvisi toukkahaasteesta nopeasti, kun hän laittoi kompostoriin enemmän tavaraa. Ensivaikutelma keittiöön sijoitetusta NatureMillistä ei kuitenkaan ollut pelkästään positiivinen. Sen surina häiritsi etenkin hiljaisina ja rauhallisina hetkinä sen verran, että viikon jälkeen se päätyikin parvekkeelle. Lisäksi sähkökäyttöisen kompostorin turvallisuus askarruttaa.

Sähkökäyttöisen kompostorin turvallisuus askarruttaa.

— Olen ehkä aavistuksen ylivarovainen ihminen ja mietin välillä, että kunhan se vaan ei ala itsekseen savuamaan yöllä tai päivällä, kun ketään ei ole kotona. Joudun virrankin vetämään sille jatkojohdolla, joten se ei yhtään lisää mielenrauhaa.

Kompostorit ovat saaneet jo vaihtaa paikkaa tämän otoksen ajoista Anu Vitalan olohuoneesta keittiöön. Tosin NatureMillin Anu sijoitti jo viikon jälkeen parvekkeelle. Matokomposti ja Bokashi olohuoneessa. Kuva: Yle/Anu Vitala kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Anun pienperheessä ei riitä kompostoitavaa kaikkiin kolmeen kompostoriin, joten Anun piti pyytää apua äidiltään.

— Kuskaamme siis biojätteitä taloudesta toiseen! NatureMill pyörii pelkästään äitini yhden hengen talouden jätteillä ja loput kaksi kompostoria tuttuun tapaan meidän omilla jätteillä.

Kuskaamme siis biojätteitä taloudesta toiseen!

Tiinalla biojätteen riittävyysongelma jo helpotti.

— Tavallaan matokompostori on vähiten stressaava, koska riittää, että sinne laittaa silloin tällöin jotain, jonka jälkeen madot saavat tehdä rauhassa työnsä. Bokashin ja NatureMillin kanssa taas joutui miettimään, miten saisi molempiin tarpeeksi jätettä, jotta ne toimisivat kunnolla.

Kahden ja puolen kuukauden aikana matokompostien madot ovat kokeneet kovia, biojäte Bokashin seisotusämpärissä ei ole juurikaan muuttanut muotoaan ja NatureMill tuoksahtelee edelleen. Sisäkompostorien testi on nyt edennyt yli puolenvälin.

Bokashi (vas.), matolaatikko ja NatureMill kamppailevat suosiostaan testaajien keskuudessa kesän yli. Kompostorit rivissä penkillä. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen Bokashi,kompostorit,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi,naturemill

Matopopulaatio vaihtunut

Kerrostalossa asuva Anu Vitala joutui kippaamaan melkein koko matokompostin sisällön taloyhtiön kompostiin. Madot olivat olleet helteisen viikonlopun keskenään ja kotiinpalaajia oli odottanut hirveä haju.

- Ilmeisesti olin yliannostellut matokompostiin tavaraa. Kuumat kelit siihen päälle ja muutama päivä kurkkaamatta laatikkoon, niin soppa oli valmis, Anu kuvaili matolaatikon muodonmuutosta.

Anu joutui kaivamaan matokompostin täydennykseksi uusia matoja äitinsä pihalta puutarhajätekompostista.

Ilmeisesti olin yliannostellut matokompostiin tavaraa.

Rivitalossa asuvan Tiina Kiiskin madot ovat pysyneet lestissään sitten viime raportoinnin. Tosin osa madoista päätyi onkiretkelle.

- Harmi vaan, etteivät madot ole kovin pulskia, joten piti kaivaa niiden serkkuja perunamaasta lisäksi. Pilkin pienempiin koukkuihin nuo voisivat sujahtaa paremmin, joten pilkkikelejä odotellessa...

Bokashin nesteellä lannoitetut chilipaprikat ovat kasvaneet paremmin kuin kukankastelijalle keväällä annettu lannoittamaton paprika. Bokashin nesteellä lannoitetut chilipaprikat Kuva: Yle/Tiina Kiiski kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),kuningaskuluttajan testi

Bokashijätteen ulkomuoto yllätti

Testin alkuaikoina Bokashisangot täyttyivät luultua hitaammin. Niinpä Tiina kerkesi seisottaa ensimmäistä Bokashisankoa yli kuukauden eli pari viikkoa suositusaikaa kauemmin. Mutta sangon avaaminen tuotti pettymyksen:

- Kaikki jätteet olivat vielä tunnistettavissa reilun kuukauden jälkeen!

Maatuminen alkaakin tapahtua vasta seuraavassa ns. multatehdas-vaiheessa. Silloin seisotettu biojäte sekoitetaan mullan kanssa. Maatuminen voi kestää parisen viikkoa lämpötilasta riippuen.

Jätteet olivat vielä tunnistettavissa reilun kuukauden jälkeen.

Tiinan mukaan toisesta sangollisesta biojätettä on irronnut enemmän nestettä eikä se ole haissut. Nestettä on käytetty kasvien lannoitukseen.

NatureMill haisee ja hajottaa

Sähkökäyttöinen NatureMill päätyi Anun vuorolla jo viikon jälkeen parvekkeelle äänekkyytensä ja hajunsa takia. Haju ei laantunut parvekkeellakaan seuraavien viikkojen aikana.

- On se semmoinen aromipesä, että en sisätiloihin sitä haluaisi, Anu totesi ja odotti, että saisi parvekkeen taas hajuttomaksi ja takaisin käyttöön, kun saisi annettua kompostorin viimeiselle testaajalle Mikko Kalliolalle.

Anu kuitenkin kiitteli, että NatureMill tuottaa tehokkaasti komeaa, mustaa multaa. Nähtäväksi jää, miten NatureMill käyttäytyy Mikon hoteissa.

Tuoreen kompostin käyttöpaikka kannattaa miettiä huolella.

Ensimmäisenä NatureMilliä testannut Tiina oli kipannut kompostorin tuotoksen perustamansa syreenipenkin pohjaan.

- Kompostituotoksien kanssa täytyy muistaa, että ne kiinnostavat helposti eläimiä, joten tuoreen kompostin käyttöpaikka kannattaa miettiä huolella, Tiina tähdensi.

Testi jatkuu vielä reilun kuukauden syyskuun puolen välin tienoille.

Lue lisää:

Sisäkompostorien testi käynnissä: Kantaako alkuinnostus läpi kesän?

Kolme sisäkompostoria: matolaatikko, fermentoiva Bokashi ja sähköllä käyvä NatureMill ovat kolmen kovan testissä kesän yli. Kysyimme väliaikatietoja muutaman viikon jälkeen. Vinkkejä kaivataan ainakin hupenevien pellettien korvaamiseen.

Lue lisää:

Sisäkompostorien testi kuuden viikon jälkeen: Madot ovat ryhtyneet puutarhureiksi

Bokashi-sanko on alkanut heruttaa nestettä, sähkökäyttöinen NatureMill on antanut ensimmäisen "satonsa" ja matokompostin lierot ovat ryhtyneet puutarhureiksi.

Kuningaskuluttajan testiryhmä on kokeillut punkinpoistoon tarkoitettuja välineitä kesän ajan Espoon saaristossa. Punkkeja on tarttunut – testaajien onneksi – vielä vähän, joten nyt kaipaamme kokemuksia lisää. Punkkikausi jatkuu pitkälle syksyyn.

Tilastollisesti kiivain punkkikausi on vasta alkamassa: Eniten punkkien aiheuttamia tartuntoja rekisteröidään elo-syyskuulla. Niin kauan, kuin lämpötila luonnossa säilyy plussan puolella, on punkkisyyni tarpeen.

Punkin poistamiseen on tarjolla monenlaisia välineitä: pihtejä, pinsettejä, rautoja ja poimijoita. Poiston onnistumiseen kotikonstein vaikuttaa myös punkin koko sekä se, mihin kohtaan kehoa otus on napannut kiinni. Kun punkki iskee, tärkeintä on poistaa se nopeasti ja kokonaan.

Punkki iholla. Kuva: Yle akuutti,punkki,puutiainen

Testiryhmällemme on kertynyt kokemuksia viidestä erilaisesta punkinpoistajasta.

Oletko sinä kokeillut näitä punkinpoistovälineitä? Onnistuitko paremmin vai huonommin kuin testaajamme? Vastaa kyselyymme täällä.

Näin testaajamme arvioivat punkinpoistajia

• Punkkipihdit ovat kokeilussa Espoossa sijaitsevan saaren mökkiläisten keskuudessa.
• Saarelaisten käytössä on seitsemän erilaista punkinpoistoon tarkoitettua välinettä ohjeineen.
• Punkin saanut testaaja on valinnut välineen, jonka itse arvelee näppituntumalla parhaaksi.
• Yksittäisen punkin poistamiseen on voitu kokeilla useampaa eri välinettä

Testiryhmän käytössä olevat punkinpoistovälineet Valikoima punkkipihtejä. Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Punkkilasso toimi tottuneissa käsissä

Trix-punkkilasso (10,40 e) muistuttaa kuulakärkikynää, jonka kärjessä on jousella toimiva silmukka.

Kaksi testaaja on kokeillut punkkilassoa, kumpikin onnistuneesti. Tosin molemmille väline oli ennestään tuttu ja hyväksi havaittu.

- Pieni punkki tarttuu helposti lassoon, Kasper toteaa.

Trix-punkkilasso Punkkilasso Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkilasso,punkkipihdit

Trix-punkkilasso Punkkilasso Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkilasso,punkkipihdit

Mekanismiltaan muista selvästi eroava työkalu ei kuitenkaan kaikkia vakuuttanut.

- Lassomenetelmä vaikutti vaikealta, kommentoi Miia, joka päätyi kokeilemaan muita välineitä.

Pinsettejä valolla, suurennuslasilla, jousella ja ilman

Led-valolla ja suurennuslasilla varustettua Careex-pinsettiä (17,50 e) kokeiltiin yhteensä neljään punkkiin, joista vain yksi irtosi kokonaan.

Kirsi onnistui poistamaan sillä ison punkin, mutta pieneen punkkiin pinsetit eivät olleet riittävän terävät.

- Suurennuslasi toimi ikänäköiselle, mutta kärki oli aivan liian tylsä tarkkaan työskentelyyn, Kirsi kertoo.

Careex-punkinpoistaja Careez-punkkipinsetit. Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Jousella napakasti sulkeutuva Guard punkinpoimija (15,40 e) päätyi kokeiluun vain kerran. Punkin poistaminen kokonaan ei tällä yrittämällä onnistunut.

Guard punkinpoimija Guard-punkkipinsetit Kuva: Yle/Terhi Vuorinen guard,Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Minna poisti punkkeja terävällä Z-pinsetillä (18,90 e) - tosin koiralta.

- Z-pihdeillä on punkin poisto aina onnistunut täysin niin, ettei jalkoja ole jäänyt ihoon. Punkkeja on ollut hankalassakin paikassa, esim. silmän vieressä.

Z-pinsetti Z-punkkipinsetit Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Lapsen napa – mahdoton tehtävä?

Huonoin kokemus välineistä osui Sannalle, jonka lapsen napaan kiinnittynyttä punkkia ei omin avuin saatu pois.

- Tick Bar -punkkirautaa (13,10 e) ajattelin käteväksi, mutta poisto ei sillä onnistunut, Sanna kertoo.

Seuraavana kokeiluun päätyi Careex.

- Ajattelin pinsettien ainakin toimivan, mutta suurennuslasi oli huono.

Terävä Z-pinsettikään ei pystynyt hankalaan paikkaan iskeneeseen verenimijään.

- Z-pinseteillä sai edes kunnolla kiinni, mutta punkki irtosi vain osittain.

Lopulta punkin poistaminen vaati lääkärireissun.

Tick Bar -punkkirauta Punkkirauta Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Luottokortti ja muovipihti odottavat käyttöä

Kesä-heinäkuun jälkeen kokonaan kokeilematta ovat vielä luottokorttikokoinen Safecard-punkinpoistaja ja muovinen Duroy-punkkipihti.

Minnalla luottokorttimallista oli aiempaa kokemusta, joka ei vakuuttanut.

- Luottokorttimallisella poistajalla on yritetty poistaa punkkia hiusten seasta ihmisen päästä. Poisto ei onnistunut ja vaati sitten käynnin lääkärillä.

Safecard punkinpoistaja Safeguard-punkinpoistaja. Kuva: Yle/Terhi Vuorinen Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Duroy punkkipihti Punkkipihdit Kuva: Yle/Terhi Vuorinen duroy,Kuningaskuluttaja (Tv),punkit,punkkipihdit

Kerro kokemuksesi punkinpoistovälineistä!

Oletko sinä kokeillut testissämme olleita välineitä punkin poistamiseen ihmisen iholta? Oliko kokemuksesi hyvä vai huono? Vastaa kyselyymme täällä.

Kuningaskuluttajan rekisteriseloste.

Hintatiedot kesäkuulta 2016 Yliopiston Apteekista ja Stockmannilta.

Kolme kovaa testasi, onko tasapainoskootterista ja potkulaudasta kävelyn haastajaksi aikuisen arjessa. Potkulaudalle löytyi hyötykäyttöä työmatkoilla ja vapaa-ajalla, tasapainoskootteri ei testiryhmää vakuuttanut.

Jalankulkijoilla on nyt mistä valita, jos lyhyille matkoille kaipaa kulkupeliä menoa vauhdittamaan. Erilaisia tasapainoskoottereita on näkynyt katukuvassa jo noin vuoden ajan. Suosiotaan on nostattanut myös potkulauta, josta on sekä lasten että aikuisten versioita. Leikkimielisessä testissämme selvitimme, mikä näistä olisi käytännössä toimivin tapa kulkea.

Testaajiksi valikoituivat taajamassa asuvat ja liikunnalliset naiset. Helsinkiläiset Maria Hyvärinen ja Memmu Limnell sekä espoolainen Anni Kunelius saivat kukin laitteet haltuunsa yhden kesäkuukauden ajaksi. Tarkoitus oli liikkua niillä mahdollisimman paljon, erilaisia matkoja ja erilaisilla alustoilla.

Kulkuvälineet valittiin aikuisen tarpeisiin

Potkulautoja myydään miltei jokaisessa urheiluliikkeessä ja jo monissa suuremmissa päivittäistavarakaupoissa. Pääosin tarjonta on suunnattu lapsille, mutta aikuisille tarkoitettuja malleja löytyy pienen etsimisen jälkeen. Testiin otettavan potkulaudan tuli olla aikuiselle taajamakäyttöön sopiva, ei kuitenkaan heiveröinen tai temppuiluun tarkoitettu malli. Potkulautojen edustajaksi valikoitui XXL:n myymä Micro Black -potkulauta, arvoltaan 179€. Käyttäjän painorajoituksena 100kg, laudan oma paino on 4,7 kg.

Micro Black -potkulautaa myy XXL Potkulauta. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),potkulauta,testituote

Tasapainoskootterin hankinta oli hankalampaa, koska joulun 2015 hittilahjaksi kutsuttu laite oli monesta paikasta loppuunmyyty. Mukaan valikoitui suomalaisen Scoodeckin (nykyään Ollu) myymä malli Classic Hoverboard, arvoltaan 399€ (toukokuussa 2016). Laitteen oma paino on n. 13kg, maksiminopeus 12km/h ja yhdellä latauksella laitteen luvataan kulkevan 25 km. Käyttäjän painolle on rajoitus 20-120 kg.

Ulkomailla ja kahden Suomessa tapahtuneen tasapainoskootterin tulipalon vuoksi laitteiden turvallisuus on ollut paljon esillä. Palojen syyksi on epäilty akkuun tai lataamisen liittyviä vikoja. Scoodeckin skootterissa on Samsungin valmistama akku, jolla on 12 kk takuu.

Scoodeckin nimi on nyttemmin Ollu, malli on Classic Hoverboard. Scoodeck-tasapainoskootteri ja testaajat taustalla. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),tasapainoskootteri

Potkulauta suosikiksi äänin 2-1

Testaajamme käyttivät laitteita niin Helsingin keskustassa työmatkojen kulkuvälineenä kuin hiekkatiellä lenkillä. Maria ja Anni valitsivat testin jälkeen suosikikseen potkulaudan, Memmu puolestaan vannoi kävelyn nimiin. Kaikki jättivät viimeiseksi vaihtoehdoksi tasapainoskootterin. Pääsyy oli sen painavuus (13kg) ja hitaus verrattuna muihin. Memmu ei päässyt välineen kanssa sinuiksi lainkaan.

En keksinyt tasapainoskootterille minkäänlaista käyttötarkoitusta.― Memmu Limnell

- Liikennevälineenä tasapainoskootteri ei ollut kovin vakuuttava enkä lopulta osannut ottaa vakavasti koko vekotinta, kertoo Memmu.

- En kertakaikkiaan keksinyt tasapainoskootterille minkäänlaista käyttötarkoitusta.

Maria piti laitetta hauskana, mutta epävarmana.

- En ostaisi itselleni. Pelkään liikaa kulkea sillä, koska mitään äkkinäisiä jarrutuksia ei voi tehdä, jos vaikka auto tulee yllättäen kulman takaa.

Hain potkulaudalla postimyynnistä paketin.― Maria Hyvärinen

Potkulauta nousi hänen käytössään selväksi ykköseksi ja hän keksi sille erilaisia käyttötapoja.

- Astinlaudan päällä voi kuljettaa tavaroita. Hain potkulaudalla postimyynnistä paketin ja kuljetin sen vaivattomasti kotiin ilman, että jouduin kantamaan sitä käsissä, hän naurahtaa.

- Erittäin näppärä kulkupeli etenkin lyhyiden matkojen tekemiseen. Muutamalla potkaisulla pääsee paikan päälle nopeammin kuin kävellen.

Testaajilla ei ollut turvallisuusongelmia tasapainoskootterin tai potkulaudan kanssa. Skootterin kanssa jokainen käytti pyöräilykypärää, mutta ei muuta suojavarustusta. Näiden kulkupelien käyttäjiltä laki ei vaadi kypärän käyttöä.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja: Potkulauta

• XXL:n Micro Black 179€
• painorajoitus 100 kg
• laudan paino 4,7 kg

Potkulaiuta Kuva: Yle kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),potkulauta,testituote

+ erittäin näppärä ja kätevä
+ nopea
+ kohtuuhintainen
+ kaatumisriski pieni
+ astinlaudan päällä ja ohjaustangolla voi kuljettaa tavaraa
+ kokoontaitettava
+ kevyt, kulkee olalla
+ tehokas treeniväline
+ sopii kaikenikäisille

- ei sovellu pehmeälle alustalle
- pitää muistaa potkia jalkoja vaihdellen
- paikoitusongelmia
- ei saa lukkoon, kuljetettava mukana
- ei sovellu liikkumiseen suurempien kantamusten kanssa
- monimuotoisessa maastossa joutuu turvautumaan taluttamiseen

2. Kävely

+ turvallista
+ tapaturmariski pieni
+ ehtii ihastella maisemia
+ ei vaadi lisävarusteita
+ toimii joka paikassa
+ ei tarvita lisävarusteita

- hidasta
- liikuntana yksipuolista
- ei yhtä tehokas kalorinkuluttaja kuin potkulauta
- ei kehitä tasapainoa kuten laitteet

3. Tasapainoskootteri

• Scoodeck Classic Hoverboard 399€
• painorajoitus 20-120 kg
• skootterin paino 13 kg

Scoodeck-tasapainoskootteri. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),tasapainoskootteri,testituote

+ hauska kokemus
+ hauska hupiväline henkilölle, jolla jo kaikkea
+ hyvä akunkesto
+ toimii myös ylämäessä
+ hyvä tasapainon treenaaja
+ kehittää huumorintajua

- kallis leluksi
- painava
- paikoitusongelmia
- ei sovellu liikenteen seassa kulkemiseen
- ei voi äkkijarruttaa
- huono töyssyissä
- keskityttävä kulkemiseen
- vaatii kuivan säilytyspaikan
- vaatii suojavarusteet

Toimittaja: Ada Pykäläniemi

Muokattu 12.10.2016: Korjattu mobiilinäkymään alaotsikko.

Kolme sisäkompostoria: matolaatikko, fermentoiva Bokashi ja sähköllä käyvä NatureMill olivat kolmen kovan testissä toukokuusta syyskuuhun. Jo alkukesästä testaajien “lemmikeiksi” luikerrelleet elävät madot säilyttivät asemansa ja vähäisestä multamäärästä huolimatta veivät sisäkompostoritestin voiton.

Testin etenemistä on seurattu Kuningaskuluttajan verkkosivuilla kesän ajan. Vaikka testaajat kotijoukkoineen ihastuivat matoihin heti kättelyssä, madoilla oli alussa sopeutumisvaikeuksia ja ne tekivät joukkopakoja. Bokashi-ämpärin täyttymistä sai odotella yllättävän kauan kahden hengen talouksissa. Testaajalta toiselle kiertänyt NatureMill koki saman kohtalon joka kerta: häätö parvekkeelle tai terassille meluamaan ja haisemaan.

Mikko Kalliola, Tiina Kiiski (keskellä) ja Anu Vitala testasivat sisäkompostoreja. Sisäkompostorien testaajat kompostorien kanssa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Sisäkompostoreja koko kesän testanneet Mikko Kalliola, Tiina Kiiski ja Anu Vitala olivat yhtä mieltä, että matokompostori teki muita kompostoreja valmiimpaa multaa. Miinuksena matokompostorille tosin oli, että madot eivät ole kaikkiruokaisia.

Bokashi selviytyi testistä hyvänä kakkosena. Sen suurin plussa puolestaan oli, että kaikki biojäte kelpasi. Mutta tuotos vaati tilaa vievän jatkokäsittelyn eli multaamisen.

Kallein NatureMill hävisi kilpailijoilleen reippaasti: se haisi, oli äänekäs eivätkä testaajat pitäneet sitä ekologisena.

Matokompostori ei vienyt paljon tilaa. Tiina Kiiski piti sitä pöydällä, Anu Vitala keittiön kaapissa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen

Tiina Kiiskin Bokashi-ämpärissä muutaman viikon muhinut komposti multautuu ensi kesää varten: 30 % Bokashia 70 %:iin multaa. Kuva: Yle/Tiina Kiiski, Yle/Tiina Lappalainen

Plussat ja miinukset

Testin voittaja: Matokompostori

• n. 10 €, kun lierot oli saatu lahjoituksena
• muovilaatikko, lieroboksi, kukkamultapussi

Matokompostoriin tarvitaan riittävän suuri muoviastia, kompostilieroja ja kukkamultaa. Matokompostorin aloituspaketti tarvikkeineen. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ Mahtuu pieneenkin tilaan.
+ Hajuton (jos ei ruoki liian innokkaasti), äänetön ja yllättävän huomaamaton.
+ Selviää pienellä jätemäärällä.
+ Lopputuotoksen laatu on erinomaista: hyvää, mehevää multaa.
+ Mielenkiintoinen ja lapsista hauska "matolaatikko".
+ Matokompostorin voi tehdä lähes minkänäköiseen kannelliseen laatikkoon/purkkiin tahansa, kunhan koko on tarkoitukseen sopiva
+ Toimii sisätiloissa ympäri vuoden hyvin vähillä toimilla.
+ Madoista tuli kuin perheenjäseniä.
+ Samalla saatiin madot kesän kalastusretkille.

- Tarkkaa, mitä jätettä voi laittaa. Ei voi laittaa esim. lihaa, maitotuotteita.
- Tuottaa hitaasti pieniä määriä.
- Vaatii eniten huolenpitoa.
- Ei ole riittävä suurelle perheelle.

2. Bokashi

• 109 €
• kaksi 16 litran hanaämpäriä, 2 kg Bokashi-kuiviketta (riittää noin 300 l keittiöjätettä), pieni kippo suotonesteen valutukseen ja kuivikesirotin

Bokashi-kompostorissa tarvitaan kaksi ämpäriä ja Bokashi-lesettä. Bokashi kompostorin aloituspaketti kaikkine tarvikkeineen. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ Hajuton ja äänetön, tosin neste tuoksahtaa vähän, kun sitä laskee.
+ Kaikki jäte kelpaa, mutta jätteet on hyvä pilkkoa pieneksi.
+ Tuottaa sivutuotteena lannoitenestettä.
+ Mahtuu paljon jätettä.
+ Siistit, näppärät ja tukevat astiat.
+ Selkeä käyttää, kuvitettu ohje kyljessä.

- Vie eniten tilaa ja lisäksi multatehtaan tarvitsema tila.
- Kaksi muovisankoa ei ole paras sisustuselementti.
- Rouhe saisi olla uudelleensuljettavassa pussissa.
- Ympärivuotiseen Bokashin käyttöön meillä ei ole tilaa eikä tarvetta.
- Lopputuloksena ei ole valmista multaa, toisin kuin NatureMillissä ja matokompostorissa.
- Valmis tavara pitää vielä sijoittaa johonkin, mikä pitää huomioida esim. talvella kerrostalossa asuessa.
- Tarvitsee jälki/ulkokompostoinnin, joten tuntui turhalta välivaiheelta, jos jo on muutoin mahdollisuus ulkokompostoida omalla pihalla.
- Ei ole riittävä suurelle perheelle.

3. NatureMill Ultra

• 399 €
• pellettilaatikko, mittakippo, soodapakkaus, laturi
• tilavuus 15 l

NatureMill-kompostorissa tarvitaan pellettejä ja ruokasoodaa. NatureMill-kompostorin alkupaketti tarvikkeineen. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ Helppo käyttää
+ Yllättävän kivasti muotoiltu, ei näytä kompostorilta.
+ Lopputuotos on valmista multaa ja nopeasti, jos kompostoria on ruokkinut oikein.
+ Nappulat helppo pitää puhtaana, vaikka joutuisi likaisin käsin säätämään.

- Haisee. Kompostorin saaminen hajuttomaksi vaatisi varmasti paljon aikaa ja kiinnostusta miettiä, mikä hajua aiheuttaa.
- Pitää myös päivällä ääntä, koska teho on säädettävä vähintään keskitasolle ja lisäksi sekoitusäänet parin tunnin välein. Vaatii siis joko ulkotilan tai sen verran ison talon, etteivät ääni ja haju haittaa.
- Vaatii paljon jätettä.
- Ei ole kaikkiruokainen.
- On seurattava, vuotaako nestettä alle ja ettei pyörivän kammen ympärille takerru mitään, esim. banaanin kuoret.
- Kansi on turhan hankala avata.
- Vie sähköä.
- Pellettejä on hankittava aika nopeasti lisää.
- Käsittämättömän tyhmä pönttö, formulamainen muotoilu on naurettava.
- Ei ole riittävä suurelle perheelle.

Lue lisää:

Sisäkompostorien testi käynnissä: Kantaako alkuinnostus läpi kesän?

Kolme sisäkompostoria: matolaatikko, fermentoiva Bokashi ja sähköllä käyvä NatureMill ovat kolmen kovan testissä kesän yli. Kysyimme väliaikatietoja muutaman viikon jälkeen. Vinkkejä kaivataan ainakin hupenevien pellettien korvaamiseen.

Lue lisää:

Sisäkompostorien testi kuuden viikon jälkeen: Madot ovat ryhtyneet puutarhureiksi

Bokashi-sanko on alkanut heruttaa nestettä, sähkökäyttöinen NatureMill on antanut ensimmäisen "satonsa" ja matokompostin lierot ovat ryhtyneet puutarhureiksi. Siäkompostoreiden testi on jatkunut nyt puolitoista kuukautta.

Lue lisää:

Sisäkompostorien testi puolivälissä: Helleviikonlopun jälkeen kotona odotti hirveä haju

Matokompostien madot ovat kokeneet kovia, biojäte Bokashin seisotusämpärissä ei ole juurikaan muuttanut muotoaan ja NatureMill tuoksahtelee edelleen. Sisäkompostorien testi on nyt edennyt yli puolenvälin.

Pikkulapsiperhe testasi kolmen ketjun HopLopin, SuperParkin ja Touhutalon sisäleikki- tai aktiviteettipuistot Vantaalla ja Hämeenlinnassa. Lasten iät ja perheen ruokailutottumukset ratkaisivat voiton HopLopille. Kallein SuperPark jäi jumboksi.

Testiperhe Anni Holopainen, Eero Rantala ja 5-vuotias Aapo, 3-vuotias Eino ja vuoden vanha Iida Rantala kävivät testaamassa ja arvioimassa puistot näiden tietämättä. Perhe arvioi puistojen monipuolisuutta, sopivuutta ikäryhmille, turvallisuutta, hauskuutta ja ruokailua.

Anni Holopaisen joukkue Iida, Eino (edessä) ja Aapo HopLopin lohikäärmeen kidassa. Testiperhe potretissa HopLopissa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Rymyämismahdollisuuksia tarjoavista ketjuista HopLop, Touhutalo ja SuperPark valikoituivat testiin, koska niillä on toimipisteitä useammalla paikkakunnalla.

Visuaalisin HopLop korjasi potin

Menoa ja meininkiä riitti jokaisessa testipuistossa, joten lapset viihtyivät kaikissa. Mutta HopLop sopi parhaiten juuri testiperheen ikäisille lapsille. Siellä oli eniten virikkeitä niin villiin menoon kuin rauhallisempaankin toimintaan sekä taaperoikäiselle Iidalle että isoveljille Aapolle ja Einolle.

Lisäksi HopLopin sekä väri- että äänimaailma vetosi ainakin Anni-äitiin. Siellä oli onnistuttu parhaiten häivyttämään puitteiden teollisuushallimaisuus värikkäillä seinillä ja erilaisilla koristeluilla. Laitteissa oli käytetty myös valo- ja ääniefektejä luomaan tunnelmaa.

HopLopin ravintolassa oli myös lapsille omat ruoka-annokset. Testaajaperhe syö lounasta HopLop-sisäleikkipuistossa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Myös HopLopin ravintolan tarjonta miellytti eniten.

- Mun mielestä on aina kiva, jos lapsille on ihan kunnon ruoka-annokset, että on vaikka lohta ja perunaa tai lihapullat ja perunamuussia tai nakit ja ranskalaiset, selkeitä kunnon annoksia, Anni kiitteli HopLopin lasten annoksia.

Aapo söi bataattiranskalaiset lohikastikkeella. Lastenannos bataattiranskalaiset ja lohikastike HopLopissa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttajan testi,kuningskuluttaja

SuperParkin Robson’s-ravintolan lounasbuffet oli tietysti mainio, mutta muutoin listalla oli pikaruokaa kuten hampurilaisia ja hotdogeja. Touhutalon kahvila-kioskissa taas ei ollut ruoka-annoksia lainkaan.

SuperPark oli kallein

SuperParkissa myös vanhemmat maksoivat sisäänpääsyn. Se verotti kukkaroa eniten, vaikka sekä Iida että Eino pääsivät sinne alle 4-vuotiaina ilmaiseksi. Puisto olikin enemmän suunnattu isommille lapsille - tai jopa aikuisille.

Anni Holopainen ja Aapo, Eino ja Iida kokeilevat SuperParkin pienten alueen kiipeilyseinää. Testaajaperhe SuperPark-sisäaktiviteettipuiston kiipeilyseinällä. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

- Ainakin näin pienten lasten kanssa tuntui, että ei siellä itse pystynyt tekemään tai kokeilemaan niitä juttuja, että enemmän vahti lapsia, Anni kritisoi hinnoittelua.

HopLopissa ja Touhutalossa hinnoittelu oli porrastettu lapsen iän mukaan ja vanhemmat pääsivät veloituksetta sisään.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja HopLop

HopLop-logo Kuva: HopLop HopLop,kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

• 75 € (liput 40 € + ruoka 35 €)
• Suomen suurin liikuntaseikkailupuistojen ketju, perustettu vuonna 2006
• 18 toimipistettä ympäri Suomea
• Vantaan HopLop avattiin uusittuna lokakuussa 2016
• avoinna päivittäin klo 10-20
• 4 eri teemaa synttäreille
• hinnoittelu porrastettu lapsen iän mukaan, aikuiset ilmaiseksi

+ juuri testiperheen lasten ikäisille sopiva
+ ihanat värit ja äänimaailma
+ monipuolisin toiminnoiltaan
+ hyvä menu
+ aikuisille ja lapsille omat ruoka-annokset
+ ilmainen aikuisille

- pienten alue pitäisi olla aidattu
- testipäivänä kala oli loppu listalta
- ruoka oli kylmää
- oli jonoa

2. Touhutalo

Touhutalo-logo. Kuva: TouhuTalo kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi,sisäleikkipuisto,touhutalo

• 46 € (liput 24 € + ruoka 22 €)
• 3 sisäleikkipuistoa, perustettu 2011
• avoinna ti-su klo 10-19, ma suljettu, käyntiaika 2 h
• synttäripaketteja
• hinnoittelu porrastettu lapsen iän mukaan, aikuiset ilmaiseksi

+ sopi testiperheen lasten ikäisille

- rakennettu teollisuushalliin teollisuusalueelle, ei eksy vahingossa paikalle
- pienten alueella itsestään pyörivän karusellin hätäpysäytyspainike oli huonosti esillä
- hiljaiset, rauhallisemmat toiminnot puuttuivat
- kahviossa hyvin suppea valikoima, ei lainkaan annosruokia
- testipäivänä listalla olevat paninit oli loppu

2. SuperPark

SuperPark-logo Kuva: SuperPark kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi,superpark

• 94 € (liput 57 € + ruoka 37 €)
• liikunnallinen sisäaktiviteettipuisto, perustettu 2012
• joulukuussa avautuu ketjun kuudes puisto Tampereelle, SuperPark Vantaa avattiin kolmantena
• avoinna päivittäin klo 11-20
• synttäripaketteja
• päivälippu 19 €/hlö, alle 4-vuotiaat pääsevät veloituksetta puistoon

+ lainarattaita pienille
+ hyvä lounasbuffet
+ siisti yleisilme

- suunnattu isommille lapsille, jopa aikuisille: 3-vuotias tarvitsi apua melkein kaikessa
- pienten alue puutteellinen
- pienten alue pitäisi olla aidattu
- aikuiset joutuivat maksamaan sisäänpääsyn
- vaahtomuoviallas pöllyää
- sukat hävisivät vaahtomuovialtaaseen
- lounasajan ulkopuolella ruokalistalla vain pikaruokaa

Tehokas terassilämmitin pidentää parvekekautta syysviileillä, mutta ei tee kesää keskelle talvea. Lämmitintestin jaettuun voittoon ponnistivat kaasulla toimiva Landmann ja infrapunalämmitin Rebel Neck.

Markkinoilla on monenlaisia terassilämmittimiä. Ne ovat useimmille tuttuja paremminkin ravintoloista kuin kodeista.

Tämän testin tarkoitus ei ole läpivalaista koko valikoimaa, vaan kokeilla kepillä jäätä: Onko terassilämmittimestä aidosti iloa kotiloissa? Millainen teho on riittävä? Kaasu vai sähkö?

Vertasimme kahta edullista lämmitintä kahteen kalliimpaan. Laitteet ovat Landmann, Rebel Neck, Silverline ja Opal. Laitteiden tehoissa on isot erot. Ainoan kaasulämmittimen Landmannin maksimiteho 9,9 kilowattia on moninkertainen sähkölämmittimiin verrattuna. Jokainen laite Silverlineä lukuunottamatta vaati puolisen tuntia kokoamistyötä.

Testilämmittimet ja niiden suurimmat tehot. Landmannin hinnassa on mukana paineensäädin. Neljä terassilämmitintä kuningaskuluttaja

Ennen lämmitinostoksia kannattaa selvittää, onko käytettävän pistorasian sulake riittävän iso. Rebel Neck vaatii 16 amppeerin sulakkeen, jollaista ei välttämättä ole jokaisessa pistorasiassa.

On myös syytä huomioida laitteiden vaatimat suojaetäisyydet. Kaasulämmitin Landmannin etäisyys helposti syttyviin materiaaleihin pitää olla kaksi metriä ylöspäin ja metri sivulle.

Täydellä teholla kaasulämmitin käy eniten kukkarolle, 1,44 € tunnissa. Kaasulaite on niin tehokas, ettei sitä ole aina pakko pitää täysillä. Kulut laskettiin kerrostalosähkön ja halvan teräspullokaasun mukaan.

Kolme kovaa testaajaa löytyivät Suomen Omakotiliiton ja Facebook-ryhmien kautta. Jenna Hännisen kodissa Vantaalla on lasitettu parveke, jossa hän viettää aikaa ystävien kanssa.

Virpi Mustosella ja Esa Tikkasella on Tuusulassa omakotitalo, jonka terassi on kovassa käytössä. Lämmittimen hankintaa on jo harkittu. Lämmittimiä kokeili myös perheen tytär Ida Tikkanen.

Virpi Mustonen ja Ida Tikkanen totesivat, että testilämmittimien hyöty jäi niukaksi hyvin avoinaisella terassilla. Terassilämmittimiä testataan. kuningaskuluttaja

Esan ja Virpin terassi on hyvin avoin, mikä verotti lämmitinten tehoa. Tuuli vei lämmön helposti pois. Tyynelläkin lämmittimien hyöty jäi vähäiseksi, kun testiä tehtiin noin 0 – 10 asteen syyskeleillä ja pikkupakkasilla.

- Melkein sanoisin, että meillä ei ole käyttöä tuollaisille lämmittimille, sanoo Virpi.

Suojattu parveke lämpeni hyvin

Jennalla on myönteisempi kokemus testilämmittimistä - kiitos suojaisan lasitetun parvekkeen. Sieltä lämpö ei karkaa niin helposti kuin avoterassilta.

Sähkölämmittimistä paras ja tehokkain on Jennan mielestä Rebel Neck. Eräänä päivänä Rebel Neck nosti parvekkeen lämmön parissa tunnissa kuudesta 14:ään asteeseen.

Rebel Neck oli Jennan mielestä tehokkain sähkölämmitin. Rebel neck -lämmitin kuningaskuluttaja

Ilmanlämpö ei kuitenkaan kerro kaikkea. Testin sähkölaitteet ovat ns. infrapunalämmittimiä. Tällöin ne voivat lämmittää paitsi edessä olevaa ilmaa, myös suoraan fyysistä kohdetta kuten ihmisiä. Tämän takia vertailua ei tehty lämpömittarilla, vaan terassinkäyttäjien tuntemusten pohjalta.

Joka tapauksessa Silverline ja Opal jäivät jälkeen parhaasta sähkölaitteesta eli Rebel Neckistä, kun testiä tehtiin syys-marraskuussa.

- Rebel Neckin kanssa ei tarvitse päällysvaatteita, sanoo Jenna.

Kaasu antoi eniten tehoa

Kaasulämmitin Landmann on testin selvästi tehokkain lämmitin. Tämän huomasi, kun Landmannia kokeiltiin Jennan parvekkeella.

Landmann hönki parvekkeen hetkessä paljon lämpimämmän tuntuiseksi kuin yksikään sähkölaite.

Kaasukäyttöinen Landmann oli selvästi tehokkain lämmitin. Landmann-lämmitin. kuningaskuluttaja

Landmannia käytettäessä pitää kuitenkin huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta, jotta nestekaasun palaminen ei aiheuta häkää: Ohjeen mukaan vähintään 25 prosenttia ympäröivästä seinätilasta pitäisi olla avoinna.

Vaadittu tuuletus onnistui, kun parvekelaseja avattiin. Tuulisella ilmalla tuuletus veisi kuitenkin väistämättä paljon lämpöä harakoille ja aiheuttaisi vedon tunnetta parvekkeelle. Kun lämmittää sähköllä, räppänät voi pitää kiinni.

Varovaisuussyistä jätimme Landmannin parveketestauksen vähäiseksi. Jennan parvekeella Landmann sai parvekelasin lämpenemään huolestuttavasti täydellä teholla, kun etäisyyttä oli noin 30 senttiä – etäisyyttä pitäisi ottaa lisää. Tehoakin voisi säätää pienemmälle.

Lakipykälät eivät kiellä kaasulämmittimen käyttöä parvekkeella. Kodissa tai parvekkeella saa säilyttää enintään 25 kiloa nestekaasua.

Plussat ja miinukset

Jaettu voitto: Rebel Neck

Rebel Neck. Rebel Neck -lämmitin. kuningaskuluttaja

• kolmeportainen säätö
• 0,9 kw - 1,2 kW - 2,1 kW
• sulake 16 A

+ tehokkain sähkölämmitin
+ heijastaa lämmön laajalle
- 16 ampeerin sulaketta ei ole jokaisessa pistorasiassa

Jaettu voitto: Landmann

Landmann Landmann-lämmitin. kuningaskuluttaja

• portaaton tehonsäätö
• 5 kW - 9,9 kW
• Piezo-sytytin
• 248 €
• hinta sisältää paineensäätimen, mutta ei kaasupulloa

+ kaasun ansiosta tehokkain lämmitin
- vaatii paljon tuuletusta
- suojaetäisyys voi olla ongelma

Jaettu kolmossija: Opal Patio Heater Quartz

Opal Opal-lämmitin kuningaskuluttaja

• kolmeportainen tehonsäätö
• 0,65 kW - 1,3 kW - 2 kW
• 40 €
• sulake 10 A tai 16 A, isompi ehkä tarpeen jos samalla muita sähkölaitteita päällä

+ hinta
+ kaatumissuoja katkaisee virran
- lämpö tulee keilamaisemmin kuin Rebel Neckistä

Jaettu kolmossija: Silverline 880

Silverline 880 Silverline-lämmitin kuningaskuluttaja

• 0,9 kW
• 59 €
• sulake 10 A

+ hinta, pieni koko
+ ei tarvitse koota
+ kaatumissuoja katkaisee virran
- pientehoisin testilämmitin, teho tuntui liian pieneltä syysviileillä

Muokattu 1.12.2016: Lisätty linkki Areena-videoon.

Kuningaskuluttajan raati maisteli kaupan kalleinta, kahta keskihintaista ja kaupan halvinta suklaakonvehtilajitelmaa. Kilohinnoissa ero oli lähes 8-kertainen. Voiton ratkaisivat kolmen opiskelijan antamat pisteet. Parhaiten maistuivat keskihintaiset lajitelmat: Tuttuja makuja sisältävä Panda ja maitosuklainen Maraboun setti. Fazerin kallis Collection jäi kolmanneksi hienosta pakkauksesta huolimatta. Lidlin halvat konvehdit tyrmättiin.

Sokkomaistelun lisäksi keräsimme tietoja muun muassa suklaiden ainesosista ja vastuullisuudesta. Tiedot löytyvät taulukosta alta.

Suklaita maistelivat: Tuusulalainen mestarikondiittori Toni Rantala Konditoria Ph7:sta sekä Espoon Omniassa leipuri-kondiittoriksi opiskelevat Maria Leppänen, Laura Jäkkö ja Karla Mikkonen.

Testiryhmämme ei tiennyt maistelemiensa suklaiden valmistajaa eikä hintaa. Videolla suklaaraadin tuomio ja kommentit.

Pandan konvehdit murenivat leikatessa. Pandan Juhlapöydän konvehteja, murenevat leikatessa Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja,panda,suklaakonvehti

Valuva täyte - paksut kuoret. Marabou Symphony -rasian suklaakonvehteja halkaistuna Kuva: YLE / Katja Solla Kuningaskuluttaja,Marabou,suklaakonvehti

Hienossa rasiassa on kultakirjaimet ja kohopainatus. Karl Fazer Collection suklaakonvehtirasian kansi Kuva: YLE / Katja Solla Fazer,Kuningaskuluttaja (Tv),suklaakonvehti

Lidlin Palace-brändin keltainen Melanie ja violetti Vanessa ovat samaa tavaraa. Lidlin Palace Melanie- ja Palace Vanessa -suklaakonvehteja Kuva: YLE / Katja Solla Kuningaskuluttaja,Lidl,suklaakonvehti

Lidlin rasialle löytyi melkein kaksoisolento S-ketjun myymälöistä: Piasten Classic, kilohinta noin 9,40 e. Osa konvehdeista on samannimisiä. Pakkausten aineosissa ja ravintosisällöissä on pienen pieniä eroja.

Lidlin rasia vasemmalla, Piasten Classic oikealla. Kuva: YLE / Katja Solla

Yritysten tietoja antoivat: Ritva Mäenpää, markkinointi- ja viestintäjohtaja, Orkla Confectionery & Snacks Finland. Celin Huseby, Pohjoismaiden viestintäpäällikkö, Mondelez International. Nina Elomaa, vastuullisuusjohtaja, Fazer. Anna Rissanen, tiedottaja, Lidl.

Päivitys 15.12.16: Korjattu videon linkki oikeaksi.

Reilu vuosi sitten, tammikuussa 2016, oululaisen Välivainion Omakotiyhdistyksen riuskat miehet saivat testattavakseen kolme noin 600€:n hintaista lumilinkoa. Ensivaikutelmat raportoitiin heti tuoreeltaan, mutta miten laitteet ovat toimineet pidemmässä käytössä?

Testiryhmäläiset Jarmo Kiuru, Raimo Honkala ja Valde Manninen kokoontuivat aurinkoisena helmikuun sunnuntaina keskustelemaan laitteiden ominaisuuksista reilun vuoden käyttökokemuksen perusteella.

Lumilinkojen testaajat palaverissa. Lumilinkojen testaajat palaverissa. Kuva: Jarmo Kiuru Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,testiryhmä,testit

Lumia on nyt pöllyytelty toista talvea Snow Fox 6,5 HP, MTD M56 ja Handai 6,5 HP - merkkisillä lingoilla.

Yleishuomiona testiryhmä toteaa, että koneet on tehty kevyeen käyttöön. Testaajat ovat myös pitäneet mielessä millaisia ominaisuuksia noin 600 euron laitteelta on kohtuullista odottaa.

Vaikka kaikkien linkojen ominaisuuksiin kuuluu itseveto, kahta pienintä eli MTD:tä ja Snow Foxia pitää monasti avittaa ja työnnellä kuin lumikolaa. Jos eteen tulee vähänkään hankalampi paikka, ne eivät kykene etenemään omalla vedollaan. Helpompaa lumitöiden tekeminen näilläkin laitteilla toki on kuin kolaaminen.

Itsevetävyyden suhteen Handai on testiryhmän mukaan ylivertainen muihin koneisiin verrattuna. Kone etenee omin voimin umpihangessakin.

Valde Mannisen Handailla umpihankeen tekemä ura. Valde Mannisen Handailla umpihankeen tekemä ura. Kuva: Jarmo Kiuru hanki,Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,ura

Testattavilla lumilingoilla on painoa noin 55-80 kiloa. Testiryhmä tekikin jatkoseurannassa selkeän työnjaon mies per laite -periaatteella. Valde Manninen testasi Handain linkoa, Jarmo Kiuru MTD:tä ja Raimo Honkala Snow Foxia.

Noin kuukauden testauksen perusteella 2016 helmikuussa voittajaksi selviytyi Handai. Pidemmässä käytössä laitteesta alkoi kuitenkin putoilla osia.

Valde Mannisen huomiot Handai 6,5 HP:sta:

- Vetoremmi oli kerran työkäytössä pompannut pois paikaltaan ja kone piti aukaista ja laittaa remmi takaisin paikalleen.
- Lunta heittävän siivekkeen akselin sokka putosi lumitöissä, Yksi akselilla olleista puslista ja akselilla oleva prikka katosivat lumeen.

Kuva: Jarmo Kiuru

- Toinen rengas vuotaa eli on todennäköisesti ollut alunperinkin vajaalaatuinen.
- Pikkaisen ilmennyt ruostetta niissä kohdissa, joihin vesi kerääntyy. Tämä lienee kuitenkin melko normaalia tällaisissa koneissa.

+ Käynnistynyt hyvin omalla akulla.
+ Vaihteet ovat pelanneet hyvin.
+ Bensatankin korkki on hyvin pitävä ja konetta on miellyttävä kuljetella ilman bensaroiskeita esimerkiksi peräkärryllä.

Raimo Honkalan huomiot Snow Fox 6,5 HP:sta:

- Lumenheittotorven mekanismi tahtoo jumittua sen lumeennuttua ja jäädyttyä.
- Vetopyörien vaijeri meni poikki jo noin kuukauden käytön jälkeen.

Jarmo Kiurun huomiot MTD M56:sta:

- Käynnistysnaru katkesi jo alle kymmenen käynnistyskerran jälkeen eli koneessa on ollut alunperinkin täysin kelvoton käynnistysnaru. Tilalle hankittu asianmukainen oikea käynnistysnaru on toistaiseksi kestänyt.

+ Pienen koon ja keveyden (56 kg) ansiosta helppo kuljetella jopa ilman peräkärryä.

56 kg:n painoinen lumilinko kantavuudeltaan 59 kg:n peräkoukkutelineessä. 56 kg:n painoinen lumilinko kantavuudeltaan 59 kg:n peräkoukkutelineessä. Kuva: Jarmo Kiuru Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,vetokoukkuteline

Talvimökkeilyä harrastaville Jarmo Kiuru vinkkaakin kevyen lingon ja peräkoukkutelineen hankkimista:

— Lapiopelillä parkkipaikan tekeminen mökin pihaan voi olla iso homma, mutta lumilinko tuo siihen helpotusta.