Kuningaskuluttajan testit

Vaikka monella on kotona yhä CD:itä tai vinyylejä, yhä useampi siirtyy kuuntelemaan musiikkia suoratoistopalveluiden kautta. Kuningaskuluttajan Kolme kovaa testasi suositun Spotifyn ja sen kaksi haastajaa: Deezerin ja Groove Musicin.

Musiikin suoratoistopalvelujen avulla musiikkia pystyy helposti kuuntelemaan missä tahansa. Käyttäjälle avautuu miljoonien kappaleiden musiikkikirjasto, josta voi halutessaan etsiä kuunteluun tietyn artistin tuotannon, tietyn albumin tai genren, tai kaikkea sekaisin soittolistojen avulla. Palveluissa on usein myös radio-toiminto, joka soittaa haetun artistin tuotantoa tai muuta samanlaista musiikkia.

Testimme Kolme kovaa ovat pohjois-savolaisia musiikin suurkuluttajia. Mette Maukonen opiskelee toista vuotta Kuopion taidelukio Lumitissa musiikkilinjalla. Pirjo Böös on laulanut eri kokoonpanoissa jo 16-vuotiaasta asti ja soittaa myös silloin tällöin pianoa. Triin Rikkola kuuntelee musiikkia monipuolisesti kellon ympäri, kotoa työpaikalle ja takaisin.

Testaajat Mette Maukonen, Pirjo Böös ja Triin Rikkola. Kolme kovaa Mette Maukonen, Pirjo Böös ja Triin Rikkola. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi

Testiin valittiin kolme laajan musiikkikirjaston suoratoistopalvelua, jotka toimivat pöytäkoneella, sekä mobiilisti Android-, Apple- ja Windows Phone -kännyköillä. Tunnetun Spotifyn testissä haastavat Deezer sekä Groove Music. Samankaltaiset Tidal, Apple Music ja Google Play Music jäivät pois testistä, sillä nämä palvelut eivät toistaiseksi tue Windows Phonea.

Kaikilla tarjolla kuukauden ilmainen kokeilu täysversiosta.

Palveluita testattiin kuukauden ajan ja käytössä olivat niin sanotut täysversiot. Täysversion hinta on noin kymmenen euroa kuukaudessa. Kaikilla palveluilla on tarjota kuukauden ilmainen kokeilu täysversiosta. Deezeristä ja Spotifysta on tarjolla myös mainoksilla höystetty riisutumpi versio, joka on ilmainen. Groove Musicissa ilman rekisteröitymistä kappaleista kuulee vain lyhyen näytteen.

Groove Musicin käyttöönotto kangerteli

Spotifyn ja Deezerin käyttöönotto oli testaajien mukaan helppoa. Palveluun pystyi kirjautumaan näppärästi esimerkiksi Facebook-tilin kautta.

Microsoftin palvelua, Groove Musicia, käytetään Microsoft-tilin kautta. Tilin luominen ja palvelun käyttöönotto tuotti testaajille ongelmia.

- Jouduin luomaan jopa kaksi tiliä, kun en saanut toimimaan. Onneksi toinen tili lähti sitten pyörimään, Pirjo kertoo kokemuksistaan Groove Musicin kanssa.

Jouduin luomaan jopa kaksi tiliä, kun en saanut toimimaan.

Vaikka Groove Musicin sivuilla sanotaan, että Groove Music Passia voi kokeilla kuukauden ajan ilmaiseksi, palveluun piti silti rekisteröidä luottokortin numero.

- Jos ei ole luottokorttia, eli on vain Visa electron, niin eihän sitä Groove Musicin kokeilua sitten saa, Triin harmittelee.

Spotify selvisi yllätyspistohyökkäyksistä

Kaikissa kolmessa palvelussa on tarjolla miljoonia kappaleita. Pääasiassa testaajat löysivät kaiken etsimänsä, tunnetuista suosikeista harvinaisuuksiin.

Mette havaitsi, että Spotifylla oli tarjota laaja kokoelma cover-versioita kappaleista, kun esimerkiksi Deezerillä ei juuri covereita ollut. Pirjo kehuu Spotifya myös siinä, että kotimainen uusi tuotanto löytyi palvelusta nopeasti.

- Tänään julkaistiin uusi Kasmirin biisi, ja kun tarkistin, niin se löytyi Spotifystä, mutta ei Deezeristä. Käsittääkseni Deezer on ranskalainen ja Spotify ruotsalainen yritys, eli jollain tapaa se alueellisuus varmaan vaikuttaa, Pirjo pohdiskelee.

Ruutukaappaus Spotifystä, Kasmirin Amen-kappale. Kuva: Ruutukaappaus Spotifysta / Yle

Pirjo kertoo tehneensä myös “yllätyspistohyökkäyksiä” etsiessään vähän vähemmän tunnettuja kappaleita, esimerkiksi suomalaista gospel-musiikkia. Spotify selvisi Pirjon mukaan kokeesta hyvin.

Groove Musicia käyttäessä oli sellainen olo, että olen jossakin viraston virallisessa musiikkitietokannassa.

Groove Musicissa testaajien mukaan musiikkia kyllä löytyi, mutta käyttöliittymää he kuvailivat jäykäksi ja kaupalliseksi.

- Rehellisesti sanoen oli sellainen olo sitä käyttäessä, että olen jossakin viraston virallisessa musiikkitietokannassa, Pirjo luonnehtii Groove Musicia.

Groove Musicissa on lisäksi mahdollisuus ostaa kappaleita omaksi Store-osion kautta. Kuunnella voi myös muuta omaa musiikkia, jos sen lataa Microsoftin OneDrive-pilvipalveluun.

Groove Musicin radio ei osannut suositella

Suoratoistopalvelut ovat myös hyvä keino löytää uutta musiikkia ja saada omaan makuun rukattuja suosituksia. Uutta musiikkia voi löytää esimerkiksi kavereiden soittolistoilta, palvelun itse kokoamilta soittolistoilta tai radiotoiminnon kautta.

Radion voi luoda esimerkiksi artistista tai genrestä. Yleensä radiotoiminnossa soi silloin tällöin valitun artistin kappale ja sen lisäksi toiminto soittaa samankaltaista musiikkia.

Groove Musicin radiotoiminnosta ei tykätty. Testaajien kertoman perusteella vaikuttaa siltä, että Grooven algoritmi ei ole yhtä jouheva kuin Spotifyssa ja Deezerissä. Meten valitsemaa artistia, Adelea, ei tullut radiokuuntelun yhteydessä kertaakaan.

- Menin ainakin kymmenen biisiä, mutta en yhtään tiedä, ketä ne artistit oli, Mette kertoo turhautumisestaan Groove Musiciin.

Groove Musicissa ei ollut myöskään valmiita soittolistoja, vaan palvelu olettaa käyttäjän luovan soittolistoja palveluun itse.

Groove Music -suoratoistopalvelun tyhjä soittolistanäkymä Kuva: Kuvamanipulaatio ruutukaappauksesta. Yle / Kaisu Nevasalmi

Deezer tarjosi monipuolisesti uutta

Deezer kysyy palvelua käyttöön otettaessa käyttäjänsä musiikkimausta ja se osaa myös jollain lailla yhdistää käyttäjän aikaisempaa musiikkihistoriaa palvelussaan. Esimerkiksi Metelle Deezer loi soittolistan vanhoihin puhelimiin ladatuista kappaleista teemalla “Muistatko vielä nämä?”.

Pirjo epäilee, että Deezer osaa jotenkin linkittyä Spotifyn kanssa, sillä palvelu tarjosi hänelle kuunteluun niin tarkkoja, valtavirrasta poikkeavia suosituksia. Pirjo käytti Facebook-tiliään kirjautumiseen. Myös Triin yllättyi Deezerin kokoamasta soittolistasta, kun oman kaverin, virolaisen rap-artisin, kappale lähti soimaan.

Jos painoi kappaleen kohdalla yliviivattua sydäntä, se ei soinut enää.

- Se oli Deezerissä hyvä, että kun kuunteli jotakin soittolistaa, niin siinä pystyi valitsemaan joko sydämen tai sydämen, joka on viivattu yli. Jos painoi jonkin kappaleen kohdalla yliviivattua sydäntä, niin se kappale ei soinut enää, mikä mielestäni on todella hyvä ominaisuus, Mette hehkuttaa.

Ruutukaappaus Deezerin tykkäystoiminnosta. Kuva: Ruutukaappaus Deezer / Yle

Deezer antoi lisäksi puhelimeen suoraan ilmoituksia uusista, käyttäjää kiinnostavista kappaleista.

Spotifyssakin on mahdollista parantaa musiikkisuosituksia painamalla peukkua ylös tai alas. Testaajat pitivät myös Spotifyn valmiista soittolistoista. Plussaa saivat eri maiden TOP-listat, joiden kautta voi kuunnella toisten maiden suosituinta musiikkia.

Lisäominaisuuksista lisäpisteitä

Spotify oli kaikille testaajille tuttu jo ennestään ja sen ulkonäöstä ja selkeydestä pidettiin. Spotify sai plussaa myös siitä, että moni kaveri käyttää palvelua ja heidän soittolistojaan voi seurata.

Jotkin toiminnot olivat testaajien mukaan Spotifyssa hankalasti löydettävissä. Esimerkiksi laulujen sanat Spotifyssa näkee vain työpöytäversiossa. Puhelimeen sanat saa näkyviin lataamalla esimerkiksi erillisen Musixmatch -sovelluksen.

Deezerissä sanat sai näkyviin helposti.

Deezerissä sanat sai näkyviin helposti mikrofoni-kuvaketta klikkaamalla. Tästä toiminnosta testaajat pitivät paljon, samoin graafinen taajuuskorjain antoi lisäpisteitä Deezerille.

Grooven ansioksi Pirjo mainitsee, että joistakin artisteista löytyy hyvin taustatietoa. Triin tosin tähdentää, että tieto on lähinnä englanniksi kirjoitettua ja kotimaisista artisteista löytyvä tieto on suppeaa tai olematonta. Pirjo kiteyttää Grooven ongelmat sanomalla, että palvelussa ei ole käyttömukavuutta ja henkilökohtaista otetta.

Musiikin suoratoistopalveluista puhuttaessa esiin nousee aina keskustelu myös palveluiden reiluudesta musiikintekijöitä kohtaan. Uutisissa on liikkunut juttuja, joissa artistit kertovat melko pienistä summista, mitä ovat palveluiden kautta tienanneet. The Guardian julkaisi vuosi sitten datajournalisti David McCandlessin luoman laskelman siitä, mikä näistä palveluista on tuottoisin artistille.

Laskelma päätyy siihen, että jos levy-yhtiön artisti tahtoisi saada palveluilta reilu tuhat dollaria kuussa, pitäisi tämän tuotoksilla olla kuukaudessa yli miljoona kuuntelua Spotifyssa tai Deezerissä. Groove Music ei ole mukana grafiikassa.

Vaikuttaa siis siltä, että jos haluaa tukea suosikkiartistiaan rahallisesti, ei suoratoistopalvelu ei ole se paras tapa kuluttaa musiikkia.

Plussat ja miinukset

Testivoittaja: Deezer Premium+

Deezer-suoratoistopalvelun logo pianon päällä. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi

+ Laulujen sanat
+ Ulkonäkö
+ Uuden musiikin löydettävyys
+ Musiikin suosittelu
+ Taajuuskorjain
+ Toimi hyvin myös offline-kuuntelussa
- Ei paljon cover-versioita lauluista

2. Spotify Premium

Spotifyn logo. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi

+ Kaverien soittolistat
+ Soittolistojen jakaminen
+ Ulkonäkö
+ Monipuoliset soittolistat
+ Äänenlaatu
- Hankala löytää osa toiminnoista

3. Groove Music Pass

Groove Music -suoratoistopalvelun logo. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi

+ Mahdollisuus ostaa kappaleita
+ Artisteista löytyy tietoa
- Jähmeä käyttöliittymä
- Hankala ottaa käyttöön
- Ei valmiita soittolistoja

Muuttaminen käy työstä. Erityisesti ammattimuuttajille, jotka siirtävät asiakkaiden tavaroita osoitteesta toiseen. Testasimme markettien pahviset, keskikokoiset muuttolaatikot ammattilaisten voimin. Ikean laatikko oli testivoittaja ja K-Raudan muuttolaatikko yhtä selvästi testilaatikoiden heikoin esitys.

Muuttohommissa tarvitaan hyvä peruskunto, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat tekniikka ja apuvälineet, sanovat testaajat Kristian Rehnström, Jukka Sannikka ja Joonas Mäki, jotka työskentelevät Niemen muuttopalveluissa. Kun muuttomiehet kutsutaan paikalle, tavarat on yleensä jo pakattu - mutta mihin?

Joonas Mäki, Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka testaavat muuttolaatikoita.

Joonas Mäki (vas.), Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka ovat muuttamisen ammattilaisia. Joonas Mäki, Kristian Rehnström ja Jukka Sannikka testaavat muuttolaatikoita. Kuva: Yle

- Optimaalinen muuttolaatikko on keskikokoinen tai jopa sitä pienempi, kunhan se on tukeva, toteaa Rehnström.

- Pahinta on muuttaa pieniä nyssyköitä ja pussukoita, eli muuttomiesten kielellä ‘hilsettä’, sanoo Sannikka.

Neljäänkymmeneen neliöön tarvitaan 40 muuttolaatikkoa.

Nyrkkisääntö on, että neljäänkymmeneen neliöön tarvitaan 40 muuttolaatikkoa. Jos tavaraa on tavallista enemmän, varaa ekstralaatikoita, neuvoo Sannikka.

Haimme testiin viisi keskikokoista muuttolaatikkoa, jotka vetävät joko runsaat 60 litraa tai 30 - 40 kiloa tavaraa. Sellaiset löytyivät Ikeasta, K-Raudasta, Bauhausista, Biltemasta ja Clas Ohlsonilta. Bauhausissa oli suurimmat valikoimat erikokoisia, pahvisia muuttolaatikoita.

Muovia vai pahvia?

Pahvisten muuttolaatikoiden hinnat vaihtelivat 1,75 euron ja ja 3,20 euron välillä. Yksikköhinnat eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä monet laatikot myydään useamman laatikon nipuissa. Myös nippujen koot vaihtelivat kahdesta kymmeneen laatikkoon.

Pahviset muuttolaatikot ovat vuokrattavia muovilaatikoita kalliimpia: Muovisten muuttolaatikoiden hinnat vaihtelevat pääkaupunkiseudulla 12 sentistä (Opiskelijamuutto) 19 senttiin (Lainalaatikot).

Pahvisia muuttolaatikoita tarvitaan, kun muuttolaatikoita ei ole kiire purkaa tai kun muuttaja tietää varastoivansa osan tavarasta. Myös kaikki ulkomaanmuutot tehdään pahvilaatikoilla, koska niitä ei tarvitse palauttaa, kertovat testaajat.

Clas Ohlsonin, Bauhausin, Ikean, Bilteman ja K-raudan muuttolaatikot. Kuva: YLE

Kirjojen kylkeen pehmoleluja

Muuttolaatikkoa ei kannata täyttää pelkästään kirjoilla, sillä sellaisten liikuttelu on hankalaa. Mäki neuvoo pakkaamaan laatikot niin, että puolet on painavaa tavaraa ja puolet pehmeitä, kuten vaatteita tai pehmoleluja.

Vaatteita ja muita tekstiilejä voi pakata jätesäkkeihin, joita voi sitten survoa muuttokuorman ilmataskuihin tilkkeeksi, neuvoo Rehnström.

Pieneen laatikkoon ei yksinkertaisesti mahdu liikaa tavaraa.

Biltemalla, Clas Ohlsonilla ja Bauhausilla on valikoimissaan myös erillinen, hieman pienikokoisempi laatikko kirjoille ja muille raskaille esineille. Testaajat eivät löytäneet laatikoista muuta eroa kuin koon. Pahvin paksuus oli sama pienessä ja suuressa laatikossa. Testaajiemme mielestä pienen laatikon etu on siinä, että siihen ei yksinkertaisesti mahdu liikaa tavaraa.

Kirjoja muuttolaatikossa. Kuva: YLE

Pahvisten muuttolaatikoiden pääasiallinen materiaali on kierrätyskuitu.

Sannikka, Rehnström ja Mäki olivat sitä mieltä, että kierrätyspahvi on materiaalina yhtä vahvaa kuin uusi. Kestävyyden kannalta oleellisin asia on pahvin paksuus. Testaajiemme mielestä kaikkien laatikoiden pahvi oli melko ohut.

Saksalaisen Bauhausin muuttolaatikko oli ainoa, josta löytyi FSC sertifikaatti. FSC-merkitty tuote tarkoittaa, että sen raaka-aineen alkuperä voidaan jäljittää metsiin, joiden hoidossa noudatetaan erikseen sovittuja eettisiä ja ekologisia metsänhoitoperiaatteita.

Myös muutama muu valmistaja ilmoitti, että heidän pahvilaatikkonsa ovat FSC-laatua. Itse tuotteista ei kuitenkaan löytynyt FSC-merkintää. Lauri Ilola FSC Finlandista kertoi, että mikäli sertifikaattia ei löydy, tuote ei täytä kaikkia FSC kriteerejä.

Edullisin oli testin paras

Testaajat arvostivat muuttolaatikoissa eri asioita, mutta voittaja ja häviäjä erottuivat lopulta selvästi: Ikean laatikko oli paras, K-Raudan muuttolaatikko testilaatikoiden heikoin esitys.

1. Testivoittaja: Ikea Jättene-muuttolaatikko

Hinta 1,75 e/kpl. Myydään kahden laatikon setissä hintaan 3,49 e.
Koko 56 x 33 x 41 cm, tilavuus 62 litraa, ei kilorajaa.
Valmistetaan Unkarissa.
90 % kierrätysmateriaalia Itävallasta ja Puolasta
Hyvänkokoinen, tukeva laatikko, ei notkunut, pohja piti hyvin.
Selkeät kokoamisohjeet.
Testin edullisin laatikko.

Ikea muuttolaatikko Kuva: YLE

2. Bilteman suuri muuttolaatikko

1,99 e/kpl, kymmenen kappaleen setti 17,99 e.
Koko 576 x 364 x 407 mm, kestää 30 kg.
Laatikot valmistetaan Tanskassa, pintapahvin raaka-aine peräisin Ruotsista, aaltopahvi Norjasta.
Materiaali 20 % uutta kuitua, 80 % kierrätettyä.
Kokoamisohjeet laatikon pohjassa.
Yhden testaajan mielestä Bilteman laatikko oli paras. Kesti pakata täyteen kirjoja.

Biltema muuuttolaatikko Kuva: YLE

3. Bauhausin muuttolaatikko X

Hinta 3,20 e/kpl. Setissä viisi kappaletta, hinta 10,00 e.
Koko 64,5 x 34,5 x 37 cm, kestää 40 kg.
Useita erilaisia kokovaihtoehtoja, myös vaatesäilytyslaatikko.
Hyvät kokoamisohjeet.
Ainoa laatikko, jossa kaksinkertainen aaltopahvi. Ei kuitenkaan vaikuttanut kestävyyteen, koska kerrokset olivat niin ohuita.
Heikoin kosteuden sieto. Muuttui vedessä välittömästi pehmeäksi ja hajosi käsiin.
Yhden testaajan mielestä kuivana paras laatikko.
FSC merkitty tuote
Bauhausin viestintä ei vastannut kysymyksiin laatikon valmistusmaasta ja raaka-aineen alkuperästä.

Bauhaus muuttolaatikko Kuva: YLE

4. Clas Ohlsonin muuttolaatikko

Hinta 3,19 e/kpl. Tuote myydään viiden kappaleen setissä hintaan 15,99 e.
Koko 58 x 35 x 41 cm, ei painorajaa.
Valmistetaan Tanskassa. Raaka-aineet peräisin Ruotsista ja Norjasta.
Laatikon materiaalista 54% on kierrätyskuitua. Kierrätyskuitu on lajiteltua hävikkiaaltopahvia.
Erillisen kirjalaatikon koko miellytti

Clas Ohlson muuttolaatikko Kuva: YLE

5. K-Raudan muuttolaatikko

Hinta 2,35 e/kpl
Laatikkoa löytyy vain yhdessä koossa 590 x 390 x 300 mm, ei painorajaa.
Testin ainoa kotimainen + kotimaisesta raaka-aineesta valmistettu laatikko.
Ei kokoamisohjeita.
Hankala saada kasaan, tavarat eivät pysyneet laatikossa vaan tulivat pohjasta lävitse.
Olisi tarvinnut ehdottomasti teippiä avukseen.
Näppärä koko.

K-Rauta muuttolaatikko Kuva: YLE

Action-kameroita markkinoidaan tallentamaan vauhdikkaita hetkiä erityisesti liikkuvissa lajeissa. Full HD action-kameroista joutuu helposti pulittamaan useamman satasen. Kolmen kovan testissä selvisi, että halpiskameroillakin saa riittävän hyvää jälkeä.

Testiin valittiin tunnetuimman action-kamerabrändin GoPron perusmalli Hero, jonka saa alle sadalla viidelläkympillä. Sille haastajiksi valittiin edullisemmat, reilusti alle satasen maksavat Denver ja König, joita myydään esimerkiksi autotarvike- ja rautakaupoissa. Vaikka jälkimmäiset muistuttavat toisiaan häkellyttävän paljon, erojakin löytyi.

Action-kamerat pysyivät parkourin vauhdissa

Kameroissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä, käytännöllisyyttä ja kuvanlaatua keskittyen videokuvaukseen. Se sopi kolmelle kovalle Juho Kuusisaarelle, Jere Kivistölle ja Petteri Pesoselle. He hyppivät, loikkivat, juoksevat ja kiipeilevät esteiden yli harrastuksenaan ja myös työnään Helsingin Parkour Akatemiassa.

Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kamerat käsissään.

Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kuvaavat kameroilla parkouria. Petteri Pesonen, Jere Kivistö ja Juho Kuusisaari kamerat käsissään. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

— Parkour on nopeaa ja tehokasta luovaa liikettä tässä meidän jokapäiväisessä ympäristössä. Esteet eivät ole pelkästään niitä muureja ja kaiteita, joita kaupungilla tulee vastaan, vaan myös hankaluuksia mitä elämässä saattaa tulla vastaan, niin niihin oppii suhtautumaan vähän eri tavalla, Juho luonnehti lajia ja sen pohjana olevaa filosofiaa.

Action-kamera päätyi usein testaajan suuhun.

Parkourissa käytetään paljon käsiä, joten action-kamera päätyi usein testaajan suuhun joko sellaisenaan tai suojakotelossa, jolloin pidikkeen sai hampaiden väliin. Näin kamera ja kuva pysyivät riittävän vakaina. Jere tosin sai myös käteensä vankan pyssyotteen Denverin ja Königin mukana tulleesta pyöräkiinnikkeestä.

Denverin ja Königin kypäräkiinnikkeet sen sijaan eivät palvelleet parkour-miesten tarpeita. Remmit olivat liian lyhyitä ja heppoisia pääpannaksi.

GoProssa ei lisäkiinnikkeitä ollutkaan. Mutta siihen on mahdollista ostaa lisävarusteena esimerkiksi pääpanta ja valjaat. Mutta niistä saa pulittaa useita kymppejä.

mihin sitä käytät (minkä mallinen, mitä kiinnikkeitä saatavilla)
onko kameran kestävyyden ja hinnan suhde kohdillaan
mitä vaatimuksia asetat kuvanlaadulle

GoPron kuvanlaatu ehdottomasti paras

Testaajat olivat yhtä mieltä siitä, että GoPron kuvanlaatu päihitti edullisemmat haastajansa. Kamera oli myös helppo ottaa käyttöön ja sen valmistusmateriaali tuntui laadukkaimmalta. Jere ja Petteri rankkasivatkin sen ykköseksi.

Juhon suosikki oli kuitenkin Denver. Huomattavasti GoProta edullisempana se tarjosi kilpailukykyisen vaihtoehdon kuvanlaadun suhteen. Kuvanlaadussa oli se suurin ero Königiin verrattuna.

Königissä oli enemmän semmoinen kalansilmätyyppinen linssi.

— Königissä oli enemmän semmoinen kalansilmätyyppinen linssi. Kun parkour-kuvaa miettii, niin Denverin kuvasta sai paremmin selvää, Juho perusteli.

Jere ja Petteri taas pitivät Königin kuvasta enemmän.

— Königillä sai kuvattua kaiken, mitä edessä näkee. Kädet ja jalat näkyivät kuvassa tosi hyvin, kun se kuva oli vähän laajempi jo valmiiksi, Petteri kuvaili Königin jälkeä.

Wi-Fi kilpailuvalttina Denverissä ja Königissä

Yllättäen halvemmissa haastajissa oli sisäänrakennettu Wi-Fi, jota GoProssa ei ollut. Tarvitsi vain ladata sovellus, jolla kameraa voi ohjata ja kuvia katsoa suoraan älypuhelimella tai tabletilla.

Parkourin menossa voi tosin harvemmin kuvata niin, että samalla itse ohjaa kuvaa älypuhelimesta. Mutta kaveri voi tehdä sen helposti.

Älypuhelinsovellus helpotti myös asetusten selaamista, sillä pieniltä kameran näytöiltä kuvakkeita oli välillä vaikea hahmottaa. Kun asetuksia vaihtoi kameran nappuloista, ne myös vaihtuivat viipeellä.

Denverin ja Königin videot pyörivät paremmin kuin monien kalliimpien action-kameroiden videot.

Myös Denverin ja Königin videoiden esikatselu sovellusten kautta yllätti testaajat. Videot pyörivät paremmin kuin monien kalliimpien action-kameroiden videot.

— Niissä se esikatselu appsin kautta tulee vähän sillä lailla viipeellä. Denverissä ja Königissä sitä viivettä ei juuri ollut, Jere kommentoi.

Action-kamerat myös sukeltavat

Kaikilla kolmella testikameralla voi kuvata myös veden alla. Kolme kovaa ei kameroiden vesitiiviyttä testannut, joten upotimme kuvaajan kanssa kamerat uima-altaaseen.

Denver ja König suojakoteloissaan suoriutuivat pienestä pulahduksesta moitteetta. Mutta GoPron takakanneksi jäi vahingossa kamerapaketin mukana tullut aukollinen vaihtokansi.

GoPron takakanneksi jäi vahingossa aukollinen vaihtokansi.

Kamera hörppäsi vettä ja muistikorttiaukkokin kastui. Muistikortista oli viimeinen, altaassa kuvattu klippi vioittunut, mutta kamera sen sijaan ei ole pulahduksen jälkeen enää toiminut!

Plussat ja miinukset

Testivoittaja GoPro HERO

GoPro Hero GoPro-kamera Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

hinta 149,00 € (esim. Motonet)

Full HD -video 1080p 30/25 fps, 720p 60/50 fps, valokuva 5 MP, sarjakuvaus 10 kuvaa/2 s (5 fps), time lapse 0,5 s välein, automaattinen valonhimmennin; vedenkestävä kotelo ei irtoa kamerasta, sisäänrakennettu akku, lataus USB-kaapelilla, vaatii luokan 10 tai UHS-1 mikro-SD-kortin max. 32 GB (ei mukana); mukana ei-vesitiivis takakansi (skeleton), USB-kaapeli, pikakiinnityssolki sekä kaarevan ja tasaisen pinnan kiinnikkeet ja tarrat

+ kuvanlaatu ehdoton ykkönen
+ selvästi laadukkaamman ja kestävämmän oloinen valmistusmateriaali
+ joustavammat toimintopainikkeet
+ monipuolisimmat ominaisuudet
+ hyvä kestävyys

- kamerassa oleva pieni näyttö himmeä, vaikea lukea, varsinkin auringonpaisteella, kun muovi heijasti
- kameran näytön sijainti kameran etupaneelissa: aiheutti paljon virheottoja
- kameran ja suojakuoren kiinteä kiinnitys
- akku ei irrotettavissa
- ei Wi-Fi-ominaisuutta
- mukana ei tullut lisäkiinnikkeitä, ostettava erikseen
- paketissa ei suomenkielistä käyttöohjetta

2. DENVER AC-5000W MK2

Denver AC-5000W MK2 Denver-kamera. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

- hinta 79,00 € (esim. Motonet)

Full HD -video 1080p/30 fps, 720/60 fps, valokuva 8 MP, 5 MP, 120 asteen kuvauskulma; irrotettava litiumparisto 1000 mAh, lataus USB-kaapelilla, max 32 GB mikro-SD-kortti (ei sisälly pakkaukseen), Wi-Fi, appi App Storesta tai Google playsta; mukana vedenpitävä suojakotelo, ei-vedenpitävä suojakotelo, pyörä-, kypärä- ja imukuppikiinnikkeet, kaukosäädin, USB-kaapeli, käyttöohje

+ helppo ja nopea käyttöönotto
+ kestävä kotelo
+ mukana runsaasti kiinnikkeitä, joskin osa hieman arveluttavia
+ irrotettava akku, kestävyys hyvä
+ kuvanlaatu yllättävän hyvä
+ kameran näytön sijainti kameran päällä
+ Wi-Fi
+ helppo ottaa appi käyttöön

- muovinen/halpa/helposti hajoava tuntuma
- paljon liikkuvia osia
- kameran näyttö vaikeasti tulkittavissa: kuvauksen alkamisesta kertoo ainoastaan näytöllä näkyvä digitaalikello, joka näyttää minuutit ja tunnit
- käyttöliittymän painikkeissa liian pitkä viive
- lisävarusteet olivat heppoiset, joihin olisi hankala täysin luottaa
- kuvanlaatu ei ollut niin kontrastinen kuin Königin kamerassa

3. KÖNIG CSACW100

König CSACW100 Konig-kamera. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen

hinta 87,00 € (esim. K-rauta)

Full HD -video 1080p/30 fps, 720/60 fps, valokuva 8 MP, 5 MP, 120 asteen kuvauskulma; irrotettava litiumparisto 1000 mAh, lataus USB-kaapelilla, max 32 GB mikro-SD-kortti (ei sisälly pakkaukseen), Wi-Fi, appi App Storesta tai Google playsta; mukana vedenpitävä suojakotelo, ei-vedenpitävä suojakotelo, pyörä-, kypärä- ja imukuppikiinnikkeet, kaukosäädin, USB-kaapeli, käyttöohje

+ nopea käyttöönotto
+ irrotettava akku
+ hyvä kestävyys
+ mukana runsaasti kiinnikkeitä, joskin osa hieman arveluttavia
+ kameran näytön sijainti kameran päällä
+ Wi-Fi
+ helppo ottaa appi käyttöön
+ laaja kuva

- turhan pyöristävä kalansilmätyylinen linssi
- muovinen/halpa/helposti hajoava tuntuma
- paljon liikkuvia osia
- kameran näyttö vaikeasti tulkittavissa: kuvauksen alkamisesta kertoo ainoastaan näytöllä näkyvä digitaalikello, joka näyttää minuutit ja tunnit
- käyttöliittymän painikkeissa liian pitkä viive
- vaatimattomat käyttöohjeet

Kolme mökkeilijää eri puolilta Suomea testasi kolmea erilaista sisällä käytettävää hyttysansaa. Tehoainetta päästävä Raid päihitti kaksi UV-valolaitetta. Toinen isoista valolaitteista hönkäili myös hiilidioksidia.

Tuttu tilanne kesämökiltä? Kesken unia itikka inisee korvan juuressa, eikä hyttystä saa unenpöpperössä tapettua. Kolme kovaa testasi erilaisia hyttysansoja, joiden on tarkoitus karkottaa hyttyset makuutiloista.

Testaajiksi valikoitui ahkeria mökkeilijöitä eri puolilta Suomea. Espoolaisen Jussi Räsäsen mökki on Tammisaaren saaristossa.

- Parasta mökilläni ovat merelliset ja avarat maisemat silokallioineen. Hyttysiä on toisinaan paljon. Pihassa on kokeiltu isoa hyttysansalaitetta, Jussi kertoi.

Tarja Outila asuu Rovaniemellä ja nauttii vapaa-ajasta Posion-mökillä.

- Sääskiä riittää - joskus niitä tulee jopa hormin kautta sisään. Silloin olemme laittaneet töpseliin Raidin perinteisen “tyynymallin”.

- Ulkona toimii vanha konsti: Kuivatan koivunkäävän ja laitan sen alustalle palamaan. Savu karkottaa hyttysiä, Tarja vinkkasi.

Tarja miehineen osaa suojautua sääskiltä. Tarja Outila puolisoineen mökin terassilla hyttyshatut päässä. Kuva: Tarja Outila

Turkulaistunut savolainen Lauri Laitinen viettää usein lomaa vanhempiensa mökillä Riistavedellä, Summan kanavan lähistöllä.

- Kylän nimi on kuvaavasti Rötikkö. Meilläkin riittää korjailua ja rakennushommia, Lauri naurahti.

Kolme laitetta, kolme konstia

Kaupoissa myydään ultraäänellä toimivia sisätilan hyttyskarkottimia. Sellaisia ei testattu, koska ultraääni vain karkottaa eikä tapa itikoita. Sitä paitsi ultraäänen teho on todettu Kuluttaja-lehden testissä olemattomaksi.

Testin kolme laitetta vaativat kaikki verkkovirtaa. Ne tuhoavat hyttysiä eri keinoin:

Testilaitteet InaTrap (vas.), Raid ja Ötökkä. Raid, InaTrap ja Ötökkä -hyttysansat pöydällä. Kuva: YLE/Katja Solla

Raidin Electric Liquid tuli markkinoille kesällä 2015. Kun laite pannaan töpseliin, se alkaa levittää ilmaan pralletriini-nimistä tehoainetta. Tämä biosidi eli eliöntorjunta-aine tappaa hyttyset.

Ötökkä Duo–hyönteisansassa UV-säteily houkuttelee hyttysiä ja imuri imee ne laitteeseen.

InaTrap -hyttyspyydys toimii samalla tavalla - mutta lisäksi se tuottaa pieniä määriä ihmisen hengitystä jäljittelevää hiilidioksidia. Se tapahtuu “aktivoimalla fotokatalyyttinen pinnoite pitkäkestoisella CCFL UV-valolla” - mitä tämä sitten tarkoittaakaan...

- Kolmen laitteen vertailu oli hankalaa, koska niiden toimintaperiaatteet eivät ole samat. InaTrapia ja Ötökkää käytetään makuutiloissa ennen yöpuulle menoa, kun taas Raidia voi käyttää nukkumisen aikana, Jussi summasi.

Raidin pakkauksessa on järeitä varoituksia

Raid Liquid Electriciä pitää säilyttää erillään elintarvikkeista ja lemmikkien ruoista. Akvaariot ja terraariot tulee poistaa tai peittää. Laitteen tehoaine on myrkyllistä vaihtolämpöisille eliöille, ei nisäkkäille.

Raid-hyttysansa. Kuva: YLE/Katja Solla

Testaajat Tarja ja Lauri luottivat Raidin turvallisuuteen. Jussia käyttö arvelutti eniten:

- “Myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia…”. Varsinkin kun on lapsia samassa tilassa, niin käyttö mietityttää.

Raidin pakkaus kehottaa “Säilytä ulkopakkaus koko käytön ajan”. Se taitaa jäädä monelta tekemättä.

Ötökkä ja InaTrap eivät toimi, jos samassa tilassa on ihminen

Ötökän ja InaTrapin laitteet ovat myrkyttömiä. Niiden käytössä oli kuitenkin monia mutkia.

- Laitteen paikka piti valita tosi tarkkaan… UV-valo ei välttämättä pärjää kesäyön valolle, Lapissa varsinkaan, Tarja arvioi.

UV-valon säteily houkuttaa kaikkia lentäviä hyönteisiä - mukaan lukien sääsket, joihin hyttysetkin kuuluvat. Silti UV-valo jää aina toiseksi, jos samassa tilassa on todellinen hyttyshoukutin eli ihminen. InaTrapin erittämä pieni hiilidioksidimäärä häviää myös mennen tullen ihmisen hengityksen hiilidioksidille.

InaTrap-hyttysansa päällä. Kuva: YLE/Katja Solla

InaTrap-hyttysansa ja hyttysiä. Kuva: Lauri Laitinen

Ötökkä ja InaTrap imuroivat hyttysiä makuutilasta vain, jos ne laitetaan sinne useita tunteja ennen nukkumaan menoa. Laitteet pitää myös ohjeen mukaan sijoittaa pöydän päälle tai korkeammalle.

- Meillä laitteet hurisivat mökin oleskelutilassa yöllä. Silloin ne toimivat kätevästi yövaloina, Lauri kertoi.

Kerääjän avaaminen vaati kummassakin UV-laitteessa hiukan opettelua. Jos osa hyttysistä oli keräimessä vielä elossa, piti mennä ulos tyhjentämään laite.

- Ötökässä eniten häiritsi kova ääni. Laitteen hurina vei ajatukset kannettavaan tietokoneeseen ja töihin…. Tarja huokaisi.

Ötökkä-hyttysansa päällä. Kuva: YLE/Katja Solla

Ötökkä-hyttysansassa hyttysiä. Kuva: Jussi Räsänen

Kaikki testin laitteet tappavat hyttysten lisäksi periaatteessa myös yöperhosia ja muita pölyttäjiä.
Sisätiloissa pölyttäjiä ei onneksi juuri lentele.
Ulkona käytettävät UV-valoansat onkin teilattu turhakkeiksi.

Plussat ja miinukset:

Testivoittaja: Raid Liquid Electric n. 10 e (vaihtopullo n. 9 e)

Tehoala: Jopa 30 m2
Valmistusmaa: Bulgaria
Sähkönkulutus: “Alle 4 W per tunti”

Raid-hyttysansa ja pakkaus. Kuva: YLE/Katja Solla

+ tehokkain: tappaa kaikki hyttyset
+ pienikokoinen
+ helppokäyttöinen
+ toimii myös valoisassa
+ kätevämpi kuin Raidin “tyynymalli” Electric Killer: Hajuton ja neste riittää noin 30 yöksi (testissä jopa 40 yöksi)

- tehoaineen käyttö arvelutti hiukan
- pakkauksen ohje pistokkeen kiertämisestä on epäselvä, saattaa aluksi mennä pistorasiaan väärinpäin
- osa pakkauksen teksteistä on epäloogisia, esim. “Ei saa käyttää suljetussa tilassa”
- kesällä 2015 mallia myytiin vasta harvoissa kaupoissa
- pullon pohja ei ole tasainen, joten nestettä jää tilkka “tyhjän” pullon pohjalle. Pakkauksesta puuttuu ohje käytetyn pullon hävittämisestä
- pakkauksen ohje “Älä kytke mitään tuotteen yläpuolella olevaan pistorasiaan” saattaa jäädä huomaamatta

2. InaTrap n. 80 e (normaalihinta)

Tehoala: Käyttöohje ei kerro
Valmistusmaa: Taiwan
Sähkönkulutus: 6 W / tunti
Maahantuoja Proviter myy vaihtovaloa ja tuuletinta.

InaTrap-hyttysansa ja pakkaus. Kuva: YLE/Katja Solla

+ hiljaisempi kuin Ötökkä Duo
+ miellyttävä muotoilu
+/- ajastustoiminto hyvä ajatus, mutta hiukan hankala käyttää
+/- lamppu kestää pakkauksen mukaan 18 000 tuntia, mutta hajosi yhdellä testaajalla muutamassa viikossa

- hiilidioksidin teho ei vakuuttanut
- rakenne hiukan monimutkainen + erillinen muuntaja, liitin saattaa irrota
- käyttöohjeen vinkki “laita korkillinen viiniä tai tilkka steariinihappoa sisältävää ihovoidetta kerääjään” ei toiminut

3. Ötökkä Duo n. 50 e (normaalihinta)

Tehoala: Jopa 60 m2
Valmistusmaa: Kiina
Sähkönkulutus: Ei tietoa
Maahantuoja Horisont myy vaihtovaloa ja tuuletinta.

Ötökkä-hyttysansa ja pakkaus. Kuva: YLE/Katja Solla

+ kahden testaajan mielestä tehokkaampi kuin InaTrap
+ suora verkkovirta, ei muuntajaa

- äänekäs
- voimakas valo
- “kolho” ulkonäkö
- lamppu vaihdettava noin 6 kk käytön jälkeen, melko hankalaa
- hämärätunnistin turha ja epäkäytännöllinen

Yleiskone on keittiön selkäranka. Se säästää kotikokin aikaa ja käsivoimia. Kolme kovaa testasi neljä alle kolmen sadan euron yleiskonetta, Boschin, Electroluxin, Kenwoodin ja OBH Nordican. Tämän hintaluokan koneet riittivät hyvin lapsiperheessäkin.

Yleiskoneissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä, käytännöllisyyttä ja tehokkuutta. Koneita testasivat innokkaat kokkaajat, Omnian ammattiopiston kaksi opettajaa ja yksi oppilas Espoosta. Kaikilla oli jo jokin yleiskone keittiössään.

Kotitalousopettaja Elisa Vaapon kolme lastakin kokeili testilaitteita innokkaasti.

- Tärkein ominaisuus yleiskoneessa on, että se tekee sen, mitä toivotaankin. Yleiskone vapauttaa omat kädet, kun ei tarvitse kuin laittaa ainekset yleiskoneeseen pyörimään.

Yleiskone vapauttaa omat kädet, kun ei tarvitse kuin laittaa ainekset yleiskoneeseen pyörimään.

Ravintola- ja suurtalouskokki Kaija Sulkava-Räsänen on ollut lähes parikymmentä vuotta erilaisissa opetustehtävissä. Kaijan käytössä yleiskoneen täytyy olla tehokas. Myös iso kulho on plussaa.

- Käytän yleiskonetta lähes päivittäin, joskus useitakin kertoja päivässä. Hyödynnän sitä niin paljon kuin mahdollista, varsinkin erilaisten taikinoitten tekemiseen: vaahtotaikinoitten, voitaikinoitten ja leipätaikinoitten.

Vietnamilainen Trang Nguyen on asunut kymmenen vuotta Suomessa. Hän valmistuu kokiksi kesällä. Haaveena on oma aasialainen ravintola.

- Yleiskoneen pitää olla voimakas ja nopea.

Kuvauspäivänä testaajat tekivät yleiskoneilla leipätaikinan, suklaamoussen ja öljypohjaisen salaatinkastikkeen. Näitä ja muita luomuksia oli kokkailtu kotioloissa kuukauden ajan.

Tutustu yleiskoneiden testissä valmistettujen ruokien resepteihin.

Kenwood vaivasi suuria taikinoita

Kenwood ja Electrolux ottivat testin kärkisijat tasapistein. Kenwood-klassikko vetosi tehokkuudellaan, Electrolux erityisesti ulkonäöllään. Kaikki neljä konetta hoitivat tehtävänsä hyvin, mutta erojakin havaittiin.

Kannattaa laittaa kostea pyyhe koneen alle, niin se estää liikkumista.

Kenwood jaksoi vaivata suuria ja koviakin taikinoita, joten se oli Kaijan suosikki. Kuvauspäivänä litran leipätaikinassa kulhon (4,6 l) reunoihin jäi vielä kohoamisvaraa. Pientä miinusta tuli siitä, että isoilla nopeuksilla kone saattoi liikkua ja käyntiääni voimistui.

- Riippuu vähän alustasta, miten se pääsee liikkumaan. Kannattaa laittaa kostea pyyhe koneen alle, niin se estää liikkumista, Kaija tiesi vinkata.

Electrolux oli vetävimmän näköinen

Punainen Electrolux oli Elisan ja hänen lastensa suosikki. Silmää miellytti erityisesti Electroluxin väri ja muotoilu.

- Se oli aika nätti. Jos ajatellaan, että se on jatkuvassa käytössä ja se pitäisi olla keittiössä paraatipaikalla, niin kyllä ulkonäöllä on varmasti monelle merkitystä.

Yleiskoneiden kulhojen koko vaihteli. Electroluxin kulhossa oli kahva ja OBH Nordicassa korvat. Yleiskoneiden taikinakulhot Kuva: Yle

Electroluxin käyntiääni todettiin perheessä muita koneita hiljaisemmaksi. Käyttövalo kiinnitysvarressa oli hyvä lisä. Paketissa mukana tullut toinen vatkauskulho auttoi erilaisten ainesten vatkauksessa, kuten suklaamoussen teossa.

- Kyllä se lisäsi koneen käyttömukavuutta, kun ei tarvinnut kesken kaiken alkaa kulhoa pestä, Elisa kiitteli.

Vaikka Kaijankin silmää Electrolux hiveli, koneen vasenkätisyys hämmensi.

- Minulle tuotti vaikeuksia kiinnitysvarren laskeminen ja nostaminen vasemman käden puolelta. Etsin lukituskytkintä koko ajan oikealta puolelta, Kaija selitti. Vasenkätiselle Elisalle muotoilu sopi hyvin.

Kenwoodissa ja Electroluxissa oli muista poiketen mahdollisuus säätää vatkaimen etäisyyttä kulhon pohjasta.

Bosch sopi pienperheelle

Bosch palveli parhaiten Trangin perheessä, jossa on pieni lapsi. Pienin kulho 3,9 litraa riitti hyvin pienperheen tarpeisiin. Kuvauspäivän litran leipätaikina alkoi sen sijaan olla koneen äärirajoilla.

- Taikina nousi ylös taikinakoukkua kiinnitysvartta kohti. Siinä ei olisi voinut olla yhtään enempää taikinaa, Kaija totesi.

Boschin muotoilu poikkesi muista. Trangin mielestä Bosch oli turvallinen pienen lapsen kanssa touhutessa, sillä lapsen sormet eivät voineet jäädä kiinnitysvarren väliin.

Laitteen pohjassa oli imukupit, jotka pitivät välillä vaappuvankin koneen paikallaan. Käyntiääni pysyi hiljaisena suurillakin tehoilla.

OBH Nordica oli äänekkäin

OBH Nordica oli nopea ja vatkasi hyvin. Mutta se sai miinusta kovasta käyttöäänestä.

- Ääni oli sen verran kova, etten kuullut puhelinääntä, kun se soi, Elisa kertoi.

Myös OBH Nordican varresta kuului häiritsevä ääni, kun kiinnitysvartta nosti ja laski. Kaijan mielestä varressa tuntui myös pieni vastus, joten se ei kulkenut yhtä sujuvasti kuin muut koneet.

Vaivaa, vispaa ja vatkaa mahdollisimman monipuolisesti

Vaivaa, vispaa, vatkaa - yleiskoneiden perustoimintojen vakiovarusteet ovat taikinakoukku, vispilä ja sekoitin. Hyvä yleiskone säilyy sukupolvelta toiselle, joten sitä kannattaa opetella käyttämään mahdollisimman monipuolisesti.

Hyvä yleiskone säilyy sukupolvelta toiselle, joten sitä kannattaa opetella käyttämään mahdollisimman monipuolisesti.

- Yleiskone vie melko suuren työtilan keittiön työtasolla, mutta se on paikkansa ansainnut, Kaija totesi.

- Näillä koneilla kertyi vähemmän tiskiä, kuin jos olisi käyttänyt esimerkiksi sähkövatkainta.

Plussat ja miinukset

Jaettu 1. KENWOOD KM336 01 Chef Classic yleiskone

Hinta 249,00 (Hobby Hall)
- teho 800 W, planetaarinen sekoitusliike, 4,6 l kulho, jossa roiskesuojakansi, portaaton nopeudensäätö ja pulssikytkin, kumimatto kulhon alla, mukana lasta, jakoavain ja reseptivihko; lisänä vihannesleikkuri, lisävarusteina saatavana 20 lisälaitetta.

Kenwood KM336 01 Chef Classic Kenwoodin yleiskone Kuva: Yle

+ kone on vahva ja nopea
+ tehokas, jaksaa vaivata suuria taikinoita
+ helppo pestä ja puhdistaa
+ selkeä käyttöohjekirja
+ käyttö helppoa ilman ohjekirjaakin
+ mahdollisuus säätää vatkainta

- suurilla tehoilla äänen voimakkuus kasvoi
- vanhanaikainen ulkonäkö
- kantta ei saa pois irrottamatta vatkainta

Jaettu 1. ELECTROLUX Assistent EKM4000

Hinta 279,00 (Expert), 299,00 (Gigantti)
- teho 1000 W, planetaarinen sekoitusliike, 4,8 l kulho, jossa iso kahva ja roiskesuojakansi + 2,9 l kulho, 10 nopeutta, kulhon valaiseva LED-apuvalo, lisävarusteina saatavana vihannesleikkuri, pastalaite ja lihamylly, saatavana varaosia.

Electrolux Assistent EKM4000 Electroluxin yleiskone Kuva: Yle

+ miellyttävän hiljainen käyntiääni
+ hyvännäköinen, ilo silmälle keittiössä
+ tyylikäs muotoilu
+ tehokas
+ käyttö helppoa ilman ohjekirjaakin
+ mahdollisuus säätää vatkainta
+ LED-valo lisäsi käyttömukavuutta
+ tilava kulho
+ kaksi kulhoa

- kiinnitysvarren lukituskytkin vasemmalla puolella

2. BOSCH MUM54A00

Hinta 249,00 (Prisma)
- teho 900 W, Multi-motion-drive: kolmisuuntainen sekoitusliike, 3,9 l teräskulho, jossa roiskesuojakansi, 7 nopeussäätöä ja pitoasento, varustepussi, saatavana lisälaitteita.

Bosch MUM54A00 Boschin yleiskone Kuva: Yle

+ miellyttävä käyntiääni
+ tyylikäs muotoilu
+ tehokas
+ imukupit pohjassa

- virtajohto voisi olla pidempi
- pieni kulho
- vatkainten kasaaminen on työlästä
- taikina nousi herkästi vatkaimen juureen

3. OBH NORDICA First Kitchen 6681

Hinta 199,- (Gigantti)
- teho 700 W, planetaarinen sekoitusliike, 4,5 l kulho, jossa roiskesuojakansi, kulhossa korvat, portaaton nopeudensäätö, saatavana lisälaitteita.

OBH Nordica First Kitchen 6681 OBH Nordican yleiskone Kuva: Yle

+ tehokas, jaksaa pyörittää melko suuria taikinoita
+ nopea
+ käyttö helppoa ilman ohjekirjaakin

- kova käyntiääni
- alas laskettaessa kiinnitysvarsi piti ikävää karheaa ääntä
- painava ja kankea kiinnitysvarsi
- vanhanaikainen ulkonäkö

Muutettu 13.3.2015 järjestysluvut 3. ja 4. => 2. ja 3. 18.3.2015 video lisätty
17.12.2015: Muokattu artikkelin hakusanoja.

Tutustu myös:
Miksi nämä 10 kodinkonetta kestävät vuodesta toiseen
Kestävän kodinkoneen resepti: tunnettu merkki, laatutyö ja hyvät materiaalit

Sisäkompostorien testausinto ei ole puolessatoista kuukaudessa laantunut. Bokashi-sanko on alkanut heruttaa nestettä, sähkökäyttöinen NatureMill on antanut ensimmäisen "satonsa" ja matokompostin lierot ovat ryhtyneet puutarhureiksi.

Matokomposteissa on elämää. Siellä voi olla jopa viidakko! Mikko Kalliola raportoi, että matolaatikkoon kompostoidut idut olivat alkaneet kasvaa villisti. Lienevätkö madot perustaneet puutarhan taatakseen ruuan riittävyyden myös tulevaisuudessa!

Idut kannattaa haudata kompostin pohjalle.― Kaisa Karjalainen

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristökasvattaja Kaisa Karjalainen kertoo, että matolaatikon pintaan jätetyt siemenet ja idut voivat hyvinkin alkaa itää ja kasvaa kompostissa. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään vaarallista.

— Idut kannattaa haudata kompostin pohjalle, jolloin ne kuolevat ja madot pääsevät niihin nopeammin käsiksi, Karjalainen vinkkaa.

Madot haukkaavat happea

Tiina Kiiskin laatikossa madot puolestaan mönkivät välillä pinnalle.

— Mutta yleensä, kun kompostorin avaa ja suihkuttelee suihkepullolla vähän lisää kosteutta, niin madot mönkivät takaisin piiloon.

Ympäristökasvattaja Kaisa Karjalaisen mukaan madot tulevat pintaan, kun niiltä loppuu happi.

— Jos komposti on liian kuiva — tai liian märkä, ne eivät saa happea. Muutoin madot eivät tykkää tulla maan pinnalle, koska ne eivät pidä valosta ja kuivuudesta.

Madot tulevat pintaan, kun niiltä loppuu happi.― Kaisa Karjalainen

Samaa todisteli Matokompostoija sisäkompostoritestimme seurantajutun ensimmäisen osan kommenteissa.

— Madot eivät tykkää olla karkealla kuivalla pinnalla ja pysyvät kiltisti omissa tiloissaan, kun pinnalle laittaa vähintään kymmenen senttiä karkeaa kuiviketta.

Kuivike voi olla esimerkiksi kuivia lehtiä, paperisilppua tai olkea.

Iloisia perhetapahtumia

Madot ovat ilmeisesti viihtyneet Tiinankin kompostissa, sillä ne ovat selkeästi lisääntyneet alkuperäisestä määrästä.

— Pieni satsi lähti jo uuteen kotiin perustamaan kompostoria.

Viime aikoina matojen ruokavalio on koostunut lähinnä banaaninkuorista ja mansikan kannoista, mutta muutkin pehmeät kasviperäiset jätteet kelpaavat.

— Tuoreita, kovia vihannesten kuoria tai muita osia ei enää ole tullut laitettua, koska viimeksi perunankuoret eivät olleet kovin suuri menestys.

Matokompostin fanikerho laajenee

Kompostorit olivat pitkään Tiinan huollettavina. Hiljattain matojen hyvinvointi on alkanut kiinnostaa myös hänen avopuolisoaan.

Välillä mies on havahtunut kysymään, olenko muistanut ruokkia tai tarkistaa, miten madoilla menee.

— Välillä mies on havahtunut kysymään, olenko muistanut ruokkia tai tarkistaa, miten madoilla menee. Vaikka matokompostorin olemassaolon voi rauhassa unohtaa muutamaksi päiväksi, haluaa madoista pitää huolta, sillä ne ovat kuitenkin eläviä olentoja.

Myös taaperoikäinen vieras kiinnostui madoista.

— Vähän väliä piti käydä pyörähtämässä avoimella laatikolla toteamassa "Matoja!". Kovin mielellään taapero olisi matoja myös koskenutkin, Tiina nauraa.

Bokashi täyttyi yllättävän hitaasti

Päästiin juhannukseen asti ennen kuin Tiinan ensimmäinen Bokashi-sanko täyttyi. Anu Vitalalla kesti vielä reilun viikon kauemmin.

Täysi Bokashi-ämpäri on valmis tekeytymään pariksi viikoksi. Bokashi-kompostorin säiliö täynnä biojätettä. Kuva: Yle/Anna Sarkkinen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

— Yllättävän tiiviisti ne jätteet sinne uppoavat. Alkuun luulin, että se täyttyisi paljon nopeammin, Anu totesi.

Tiina on herutellut Bokashin sangosta nestettä silloin tällöin.

— Nestettä olisi varmasti enemmänkin sangon pohjalla, mutta viime aikoina on satanut niin paljon, ettei ulkokasveja ole tarvinnut kastella. Lisäksi osa jätteestä tuli laitettua aika isokokoisena, joten ämpäri saa todennäköisesti muhia lomareissujen aikaan rauhassa pidempään kuin pari viikkoa.

Jäte pilkotaan jo valmiiksi pienemmäksi, jos multaa tulisi sitten nopeammin.

Seuraavaa satsia varten Tiina päättikin, että jäte pilkotaan jo valmiiksi pienemmäksi, jos multaa tulisi sitten nopeammin.

— Bokashi on muuten edelleen hajuton kannen ollessa kiinni. Mutta neste haisee jostain syystä pahalta.

NatureMillin pelleteille löytyi korvaajia

Seurantajuttumme ensimmäisessä osassa kaivattiin vinkkejä NatureMillin hupenevien pellettien korvaamiseen. Siihen saimmekin kiitettävästi vinkkejä niin jutun kommenteissa kuin Facebook-ryhmässä.

Tiina Kiiski piti NatureMilliä terassilla. NatureMill-kompostori terassilla. Kuva: Yle/Anna Sarkkinen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Tiina kommentoi käyttäneensä NatureMillin kuivikkeina puupellettejä, joilla hän lämmitti myös varaavan takkansa. Jenzu ja Erika ehdottivat samaisia puupellettejä, joita itse käyttivät kissanvessaan. Niitä saa rautakaupasta tai Prismasta 15 kilon säkeissä ja tavallisesta ruokakaupastakin kissanhiekkaosastolta pienemmissä pusseissa. Erika arveli, että rautakaupasta saatavat olkipelletit saattaisivat maatua puupellettejä nopeammin.

Biojäteastiaan silputtu kananmunakenno imee liialliset nesteet.― Hannele Lyhty

Sara oli korvannut pelletit parvekeviljelyssä käytetyllä juurtensekaisella turvemullalla. Kuivahtaneet juuripaakut hän oli repinyt sopivaksi silpuksi käsin. Kun Sara oli vielä jättänyt kompostorin mukana tulleen ruokasoodan pois, välttyi kuulemma korvikkeen käytön alussa ilmenneiltä hajuhaitoilta. Hannele Lyhty taas laittaa biojäteastiaan silputtua kananmunakennoa, joka imee liialliset nesteet.

Myös kaurahiutaleet pellettikorvikkeina

NatureMilliä ensimmäisenä testannut Tiina Kiiski oli käyttänyt pellettien jälkeen kuivikkeena kaurahiutaleita.

— Niitä olisi selkeästi pitänyt laittaa enemmän, koska kompostimassa oli todella märkää ja sinne oli tullut kärpäsentoukkia. Harmittaa, että ongelma tuli huomattua vasta vaihtopäivänä kompostoria tyhjentäessä, joten ongelman ratkaiseminen jäi seuraavalle testaajalle, Tiina pahoitteli.

NatureMillin mylly pyörittää biojätteen kompostiksi. NatureMill-kompostorin myllyssä kompostoituvaa jätettä. Kuva: Yle/Anna Sarkkinen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Aluksi vaikutti, että sähkökäyttöinen kompostori ei meinaa täyttyä. Kun Tiina oli muutaman viikon jälkeen avannut alalokeron, siellä oli yllättävän paljon jätettä. Kompostori oli jostain syystä tiputellut jätteet omatoimisesti alalokeroon.

— Osa jätteestä oli kompostoitunut, mutta seassa oli todella paljon selkeästi kompostoitumatonta jätettä kuten salaatinlehtiä.

Tiina laittoikin melkein koko laatikon sisällön takaisin kompostoitumaan.

— Tällä kertaa, kun jätettä oli paljon kerralla, se myös pysyi sekoituskaukalon puolella.

NatureMill vaihtoi kotia

Tiina ja Anu vaihtoivat NatureMillin lennosta. Näin Anun ei tarvinnut aloittaa kompostia alusta. Ensimmäinen erä kun ohjekirjan mukaan pitää hävittää. Tiina ehti siis saada vain yhden pienen satsin käyttökelpoista lopputuotetta.

NatureMill-kompostorin kompostitulos ämpärissä.

Ensimmäisen testaajan NatureMillin lopputuotos. Saalis jäi vähäiseksi, koska ensimmäinen erä piti ohjekirjasen mukaan heittää pois. NatureMill-kompostorin kompostitulos ämpärissä. Kuva: Yle/Tiina Kiiski kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Anu selvisi toukkahaasteesta nopeasti, kun hän laittoi kompostoriin enemmän tavaraa. Ensivaikutelma keittiöön sijoitetusta NatureMillistä ei kuitenkaan ollut pelkästään positiivinen. Sen surina häiritsi etenkin hiljaisina ja rauhallisina hetkinä sen verran, että viikon jälkeen se päätyikin parvekkeelle. Lisäksi sähkökäyttöisen kompostorin turvallisuus askarruttaa.

Sähkökäyttöisen kompostorin turvallisuus askarruttaa.

— Olen ehkä aavistuksen ylivarovainen ihminen ja mietin välillä, että kunhan se vaan ei ala itsekseen savuamaan yöllä tai päivällä, kun ketään ei ole kotona. Joudun virrankin vetämään sille jatkojohdolla, joten se ei yhtään lisää mielenrauhaa.

Kompostorit ovat saaneet jo vaihtaa paikkaa tämän otoksen ajoista Anu Vitalan olohuoneesta keittiöön. Tosin NatureMillin Anu sijoitti jo viikon jälkeen parvekkeelle. Matokomposti ja Bokashi olohuoneessa. Kuva: Yle/Anu Vitala kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Anun pienperheessä ei riitä kompostoitavaa kaikkiin kolmeen kompostoriin, joten Anun piti pyytää apua äidiltään.

— Kuskaamme siis biojätteitä taloudesta toiseen! NatureMill pyörii pelkästään äitini yhden hengen talouden jätteillä ja loput kaksi kompostoria tuttuun tapaan meidän omilla jätteillä.

Kuskaamme siis biojätteitä taloudesta toiseen!

Tiinalla biojätteen riittävyysongelma jo helpotti.

— Tavallaan matokompostori on vähiten stressaava, koska riittää, että sinne laittaa silloin tällöin jotain, jonka jälkeen madot saavat tehdä rauhassa työnsä. Bokashin ja NatureMillin kanssa taas joutui miettimään, miten saisi molempiin tarpeeksi jätettä, jotta ne toimisivat kunnolla.

Kahden ja puolen kuukauden aikana matokompostien madot ovat kokeneet kovia, biojäte Bokashin seisotusämpärissä ei ole juurikaan muuttanut muotoaan ja NatureMill tuoksahtelee edelleen. Sisäkompostorien testi on nyt edennyt yli puolenvälin.

Bokashi (vas.), matolaatikko ja NatureMill kamppailevat suosiostaan testaajien keskuudessa kesän yli. Kompostorit rivissä penkillä. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen Bokashi,kompostorit,kuningaskuluttaja (tv),kuningaskuluttajan testi,naturemill

Matopopulaatio vaihtunut

Kerrostalossa asuva Anu Vitala joutui kippaamaan melkein koko matokompostin sisällön taloyhtiön kompostiin. Madot olivat olleet helteisen viikonlopun keskenään ja kotiinpalaajia oli odottanut hirveä haju.

- Ilmeisesti olin yliannostellut matokompostiin tavaraa. Kuumat kelit siihen päälle ja muutama päivä kurkkaamatta laatikkoon, niin soppa oli valmis, Anu kuvaili matolaatikon muodonmuutosta.

Anu joutui kaivamaan matokompostin täydennykseksi uusia matoja äitinsä pihalta puutarhajätekompostista.

Ilmeisesti olin yliannostellut matokompostiin tavaraa.

Rivitalossa asuvan Tiina Kiiskin madot ovat pysyneet lestissään sitten viime raportoinnin. Tosin osa madoista päätyi onkiretkelle.

- Harmi vaan, etteivät madot ole kovin pulskia, joten piti kaivaa niiden serkkuja perunamaasta lisäksi. Pilkin pienempiin koukkuihin nuo voisivat sujahtaa paremmin, joten pilkkikelejä odotellessa...

Bokashin nesteellä lannoitetut chilipaprikat ovat kasvaneet paremmin kuin kukankastelijalle keväällä annettu lannoittamaton paprika. Bokashin nesteellä lannoitetut chilipaprikat Kuva: Yle/Tiina Kiiski kuningaskuluttaja,kuningaskuluttaja (tv),kuningaskuluttajan testi

Bokashijätteen ulkomuoto yllätti

Testin alkuaikoina Bokashisangot täyttyivät luultua hitaammin. Niinpä Tiina kerkesi seisottaa ensimmäistä Bokashisankoa yli kuukauden eli pari viikkoa suositusaikaa kauemmin. Mutta sangon avaaminen tuotti pettymyksen:

- Kaikki jätteet olivat vielä tunnistettavissa reilun kuukauden jälkeen!

Maatuminen alkaakin tapahtua vasta seuraavassa ns. multatehdas-vaiheessa. Silloin seisotettu biojäte sekoitetaan mullan kanssa. Maatuminen voi kestää parisen viikkoa lämpötilasta riippuen.

Jätteet olivat vielä tunnistettavissa reilun kuukauden jälkeen.

Tiinan mukaan toisesta sangollisesta biojätettä on irronnut enemmän nestettä eikä se ole haissut. Nestettä on käytetty kasvien lannoitukseen.

NatureMill haisee ja hajottaa

Sähkökäyttöinen NatureMill päätyi Anun vuorolla jo viikon jälkeen parvekkeelle äänekkyytensä ja hajunsa takia. Haju ei laantunut parvekkeellakaan seuraavien viikkojen aikana.

- On se semmoinen aromipesä, että en sisätiloihin sitä haluaisi, Anu totesi ja odotti, että saisi parvekkeen taas hajuttomaksi ja takaisin käyttöön, kun saisi annettua kompostorin viimeiselle testaajalle Mikko Kalliolalle.

Anu kuitenkin kiitteli, että NatureMill tuottaa tehokkaasti komeaa, mustaa multaa. Nähtäväksi jää, miten NatureMill käyttäytyy Mikon hoteissa.

Tuoreen kompostin käyttöpaikka kannattaa miettiä huolella.

Ensimmäisenä NatureMilliä testannut Tiina oli kipannut kompostorin tuotoksen perustamansa syreenipenkin pohjaan.

- Kompostituotoksien kanssa täytyy muistaa, että ne kiinnostavat helposti eläimiä, joten tuoreen kompostin käyttöpaikka kannattaa miettiä huolella, Tiina tähdensi.

Testi jatkuu vielä reilun kuukauden syyskuun puolen välin tienoille.

Kuningaskuluttajan testiryhmä on kokeillut punkinpoistoon tarkoitettuja välineitä kesän ajan Espoon saaristossa. Punkkeja on tarttunut – testaajien onneksi – vielä vähän, joten nyt kaipaamme kokemuksia lisää. Punkkikausi jatkuu pitkälle syksyyn.

Tilastollisesti kiivain punkkikausi on vasta alkamassa: Eniten punkkien aiheuttamia tartuntoja rekisteröidään elo-syyskuulla. Niin kauan, kuin lämpötila luonnossa säilyy plussan puolella, on punkkisyyni tarpeen.

Punkin poistamiseen on tarjolla monenlaisia välineitä: pihtejä, pinsettejä, rautoja ja poimijoita. Poiston onnistumiseen kotikonstein vaikuttaa myös punkin koko sekä se, mihin kohtaan kehoa otus on napannut kiinni. Kun punkki iskee, tärkeintä on poistaa se nopeasti ja kokonaan.

Punkki iholla. Kuva: Yle akuutti,punkki,puutiainen

Testiryhmällemme on kertynyt kokemuksia viidestä erilaisesta punkinpoistajasta.

Oletko sinä kokeillut näitä punkinpoistovälineitä? Onnistuitko paremmin vai huonommin kuin testaajamme? Vastaa kyselyymme täällä.

Punkkipihdit ovat kokeilussa Espoossa sijaitsevan saaren mökkiläisten keskuudessa.
Saarelaisten käytössä on seitsemän erilaista punkinpoistoon tarkoitettua välinettä ohjeineen.
Punkin saanut testaaja on valinnut välineen, jonka itse arvelee näppituntumalla parhaaksi.
Yksittäisen punkin poistamiseen on voitu kokeilla useampaa eri välinettä

Testiryhmän käytössä olevat punkinpoistovälineet Valikoima punkkipihtejä. Kuva: Yle/Terhi Vuorinen kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Punkkilasso toimi tottuneissa käsissä

Trix-punkkilasso (10,40 e) muistuttaa kuulakärkikynää, jonka kärjessä on jousella toimiva silmukka.

Kaksi testaaja on kokeillut punkkilassoa, kumpikin onnistuneesti. Tosin molemmille väline oli ennestään tuttu ja hyväksi havaittu.

- Pieni punkki tarttuu helposti lassoon, Kasper toteaa.

Trix-punkkilasso Punkkilasso Kuva: Yle/Terhi Vuorinen kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkilasso,punkkipihdit

Mekanismiltaan muista selvästi eroava työkalu ei kuitenkaan kaikkia vakuuttanut.

- Lassomenetelmä vaikutti vaikealta, kommentoi Miia, joka päätyi kokeilemaan muita välineitä.

Pinsettejä valolla, suurennuslasilla, jousella ja ilman

Led-valolla ja suurennuslasilla varustettua Careex-pinsettiä (17,50 e) kokeiltiin yhteensä neljään punkkiin, joista vain yksi irtosi kokonaan.

Kirsi onnistui poistamaan sillä ison punkin, mutta pieneen punkkiin pinsetit eivät olleet riittävän terävät.

- Suurennuslasi toimi ikänäköiselle, mutta kärki oli aivan liian tylsä tarkkaan työskentelyyn, Kirsi kertoo.

Careex-punkinpoistaja Careez-punkkipinsetit. Kuva: Yle/Terhi Vuorinen kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Jousella napakasti sulkeutuva Guard punkinpoimija (15,40 e) päätyi kokeiluun vain kerran. Punkin poistaminen kokonaan ei tällä yrittämällä onnistunut.

Guard punkinpoimija Guard-punkkipinsetit Kuva: Yle/Terhi Vuorinen guard,kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Minna poisti punkkeja terävällä Z-pinsetillä (18,90 e) - tosin koiralta.

- Z-pihdeillä on punkin poisto aina onnistunut täysin niin, ettei jalkoja ole jäänyt ihoon. Punkkeja on ollut hankalassakin paikassa, esim. silmän vieressä.

Z-pinsetti Z-punkkipinsetit Kuva: Yle/Terhi Vuorinen kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Lapsen napa – mahdoton tehtävä?

Huonoin kokemus välineistä osui Sannalle, jonka lapsen napaan kiinnittynyttä punkkia ei omin avuin saatu pois.

- Tick Bar -punkkirautaa (13,10 e) ajattelin käteväksi, mutta poisto ei sillä onnistunut, Sanna kertoo.

Seuraavana kokeiluun päätyi Careex.

- Ajattelin pinsettien ainakin toimivan, mutta suurennuslasi oli huono.

Terävä Z-pinsettikään ei pystynyt hankalaan paikkaan iskeneeseen verenimijään.

- Z-pinseteillä sai edes kunnolla kiinni, mutta punkki irtosi vain osittain.

Lopulta punkin poistaminen vaati lääkärireissun.

Tick Bar -punkkirauta Punkkirauta Kuva: Yle/Terhi Vuorinen kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Luottokortti ja muovipihti odottavat käyttöä

Kesä-heinäkuun jälkeen kokonaan kokeilematta ovat vielä luottokorttikokoinen Safecard-punkinpoistaja ja muovinen Duroy-punkkipihti.

Minnalla luottokorttimallista oli aiempaa kokemusta, joka ei vakuuttanut.

- Luottokorttimallisella poistajalla on yritetty poistaa punkkia hiusten seasta ihmisen päästä. Poisto ei onnistunut ja vaati sitten käynnin lääkärillä.

Safecard punkinpoistaja Safeguard-punkinpoistaja. Kuva: Yle/Terhi Vuorinen kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Duroy punkkipihti Punkkipihdit Kuva: Yle/Terhi Vuorinen duroy,kuningaskuluttaja (tv),punkit,punkkipihdit

Kerro kokemuksesi punkinpoistovälineistä!

Oletko sinä kokeillut testissämme olleita välineitä punkin poistamiseen ihmisen iholta? Oliko kokemuksesi hyvä vai huono? Vastaa kyselyymme täällä.

Kuningaskuluttajan rekisteriseloste.

Hintatiedot kesäkuulta 2016 Yliopiston Apteekista ja Stockmannilta.

Kolme kovaa testasi, onko tasapainoskootterista ja potkulaudasta kävelyn haastajaksi aikuisen arjessa. Potkulaudalle löytyi hyötykäyttöä työmatkoilla ja vapaa-ajalla, tasapainoskootteri ei testiryhmää vakuuttanut.

Jalankulkijoilla on nyt mistä valita, jos lyhyille matkoille kaipaa kulkupeliä menoa vauhdittamaan. Erilaisia tasapainoskoottereita on näkynyt katukuvassa jo noin vuoden ajan. Suosiotaan on nostattanut myös potkulauta, josta on sekä lasten että aikuisten versioita. Leikkimielisessä testissämme selvitimme, mikä näistä olisi käytännössä toimivin tapa kulkea.

Testaajiksi valikoituivat taajamassa asuvat ja liikunnalliset naiset. Helsinkiläiset Maria Hyvärinen ja Memmu Limnell sekä espoolainen Anni Kunelius saivat kukin laitteet haltuunsa yhden kesäkuukauden ajaksi. Tarkoitus oli liikkua niillä mahdollisimman paljon, erilaisia matkoja ja erilaisilla alustoilla.

Kulkuvälineet valittiin aikuisen tarpeisiin

Potkulautoja myydään miltei jokaisessa urheiluliikkeessä ja jo monissa suuremmissa päivittäistavarakaupoissa. Pääosin tarjonta on suunnattu lapsille, mutta aikuisille tarkoitettuja malleja löytyy pienen etsimisen jälkeen. Testiin otettavan potkulaudan tuli olla aikuiselle taajamakäyttöön sopiva, ei kuitenkaan heiveröinen tai temppuiluun tarkoitettu malli. Potkulautojen edustajaksi valikoitui XXL:n myymä Micro Black -potkulauta, arvoltaan 179€. Käyttäjän painorajoituksena 100kg, laudan oma paino on 4,7 kg.

Micro Black -potkulautaa myy XXL Potkulauta. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,kuningaskuluttaja (tv),potkulauta,testituote

Tasapainoskootterin hankinta oli hankalampaa, koska joulun 2015 hittilahjaksi kutsuttu laite oli monesta paikasta loppuunmyyty. Mukaan valikoitui suomalaisen Scoodeckin (nykyään Ollu) myymä malli Classic Hoverboard, arvoltaan 399€ (toukokuussa 2016). Laitteen oma paino on n. 13kg, maksiminopeus 12km/h ja yhdellä latauksella laitteen luvataan kulkevan 25 km. Käyttäjän painolle on rajoitus 20-120 kg.

Ulkomailla ja kahden Suomessa tapahtuneen tasapainoskootterin tulipalon vuoksi laitteiden turvallisuus on ollut paljon esillä. Palojen syyksi on epäilty akkuun tai lataamisen liittyviä vikoja. Scoodeckin skootterissa on Samsungin valmistama akku, jolla on 12 kk takuu.

Scoodeckin nimi on nyttemmin Ollu, malli on Classic Hoverboard. Scoodeck-tasapainoskootteri ja testaajat taustalla. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,kuningaskuluttaja (tv),tasapainoskootteri

Testin ollessa käynnissä saatiin tasapainoskoottereiden turvallisuudesta lisätietoa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes testautti neljä laitetta kesän aikana, eikä yksikään niistä täyttänyt sähköturvallisuusvaatimuksia.
Kahden ensimmäisen, Street Cruiser malli TA-03 ja Flo-Board malli TA-03, testitulokset valmistuivat elokuussa. Ne poistettiin välittömästi myynnistä palovaaran vuoksi.
Kaksi muuta, Super Fly Board malli A3 ja Smart Balance Wheel malli EBS-510-red, todettiin lokakuun alussa sähköturvattomiksi. Niitä ei enää saa myydä, viranomaisten jatkotoimet tarkentuvat lokakuun aikana.

Lisätietoa Tukesin verkkosivuilta ja Tukesin markkinavalvontarekisteristä

Potkulauta suosikiksi äänin 2-1

Testaajamme käyttivät laitteita niin Helsingin keskustassa työmatkojen kulkuvälineenä kuin hiekkatiellä lenkillä. Maria ja Anni valitsivat testin jälkeen suosikikseen potkulaudan, Memmu puolestaan vannoi kävelyn nimiin. Kaikki jättivät viimeiseksi vaihtoehdoksi tasapainoskootterin. Pääsyy oli sen painavuus (13kg) ja hitaus verrattuna muihin. Memmu ei päässyt välineen kanssa sinuiksi lainkaan.

En keksinyt tasapainoskootterille minkäänlaista käyttötarkoitusta.― Memmu Limnell

- Liikennevälineenä tasapainoskootteri ei ollut kovin vakuuttava enkä lopulta osannut ottaa vakavasti koko vekotinta, kertoo Memmu.

- En kertakaikkiaan keksinyt tasapainoskootterille minkäänlaista käyttötarkoitusta.

Maria piti laitetta hauskana, mutta epävarmana.

- En ostaisi itselleni. Pelkään liikaa kulkea sillä, koska mitään äkkinäisiä jarrutuksia ei voi tehdä, jos vaikka auto tulee yllättäen kulman takaa.

Hain potkulaudalla postimyynnistä paketin.― Maria Hyvärinen

Potkulauta nousi hänen käytössään selväksi ykköseksi ja hän keksi sille erilaisia käyttötapoja.

- Astinlaudan päällä voi kuljettaa tavaroita. Hain potkulaudalla postimyynnistä paketin ja kuljetin sen vaivattomasti kotiin ilman, että jouduin kantamaan sitä käsissä, hän naurahtaa.

- Erittäin näppärä kulkupeli etenkin lyhyiden matkojen tekemiseen. Muutamalla potkaisulla pääsee paikan päälle nopeammin kuin kävellen.

Testaajilla ei ollut turvallisuusongelmia tasapainoskootterin tai potkulaudan kanssa. Skootterin kanssa jokainen käytti pyöräilykypärää, mutta ei muuta suojavarustusta. Näiden kulkupelien käyttäjiltä laki ei vaadi kypärän käyttöä.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja: Potkulauta

XXL:n Micro Black 179€
painorajoitus 100 kg
laudan paino 4,7 kg

Potkulaiuta Kuva: Yle kuningaskuluttaja,kuningaskuluttaja (tv),potkulauta,testituote

+ erittäin näppärä ja kätevä
+ nopea
+ kohtuuhintainen
+ kaatumisriski pieni
+ astinlaudan päällä ja ohjaustangolla voi kuljettaa tavaraa
+ kokoontaitettava
+ kevyt, kulkee olalla
+ tehokas treeniväline
+ sopii kaikenikäisille

- ei sovellu pehmeälle alustalle
- pitää muistaa potkia jalkoja vaihdellen
- paikoitusongelmia
- ei saa lukkoon, kuljetettava mukana
- ei sovellu liikkumiseen suurempien kantamusten kanssa
- monimuotoisessa maastossa joutuu turvautumaan taluttamiseen

2. Kävely

+ turvallista
+ tapaturmariski pieni
+ ehtii ihastella maisemia
+ ei vaadi lisävarusteita
+ toimii joka paikassa
+ ei tarvita lisävarusteita

- hidasta
- liikuntana yksipuolista
- ei yhtä tehokas kalorinkuluttaja kuin potkulauta
- ei kehitä tasapainoa kuten laitteet

3. Tasapainoskootteri

Scoodeck Classic Hoverboard 399€
painorajoitus 20-120 kg
skootterin paino 13 kg

Scoodeck-tasapainoskootteri. Kuva: Yle kuningaskuluttaja,kuningaskuluttaja (tv),tasapainoskootteri,testituote

+ hauska kokemus
+ hauska hupiväline henkilölle, jolla jo kaikkea
+ hyvä akunkesto
+ toimii myös ylämäessä
+ hyvä tasapainon treenaaja
+ kehittää huumorintajua

- kallis leluksi
- painava
- paikoitusongelmia
- ei sovellu liikenteen seassa kulkemiseen
- ei voi äkkijarruttaa
- huono töyssyissä
- keskityttävä kulkemiseen
- vaatii kuivan säilytyspaikan
- vaatii suojavarusteet

Mieti mihin käyttötarkoitukseen ja minkälaiseen maastoon olet kulkupeliä ostamassa.
Tarkista painorajoitukset - lapsille tarkoitettu väline ei käy aikuiselle.
Selvitä laitteen ja akun myyjä tai valmistaja/maahantuoja sekä takuutiedot.
Huomioi kulkupelin oikea säilytys - sähkölaitetta ei saa jättää sateeseen tai kosteaan tilaan.

Toimittaja: Ada Pykäläniemi

Muokattu 12.10.2016: Korjattu mobiilinäkymään alaotsikko.

Kolme sisäkompostoria: matolaatikko, fermentoiva Bokashi ja sähköllä käyvä NatureMill olivat kolmen kovan testissä toukokuusta syyskuuhun. Jo alkukesästä testaajien “lemmikeiksi” luikerrelleet elävät madot säilyttivät asemansa ja vähäisestä multamäärästä huolimatta veivät sisäkompostoritestin voiton.

Testin etenemistä on seurattu Kuningaskuluttajan verkkosivuilla kesän ajan. Vaikka testaajat kotijoukkoineen ihastuivat matoihin heti kättelyssä, madoilla oli alussa sopeutumisvaikeuksia ja ne tekivät joukkopakoja. Bokashi-ämpärin täyttymistä sai odotella yllättävän kauan kahden hengen talouksissa. Testaajalta toiselle kiertänyt NatureMill koki saman kohtalon joka kerta: häätö parvekkeelle tai terassille meluamaan ja haisemaan.

Mikko Kalliola, Tiina Kiiski (keskellä) ja Anu Vitala testasivat sisäkompostoreja. Sisäkompostorien testaajat kompostorien kanssa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Sisäkompostoreja koko kesän testanneet Mikko Kalliola, Tiina Kiiski ja Anu Vitala olivat yhtä mieltä, että matokompostori teki muita kompostoreja valmiimpaa multaa. Miinuksena matokompostorille tosin oli, että madot eivät ole kaikkiruokaisia.

Bokashi selviytyi testistä hyvänä kakkosena. Sen suurin plussa puolestaan oli, että kaikki biojäte kelpasi. Mutta tuotos vaati tilaa vievän jatkokäsittelyn eli multaamisen.

Kallein NatureMill hävisi kilpailijoilleen reippaasti: se haisi, oli äänekäs eivätkä testaajat pitäneet sitä ekologisena.

halusimme toisistaan eri lailla toimivat sisäkompostorit
NatureMill oli ainoa edes joistakin kaupoista saatava sähkökäyttöinen kompostori
fermentoiva Bokashi oli saavuttanut nopeasti suosiota
matokompostorista valittiin pieni ja edullinen tee-se-itse-malli suuren monikerroksisen kaupan mallin sijaan

Bokashia sankossa muutaman viikon tekeytymisen jälkeen.

Testaaja Tiina Kiiski näyttää Bokashin multatehdasta.

miten paljon käytössäsi on tilaa kompostorille ja kompostin jälkikäsittelyyn
miten paljon ja kuinka nopeaan tahtiin tarvitset multaa
miten paljon ja millaista biojätettä tuotat

Plussat ja miinukset

Testin voittaja: Matokompostori

n. 10 €, kun lierot oli saatu lahjoituksena
muovilaatikko, lieroboksi, kukkamultapussi

Matokompostoriin tarvitaan riittävän suuri muoviastia, kompostilieroja ja kukkamultaa. Matokompostorin aloituspaketti tarvikkeineen. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ Mahtuu pieneenkin tilaan.
+ Hajuton (jos ei ruoki liian innokkaasti), äänetön ja yllättävän huomaamaton.
+ Selviää pienellä jätemäärällä.
+ Lopputuotoksen laatu on erinomaista: hyvää, mehevää multaa.
+ Mielenkiintoinen ja lapsista hauska "matolaatikko".
+ Matokompostorin voi tehdä lähes minkänäköiseen kannelliseen laatikkoon/purkkiin tahansa, kunhan koko on tarkoitukseen sopiva
+ Toimii sisätiloissa ympäri vuoden hyvin vähillä toimilla.
+ Madoista tuli kuin perheenjäseniä.
+ Samalla saatiin madot kesän kalastusretkille.

- Tarkkaa, mitä jätettä voi laittaa. Ei voi laittaa esim. lihaa, maitotuotteita.
- Tuottaa hitaasti pieniä määriä.
- Vaatii eniten huolenpitoa.
- Ei ole riittävä suurelle perheelle.

2. Bokashi

109 €
kaksi 16 litran hanaämpäriä, 2 kg Bokashi-kuiviketta (riittää noin 300 l keittiöjätettä), pieni kippo suotonesteen valutukseen ja kuivikesirotin

Bokashi-kompostorissa tarvitaan kaksi ämpäriä ja Bokashi-lesettä. Bokashi kompostorin aloituspaketti kaikkine tarvikkeineen. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ Hajuton ja äänetön, tosin neste tuoksahtaa vähän, kun sitä laskee.
+ Kaikki jäte kelpaa, mutta jätteet on hyvä pilkkoa pieneksi.
+ Tuottaa sivutuotteena lannoitenestettä.
+ Mahtuu paljon jätettä.
+ Siistit, näppärät ja tukevat astiat.
+ Selkeä käyttää, kuvitettu ohje kyljessä.

- Vie eniten tilaa ja lisäksi multatehtaan tarvitsema tila.
- Kaksi muovisankoa ei ole paras sisustuselementti.
- Rouhe saisi olla uudelleensuljettavassa pussissa.
- Ympärivuotiseen Bokashin käyttöön meillä ei ole tilaa eikä tarvetta.
- Lopputuloksena ei ole valmista multaa, toisin kuin NatureMillissä ja matokompostorissa.
- Valmis tavara pitää vielä sijoittaa johonkin, mikä pitää huomioida esim. talvella kerrostalossa asuessa.
- Tarvitsee jälki/ulkokompostoinnin, joten tuntui turhalta välivaiheelta, jos jo on muutoin mahdollisuus ulkokompostoida omalla pihalla.
- Ei ole riittävä suurelle perheelle.

3. NatureMill Ultra

399 €
pellettilaatikko, mittakippo, soodapakkaus, laturi
tilavuus 15 l

NatureMill-kompostorissa tarvitaan pellettejä ja ruokasoodaa. NatureMill-kompostorin alkupaketti tarvikkeineen. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ Helppo käyttää
+ Yllättävän kivasti muotoiltu, ei näytä kompostorilta.
+ Lopputuotos on valmista multaa ja nopeasti, jos kompostoria on ruokkinut oikein.
+ Nappulat helppo pitää puhtaana, vaikka joutuisi likaisin käsin säätämään.

- Haisee. Kompostorin saaminen hajuttomaksi vaatisi varmasti paljon aikaa ja kiinnostusta miettiä, mikä hajua aiheuttaa.
- Pitää myös päivällä ääntä, koska teho on säädettävä vähintään keskitasolle ja lisäksi sekoitusäänet parin tunnin välein. Vaatii siis joko ulkotilan tai sen verran ison talon, etteivät ääni ja haju haittaa.
- Vaatii paljon jätettä.
- Ei ole kaikkiruokainen.
- On seurattava, vuotaako nestettä alle ja ettei pyörivän kammen ympärille takerru mitään, esim. banaanin kuoret.
- Kansi on turhan hankala avata.
- Vie sähköä.
- Pellettejä on hankittava aika nopeasti lisää.
- Käsittämättömän tyhmä pönttö, formulamainen muotoilu on naurettava.
- Ei ole riittävä suurelle perheelle.

Pikkulapsiperhe testasi kolmen ketjun HopLopin, SuperParkin ja Touhutalon sisäleikki- tai aktiviteettipuistot Vantaalla ja Hämeenlinnassa. Lasten iät ja perheen ruokailutottumukset ratkaisivat voiton HopLopille. Kallein SuperPark jäi jumboksi.

Testiperhe Anni Holopainen, Eero Rantala ja 5-vuotias Aapo, 3-vuotias Eino ja vuoden vanha Iida Rantala kävivät testaamassa ja arvioimassa puistot näiden tietämättä. Perhe arvioi puistojen monipuolisuutta, sopivuutta ikäryhmille, turvallisuutta, hauskuutta ja ruokailua.

Anni Holopaisen joukkue Iida, Eino (edessä) ja Aapo HopLopin lohikäärmeen kidassa. Testiperhe potretissa HopLopissa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Rymyämismahdollisuuksia tarjoavista ketjuista HopLop, Touhutalo ja SuperPark valikoituivat testiin, koska niillä on toimipisteitä useammalla paikkakunnalla.

Visuaalisin HopLop korjasi potin

Menoa ja meininkiä riitti jokaisessa testipuistossa, joten lapset viihtyivät kaikissa. Mutta HopLop sopi parhaiten juuri testiperheen ikäisille lapsille. Siellä oli eniten virikkeitä niin villiin menoon kuin rauhallisempaankin toimintaan sekä taaperoikäiselle Iidalle että isoveljille Aapolle ja Einolle.

Lisäksi HopLopin sekä väri- että äänimaailma vetosi ainakin Anni-äitiin. Siellä oli onnistuttu parhaiten häivyttämään puitteiden teollisuushallimaisuus värikkäillä seinillä ja erilaisilla koristeluilla. Laitteissa oli käytetty myös valo- ja ääniefektejä luomaan tunnelmaa.

HopLopin ravintolassa oli myös lapsille omat ruoka-annokset. Testaajaperhe syö lounasta HopLop-sisäleikkipuistossa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Myös HopLopin ravintolan tarjonta miellytti eniten.

- Mun mielestä on aina kiva, jos lapsille on ihan kunnon ruoka-annokset, että on vaikka lohta ja perunaa tai lihapullat ja perunamuussia tai nakit ja ranskalaiset, selkeitä kunnon annoksia, Anni kiitteli HopLopin lasten annoksia.

Aapo söi bataattiranskalaiset lohikastikkeella. Lastenannos bataattiranskalaiset ja lohikastike HopLopissa. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttajan testi,kuningskuluttaja

SuperParkin Robson’s-ravintolan lounasbuffet oli tietysti mainio, mutta muutoin listalla oli pikaruokaa kuten hampurilaisia ja hotdogeja. Touhutalon kahvila-kioskissa taas ei ollut ruoka-annoksia lainkaan.

SuperPark oli kallein

SuperParkissa myös vanhemmat maksoivat sisäänpääsyn. Se verotti kukkaroa eniten, vaikka sekä Iida että Eino pääsivät sinne alle 4-vuotiaina ilmaiseksi. Puisto olikin enemmän suunnattu isommille lapsille - tai jopa aikuisille.

Testaajaperhe SuperPark-sisäaktiviteettipuiston kiipeilyseinällä.

Anni Holopainen ja Aapo, Eino ja Iida kokeilevat SuperParkin pienten alueen kiipeilyseinää. Testaajaperhe SuperPark-sisäaktiviteettipuiston kiipeilyseinällä. Kuva: Yle/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

- Ainakin näin pienten lasten kanssa tuntui, että ei siellä itse pystynyt tekemään tai kokeilemaan niitä juttuja, että enemmän vahti lapsia, Anni kritisoi hinnoittelua.

HopLopissa ja Touhutalossa hinnoittelu oli porrastettu lapsen iän mukaan ja vanhemmat pääsivät veloituksetta sisään.

Onko sisäleikkipuistossa riittävästi juuri sinun lastesi ikäisille sopivaa toimintaa?
Joutuuko myös aikuinen maksamaan sisäänpääsyn?
Onko sisäänpääsy aikarajoitettu?

Plussat ja miinukset

Testin voittaja HopLop

HopLop-logo Kuva: HopLop HopLop,kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

75 € (liput 40 € + ruoka 35 €)
Suomen suurin liikuntaseikkailupuistojen ketju, perustettu vuonna 2006
18 toimipistettä ympäri Suomea
Vantaan HopLop avattiin uusittuna lokakuussa 2016
avoinna päivittäin klo 10-20
4 eri teemaa synttäreille
hinnoittelu porrastettu lapsen iän mukaan, aikuiset ilmaiseksi

+ juuri testiperheen lasten ikäisille sopiva
+ ihanat värit ja äänimaailma
+ monipuolisin toiminnoiltaan
+ hyvä menu
+ aikuisille ja lapsille omat ruoka-annokset
+ ilmainen aikuisille

- pienten alue pitäisi olla aidattu
- testipäivänä kala oli loppu listalta
- ruoka oli kylmää
- oli jonoa

2. Touhutalo

Touhutalo-logo. Kuva: TouhuTalo kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi,sisäleikkipuisto,touhutalo

46 € (liput 24 € + ruoka 22 €)
3 sisäleikkipuistoa, perustettu 2011
avoinna ti-su klo 10-19, ma suljettu, käyntiaika 2 h
synttäripaketteja
hinnoittelu porrastettu lapsen iän mukaan, aikuiset ilmaiseksi

+ sopi testiperheen lasten ikäisille

- rakennettu teollisuushalliin teollisuusalueelle, ei eksy vahingossa paikalle
- pienten alueella itsestään pyörivän karusellin hätäpysäytyspainike oli huonosti esillä
- hiljaiset, rauhallisemmat toiminnot puuttuivat
- kahviossa hyvin suppea valikoima, ei lainkaan annosruokia
- testipäivänä listalla olevat paninit oli loppu

2. SuperPark

SuperPark-logo Kuva: SuperPark kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi,superpark

94 € (liput 57 € + ruoka 37 €)
liikunnallinen sisäaktiviteettipuisto, perustettu 2012
joulukuussa avautuu ketjun kuudes puisto Tampereelle, SuperPark Vantaa avattiin kolmantena
avoinna päivittäin klo 11-20
synttäripaketteja
päivälippu 19 €/hlö, alle 4-vuotiaat pääsevät veloituksetta puistoon

+ lainarattaita pienille
+ hyvä lounasbuffet
+ siisti yleisilme

- suunnattu isommille lapsille, jopa aikuisille: 3-vuotias tarvitsi apua melkein kaikessa
- pienten alue puutteellinen
- pienten alue pitäisi olla aidattu
- aikuiset joutuivat maksamaan sisäänpääsyn
- vaahtomuoviallas pöllyää
- sukat hävisivät vaahtomuovialtaaseen
- lounasajan ulkopuolella ruokalistalla vain pikaruokaa

Tehokas terassilämmitin pidentää parvekekautta syysviileillä, mutta ei tee kesää keskelle talvea. Lämmitintestin jaettuun voittoon ponnistivat kaasulla toimiva Landmann ja infrapunalämmitin Rebel Neck.

Markkinoilla on monenlaisia terassilämmittimiä. Ne ovat useimmille tuttuja paremminkin ravintoloista kuin kodeista.

Tämän testin tarkoitus ei ole läpivalaista koko valikoimaa, vaan kokeilla kepillä jäätä: Onko terassilämmittimestä aidosti iloa kotiloissa? Millainen teho on riittävä? Kaasu vai sähkö?

Vertasimme kahta edullista lämmitintä kahteen kalliimpaan. Laitteet ovat Landmann, Rebel Neck, Silverline ja Opal. Laitteiden tehoissa on isot erot. Ainoan kaasulämmittimen Landmannin maksimiteho 9,9 kilowattia on moninkertainen sähkölämmittimiin verrattuna. Jokainen laite Silverlineä lukuunottamatta vaati puolisen tuntia kokoamistyötä.

Testilämmittimet ja niiden suurimmat tehot. Landmannin hinnassa on mukana paineensäädin. Neljä terassilämmitintä kuningaskuluttaja

Ennen lämmitinostoksia kannattaa selvittää, onko käytettävän pistorasian sulake riittävän iso. Rebel Neck vaatii 16 amppeerin sulakkeen, jollaista ei välttämättä ole jokaisessa pistorasiassa.

On myös syytä huomioida laitteiden vaatimat suojaetäisyydet. Kaasulämmitin Landmannin etäisyys helposti syttyviin materiaaleihin pitää olla kaksi metriä ylöspäin ja metri sivulle.

Täydellä teholla kaasulämmitin käy eniten kukkarolle, 1,44 € tunnissa. Kaasulaite on niin tehokas, ettei sitä ole aina pakko pitää täysillä. Kulut laskettiin kerrostalosähkön ja halvan teräspullokaasun mukaan.

Käyttökulu / tunti / täysteho
Landmann	1,44 €
Rebel Neck	0,38 €
Opal Patio Heater Quartz	0,36 €
Silverline	0,16 €

Kolme kovaa testaajaa löytyivät Suomen Omakotiliiton ja Facebook-ryhmien kautta. Jenna Hännisen kodissa Vantaalla on lasitettu parveke, jossa hän viettää aikaa ystävien kanssa.

Virpi Mustosella ja Esa Tikkasella on Tuusulassa omakotitalo, jonka terassi on kovassa käytössä. Lämmittimen hankintaa on jo harkittu. Lämmittimiä kokeili myös perheen tytär Ida Tikkanen.

Virpi Mustonen ja Ida Tikkanen totesivat, että testilämmittimien hyöty jäi niukaksi hyvin avoinaisella terassilla. Terassilämmittimiä testataan. kuningaskuluttaja

Esan ja Virpin terassi on hyvin avoin, mikä verotti lämmitinten tehoa. Tuuli vei lämmön helposti pois. Tyynelläkin lämmittimien hyöty jäi vähäiseksi, kun testiä tehtiin noin 0 – 10 asteen syyskeleillä ja pikkupakkasilla.

- Melkein sanoisin, että meillä ei ole käyttöä tuollaisille lämmittimille, sanoo Virpi.

Suojattu parveke lämpeni hyvin

Jennalla on myönteisempi kokemus testilämmittimistä - kiitos suojaisan lasitetun parvekkeen. Sieltä lämpö ei karkaa niin helposti kuin avoterassilta.

Sähkölämmittimistä paras ja tehokkain on Jennan mielestä Rebel Neck. Eräänä päivänä Rebel Neck nosti parvekkeen lämmön parissa tunnissa kuudesta 14:ään asteeseen.

Rebel Neck oli Jennan mielestä tehokkain sähkölämmitin. Rebel neck -lämmitin kuningaskuluttaja

Ilmanlämpö ei kuitenkaan kerro kaikkea. Testin sähkölaitteet ovat ns. infrapunalämmittimiä. Tällöin ne voivat lämmittää paitsi edessä olevaa ilmaa, myös suoraan fyysistä kohdetta kuten ihmisiä. Tämän takia vertailua ei tehty lämpömittarilla, vaan terassinkäyttäjien tuntemusten pohjalta.

Joka tapauksessa Silverline ja Opal jäivät jälkeen parhaasta sähkölaitteesta eli Rebel Neckistä, kun testiä tehtiin syys-marraskuussa.

- Rebel Neckin kanssa ei tarvitse päällysvaatteita, sanoo Jenna.

Kaasu antoi eniten tehoa

Kaasulämmitin Landmann on testin selvästi tehokkain lämmitin. Tämän huomasi, kun Landmannia kokeiltiin Jennan parvekkeella.

Landmann hönki parvekkeen hetkessä paljon lämpimämmän tuntuiseksi kuin yksikään sähkölaite.

Kaasukäyttöinen Landmann oli selvästi tehokkain lämmitin. Landmann-lämmitin. kuningaskuluttaja

Landmannia käytettäessä pitää kuitenkin huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta, jotta nestekaasun palaminen ei aiheuta häkää: Ohjeen mukaan vähintään 25 prosenttia ympäröivästä seinätilasta pitäisi olla avoinna.

Vaadittu tuuletus onnistui, kun parvekelaseja avattiin. Tuulisella ilmalla tuuletus veisi kuitenkin väistämättä paljon lämpöä harakoille ja aiheuttaisi vedon tunnetta parvekkeelle. Kun lämmittää sähköllä, räppänät voi pitää kiinni.

Varovaisuussyistä jätimme Landmannin parveketestauksen vähäiseksi. Jennan parvekeella Landmann sai parvekelasin lämpenemään huolestuttavasti täydellä teholla, kun etäisyyttä oli noin 30 senttiä – etäisyyttä pitäisi ottaa lisää. Tehoakin voisi säätää pienemmälle.

Lakipykälät eivät kiellä kaasulämmittimen käyttöä parvekkeella. Kodissa tai parvekkeella saa säilyttää enintään 25 kiloa nestekaasua.

Plussat ja miinukset

Jaettu voitto: Rebel Neck

Rebel Neck. Rebel Neck -lämmitin. kuningaskuluttaja

kolmeportainen säätö
0,9 kw - 1,2 kW - 2,1 kW
sulake 16 A

+ tehokkain sähkölämmitin
+ heijastaa lämmön laajalle
- 16 ampeerin sulaketta ei ole jokaisessa pistorasiassa

Jaettu voitto: Landmann

Landmann Landmann-lämmitin. kuningaskuluttaja

portaaton tehonsäätö
5 kW - 9,9 kW
Piezo-sytytin
248 €
hinta sisältää paineensäätimen, mutta ei kaasupulloa

+ kaasun ansiosta tehokkain lämmitin
- vaatii paljon tuuletusta
- suojaetäisyys voi olla ongelma

Jaettu kolmossija: Opal Patio Heater Quartz

Opal Opal-lämmitin kuningaskuluttaja

kolmeportainen tehonsäätö
0,65 kW - 1,3 kW - 2 kW
40 €
sulake 10 A tai 16 A, isompi ehkä tarpeen jos samalla muita sähkölaitteita päällä

+ hinta
+ kaatumissuoja katkaisee virran
- lämpö tulee keilamaisemmin kuin Rebel Neckistä

Jaettu kolmossija: Silverline 880

Silverline 880 Silverline-lämmitin kuningaskuluttaja

0,9 kW
59 €
sulake 10 A

+ hinta, pieni koko
+ ei tarvitse koota
+ kaatumissuoja katkaisee virran
- pientehoisin testilämmitin, teho tuntui liian pieneltä syysviileillä

Löytyykö pistorasia tarpeeksi läheltä, onko sulake riittävän iso?
Riittääkö teho tilaan ja tarpeeseesi?
Jääkö kuumuuden takia tarvittava suojaetäisyys?
Onnistuuko vaadittava tuuletus?

Kuningaskuluttajan raati maisteli kaupan kalleinta, kahta keskihintaista ja kaupan halvinta suklaakonvehtilajitelmaa. Kilohinnoissa ero oli lähes 8-kertainen. Voiton ratkaisivat kolmen opiskelijan antamat pisteet. Parhaiten maistuivat keskihintaiset lajitelmat: Tuttuja makuja sisältävä Panda ja maitosuklainen Maraboun setti. Fazerin kallis Collection jäi kolmanneksi hienosta pakkauksesta huolimatta. Lidlin halvat konvehdit tyrmättiin.

Sokkomaistelun lisäksi keräsimme tietoja muun muassa suklaiden ainesosista ja vastuullisuudesta. Tiedot löytyvät taulukosta alta.

Suklaita maistelivat: Tuusulalainen mestarikondiittori Toni Rantala Konditoria Ph7:sta sekä Espoon Omniassa leipuri-kondiittoriksi opiskelevat Maria Leppänen, Laura Jäkkö ja Karla Mikkonen.

Testiryhmämme ei tiennyt maistelemiensa suklaiden valmistajaa eikä hintaa. Videolla suklaaraadin tuomio ja kommentit.

Pandan konvehdit murenivat leikatessa. Pandan Juhlapöydän konvehteja, murenevat leikatessa Kuva: YLE / Katja Solla Kuningaskuluttaja,kuningaskuluttaja,panda,suklaakonvehti

Valuva täyte - paksut kuoret. Marabou Symphony -rasian suklaakonvehteja halkaistuna Kuva: YLE / Katja Solla Kuningaskuluttaja,Marabou,suklaakonvehti

Hienossa rasiassa on kultakirjaimet ja kohopainatus. Karl Fazer Collection suklaakonvehtirasian kansi Kuva: YLE / Katja Solla Fazer,kuningaskuluttaja (tv),suklaakonvehti

Lidlin Palace-brändin keltainen Melanie ja violetti Vanessa ovat samaa tavaraa. Lidlin Palace Melanie- ja Palace Vanessa -suklaakonvehteja Kuva: YLE / Katja Solla Kuningaskuluttaja,Lidl,suklaakonvehti

Lidlin rasialle löytyi melkein kaksoisolento S-ketjun myymälöistä: Piasten Classic, kilohinta noin 9,40 e. Osa konvehdeista on samannimisiä. Pakkausten aineosissa ja ravintosisällöissä on pienen pieniä eroja.

Piasten Classic -suklaakonvehtirasia avattuna

Yritysten tietoja antoivat: Ritva Mäenpää, markkinointi- ja viestintäjohtaja, Orkla Confectionery & Snacks Finland. Celin Huseby, Pohjoismaiden viestintäpäällikkö, Mondelez International. Nina Elomaa, vastuullisuusjohtaja, Fazer. Anna Rissanen, tiedottaja, Lidl.

Päivitys 15.12.16: Korjattu videon linkki oikeaksi.

Reilu vuosi sitten, tammikuussa 2016, oululaisen Välivainion Omakotiyhdistyksen riuskat miehet saivat testattavakseen kolme noin 600€:n hintaista lumilinkoa. Ensivaikutelmat raportoitiin heti tuoreeltaan, mutta miten laitteet ovat toimineet pidemmässä käytössä?

Testiryhmäläiset Jarmo Kiuru, Raimo Honkala ja Valde Manninen kokoontuivat aurinkoisena helmikuun sunnuntaina keskustelemaan laitteiden ominaisuuksista reilun vuoden käyttökokemuksen perusteella.

Lumilinkojen testaajat palaverissa. Lumilinkojen testaajat palaverissa. Kuva: Jarmo Kiuru Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,testiryhmä,testit

Lumia on nyt pöllyytelty toista talvea Snow Fox 6,5 HP, MTD M56 ja Handai 6,5 HP - merkkisillä lingoilla.

Yleishuomiona testiryhmä toteaa, että koneet on tehty kevyeen käyttöön. Testaajat ovat myös pitäneet mielessä millaisia ominaisuuksia noin 600 euron laitteelta on kohtuullista odottaa.

Vaikka kaikkien linkojen ominaisuuksiin kuuluu itseveto, kahta pienintä eli MTD:tä ja Snow Foxia pitää monasti avittaa ja työnnellä kuin lumikolaa. Jos eteen tulee vähänkään hankalampi paikka, ne eivät kykene etenemään omalla vedollaan. Helpompaa lumitöiden tekeminen näilläkin laitteilla toki on kuin kolaaminen.

Itsevetävyyden suhteen Handai on testiryhmän mukaan ylivertainen muihin koneisiin verrattuna. Kone etenee omin voimin umpihangessakin.

Valde Mannisen Handailla umpihankeen tekemä ura. Valde Mannisen Handailla umpihankeen tekemä ura. Kuva: Jarmo Kiuru hanki,Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,ura

Testattavilla lumilingoilla on painoa noin 55-80 kiloa. Testiryhmä tekikin jatkoseurannassa selkeän työnjaon mies per laite -periaatteella. Valde Manninen testasi Handain linkoa, Jarmo Kiuru MTD:tä ja Raimo Honkala Snow Foxia.

Noin kuukauden testauksen perusteella 2016 helmikuussa voittajaksi selviytyi Handai. Pidemmässä käytössä laitteesta alkoi kuitenkin putoilla osia.

Valde Mannisen huomiot Handai 6,5 HP:sta:

- Vetoremmi oli kerran työkäytössä pompannut pois paikaltaan ja kone piti aukaista ja laittaa remmi takaisin paikalleen.
- Lunta heittävän siivekkeen akselin sokka putosi lumitöissä, Yksi akselilla olleista puslista ja akselilla oleva prikka katosivat lumeen.

Lunta heittävien siivekkeiden akselista tipahti kuvassa olevan kaltainen pusla.

- Toinen rengas vuotaa eli on todennäköisesti ollut alunperinkin vajaalaatuinen.
- Pikkaisen ilmennyt ruostetta niissä kohdissa, joihin vesi kerääntyy. Tämä lienee kuitenkin melko normaalia tällaisissa koneissa.

+ Käynnistynyt hyvin omalla akulla.
+ Vaihteet ovat pelanneet hyvin.
+ Bensatankin korkki on hyvin pitävä ja konetta on miellyttävä kuljetella ilman bensaroiskeita esimerkiksi peräkärryllä.

Raimo Honkalan huomiot Snow Fox 6,5 HP:sta:

- Lumenheittotorven mekanismi tahtoo jumittua sen lumeennuttua ja jäädyttyä.
- Vetopyörien vaijeri meni poikki jo noin kuukauden käytön jälkeen.

Jarmo Kiurun huomiot MTD M56:sta:

- Käynnistysnaru katkesi jo alle kymmenen käynnistyskerran jälkeen eli koneessa on ollut alunperinkin täysin kelvoton käynnistysnaru. Tilalle hankittu asianmukainen oikea käynnistysnaru on toistaiseksi kestänyt.

+ Pienen koon ja keveyden (56 kg) ansiosta helppo kuljetella jopa ilman peräkärryä.

56 kg:n painoinen lumilinko kantavuudeltaan 59 kg:n peräkoukkutelineessä. 56 kg:n painoinen lumilinko kantavuudeltaan 59 kg:n peräkoukkutelineessä. Kuva: Jarmo Kiuru Kuningaskuluttaja (Tv),lumilingot,vetokoukkuteline

Talvimökkeilyä harrastaville Jarmo Kiuru vinkkaakin kevyen lingon ja peräkoukkutelineen hankkimista:

— Lapiopelillä parkkipaikan tekeminen mökin pihaan voi olla iso homma, mutta lumilinko tuo siihen helpotusta.

Kuningaskuluttajan Kolme kovaa testasivat Android Wear -älykelloja, joissa on langaton Wi-Fi. Testituotteissa akku tyhjeni nopeasti ja Wi-Fi toimi sattumanvaraisesti, joten täysin valmiita tuotteita kellot eivät vielä ole. Testatut tuotteet ovat LG Watch Urbane, Motorola Moto 360 ja Sony SmartWatch 3.

Testaajakolmikkomme on helsinkiläis-espoolainen kaveriporukka, joka tykkää peleistä ja tekniikasta. Jarno Paavolan työhön kirjastossa kuuluu muun muassa pelikonsoleiden korjailu. Michael Wikberg työskentelee ohjelmoijana, mutta myös muu elektroniikan säätäminen kiinnostaa. Helmi Petäjällä on ollut jo ennen testiä käytössä älykello, josta on tullut välttämättömyys.

- Ilman ei enää pärjää. Töissäkin se on nopea tarkistaa, onko joku saapunut viesti tärkeä vai ei, kun työaikana ei voi selata kännykkää, Helmi kertoo.

Kolme kovaa: Helmi Petäjä, Michael Wikberg ja Jarno Paavola. Kuningaskuluttajan Kolme kovaa testatut älykellot ranteissaan. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,testaajat,testi,älykellot

Ok Google: Mikä on älykello?

Älykello on kuin kompakti versio älypuhelimesta, mutta kellon muodossa ja ranteessa. Älykelloista on povattu apua kiireiseen arkeen. Kaikki saapuvat ilmoitukset näkyvät ranteessa, joten puhelinta ei jatkuvasti tarvitse kaivaa esiin.

Androidista tuttuun tapaan testikelloihin saa sovelluksia, kuten aktiivisuusmittareita, sähköpostin, karttapalvelun, Google-haun, kalenterin tai vaikka Youtuben. Motorolassa ja LG:ssä on myös itse kelloon rakennettu sykemittari.

Testituotteet olivat käytössä kuukauden. Kolme älykelloa, LG, Sony ja Motorola, testaajien ranteissa. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,testi,älykello,älykellot

Puheluita ei voi kellolla soittaa, mutta niitä voi vastaanottaa. Puheluun vastataan lähettämällä soittajalle valmis viesti, esimerkiksi “Soitan pian takaisin”.

Paras tapa kommunikoida sen kanssa on puhua, ei näpytellä.

Tekstiviestit, sähköpostit ja sosiaalisen median ilmoitukset näkyvät kellossa, mutta vastaaminen on hankalampaa, kuin älypuhelimessa.

Kellojen näytöt ovat niin pieniä, että paras tapa kommunikoida sen kanssa on puhua, ei näpytellä. Sanomalla kellolle “Ok, Google” voi aloittaa Google-haun tai vaikka asettaa muistutuksen.

- Englantia pitää edes murtaen osata, sillä kellojen puheentunnistus ei oikein ymmärrä suomea, Jarno opastaa.

Kellot tunnistavat myös eleitä. Rannetta heilauttamalla ilmoitukset vaihtuvat ruudussa tai kellotaulu aktivoituu.

Automaattinen kirkkaudensäätö on älykellossa plussaa

Vaikka testikelloissa on kaikissa sama käyttöjärjestelmä, eroja löytyy esimerkiksi näytöistä. Jokaisella kellolla oli oma heikkoutensa näytön osalta.

Kirkkaudentunnistin nappasi Motorolan ruudusta palasen. Motorola Moto 360 -älykellon ruudussa on muistutus. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,moto,moto 360,motorola,muistutus,testi,älykello,älykellot

- Motorolassa ja Sonyssa oli automaattinen kirkkauden säätö, mutta LG:ssä ei. LG ei vaihtanut näytön kirkkautta sen tilan mukaan, jossa oltiin, Helmi harmittelee.

LG:n kanssa tuli ongelmia etenkin kirkkaassa auringonpaisteessa, koska sisältä tullessa näytöstä on vaikea nähdä mitään.

Jarno kiinnitti huomiota näyttöjen väritoistoon.

- LG ja Motorola olivat ok, mutta Sony oli hailakampi. Musta näytti siinä harmaalta. Toisaalta Sonyn näyttö on käytännöllisin näistä, sillä se on neliö, mikä on luonnollisempaa älylaitteille, Jarno toteaa.

Kaikkia testaajia hämmensi Motorolan lähes pyöreä näyttö. Kellotaulun alareunassa oleva musta palkki, kirkkaudentunnistin, katkaisee palan pois muuten pyöreästä näytöstä. Se vaati totuttelua.

Wi-Fi toimii – pätkittäin

Kellot ovat yhteydessä siihen liitettyyn puhelimeen Bluetooth-yhteyden avulla. Näissä testituotteissa on myös mukana langaton Wi-Fi, jonka avulla kelloa pitäisi pystyä käyttämään myös ilman puhelinta. Ilman puhelimen Bluetoothia kello yhdistää Wi-Fi-verkkoon, joka on aiemmin tallennettu muistiin puhelimen kautta.

Sattumanvaraisesti toiminut verkkoyhteys ei testaajia vakuuttanut.

- Wi-Fi toimi noin puolet ajasta, eli yhteys katkeili aika paljon, Jarno kertoo havainnoistaan.

Wi-Fi toimi noin puolet ajasta.

Kun Wi-Fi toimi, se toimi hyvin, mutta Wi-Fin pätkiminen teki sen käytöstä hankalaa. Wi-Fin toinen ongelma oli, että verkko pitää tallentaa kelloon puhelimen kautta, jotta se toimisi.

- Jos olet kotona, työpaikalla ja vaikka jossain kauppakeskuksessa päivittäin, niin voit niiden Wi-Fin tallentaa valmiiksi. Jos menet muualle, niin silloin pitää kaivaa aina erikseen puhelin taskusta ja liittää verkko muistiin. Se ei ole kovin käytännöllistä, Helmi kertoo.

Wifin käyttö kulutti myös paljon akkua, etenkin Motorolan Moto 360:ssä.

Akunkestosta pitkä miinus

Akunkesto on älykellojen heikko kohta. Pieneen laitteeseen ei mahdu isoa akkua.

Sonyn lataussysteemi ei ollut testaajien mieleen. Sony SmartWatch 3:n latausjohto kiinni kellossa. Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,smartwatch 3,sony,testi,älykello,älykellot

Michaelin mukaan akku kesti laitteissa noin vuorokauden, parhaimmillaan puolitoista.

- 16 tunnin jälkeen missä tahansa kellossa oli jäljellä maksimissaan 20 % akkua. Koska itse käytin kelloja myös unen seuraamiseen öisin, lataus piti tehdä esimerkiksi illalla TV:tä katsellessa, eikä yöllä, Michael kertoo.

Jarnon käytössä akku kesti pidempään, ainakin Sonyn osalta. Sonyssa yhdellä latauksella pärjäsi parhaimmillaan kolmisen päivää.

- Huonoin akku oli ehdottomasti Motorolassa, etenkin, jos Wi-Fi oli käytössä, Helmi toteaa.

Motorolan ja LG:n langattomat lataustelakat saivat kiitosta. Sonyn lyhyt mini-USB-latausjohto ja vedenpitävä latausluukku kellon pohjassa oli testaajien mielestä vaikea yhdistelmä.

Älykello kiinnostaa, mutta toimiva sellainen

Älykelloista jäi testaajille positiivinen mielikuva. Täydellisiä ne eivät vielä ole.

Nämä ovat kuitenkin vielä niin kalliita laitteita, että sitä toivoisi laitteen toimivan koko ajan.

- Niissä on paljon hyviä toimintoja, mutta ne eivät aina toimi niin kuin pitäisi. Nämä ovat kuitenkin vielä niin kalliita laitteita, että sitä toivoisi laitteen toimivan koko ajan, Jarno pohdiskelee.

Helmi sanoo, ettei enää pärjää ilman älykelloa, mutta mikään testituotteista ei houkuttanut vaihtamaan pois vanhasta Pebble-kellosta, joka hänellä oli käytössä jo ennen testiä.

Älykellot ovat vielä kehittyviä laitteita, mutta niissä on hyviä ideoita. Käyttöjärjestelmä Android Weariinkin tulee jatkossa päivityksiä, jotka parantavat kellojen käytettävyyttä.

Jos Android Wearin älykellot eivät vakuuttaneet, niin Kuningaskuluttaja on myös arvioinut Applen älykellon Apple Watchin.

Plussat ja miinukset

1. Testivoittaja: LG Watch Urbane

299,99 €

LG Watch Urbane -älykello Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,lg,testi,älykello,älykellot

+ Sykemittaus
+ Langaton, magneettinen lataustelakka
+ Perinteisen kellon näköinen
+ Terävä näyttö

- Ei automaattista kirkkaudensäätöä

2. Motorola Moto 360

239,90 €

Motorola Moto 360 -älykello Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,moto 360,motorola,testi,älykello,älykellot

+ Hyvä langaton lataustelakka
+ Näyttö
+ Tunnistaa puheen hyvin

- Sykemittaus ei aina toimi
- Huono akkukesto, etenkin Wi-Fin kanssa

3. Sony SmartWatch 3

218,90 €

Sonyn SmartWatch 3 -älykello Kuva: Yle / Kaisu Nevasalmi kolme kovaa,kuningaskuluttaja,smartwatch 3,sony,testi,älykello,älykellot

+ Akku kesti älykelloksi hyvin
+ Helppo laittaa ranteeseen ja ottaa pois
+ Neliönäyttö luonnollinen älytoimintoihin

- Näytön väritoisto / kontrasti valju
- Lataus: lyhyt piuha ja latausluukku kellon pohjassa
- Sykemittaus puuttuu

Matka-aika joogasalille säästyy, kun käyttää kotona tai työpaikalla joogaverkkopalvelua. Näin kiireinenkin löytää helpommin aikaa joogaharjoitukselle. Perinteisen joogatunnin kaltainen tunti oli kuitenkin mannaa, kun kolme kovaa testasi kolme suomenkielistä joogaverkkopalvelua.

Netistä on ladattavissa lukuisia ulkomaisia joogasovelluksia. Testatut tuotteet eivät ole sovelluksia vaan verkon kautta älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella käytettäviä joogapalveluita. Verkkopalveluiden ideana on, että voit joogata silloin kuin sinulle parhaiten sopii menemättä fyysisesti joogasalille.

Yogobe ja Yoogaia tuovat joogatunnin kotiin, kun taas Yogamessa voi tehdä lyhyitä harjoituksia missä ja milloin vaan.

Verkkopalveluita testasivat parin viikon ajan helsinkiläiset Sami Mälkiä, Henna Länsipää ja Heidi Suonio, jotka ovat jooganneet useita vuosia. Joogaverkkopalveluissa arvioitiin niiden helppoutta, käytettävyyttä ja sisältöä, mm. joogan tasoa.

Sami Mälkiä on tehnyt astangajoogaa jo 16 vuotta. Sami Mälkiä joogsalilla Kuva: YLE jooga,kuningaskuluttaja,sami mälkiä

Henna Länsipää ohjaa myös naurujoogaa. Henna Länsipää Kuva: YLE/Tiina Lappalainen henna länsipää,jooga,kuningaskuluttaja

Heidi Suonio arvostaa sitä, että joogata voi myös yksin ja kotona. Nainen istuu sylissään tabletti, jossa on joogaverkkopalvelu. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

- Näen joogaverkkopalvelut hyvinä mahdollisuuksina levittää joogan ilosanomaa maailmalle. Joillekin verkkopalvelu voi olla alku syvemmälle itsetuntemukselle, kun keho alkaa kehrätä ja terveys tasapainottua, astangajoogaopettaja Sami Mälkiä totesi.

Livetunnit loivat elävän palvelun

Henna peukutti Yoogaian livetunteja, jolloin ohjaaja näkee joogaajan nettikameran välityksellä.

Ruutukaappaus joogatunnista verkossa. Kuva: Yoogaia joogaverkkopalvelu/Kuvakaappaus YLE jooga,joogaverkkopalvelu,kuningaskuluttaja,yoogaia

- Voisi sanoa, että livetunnit tekivät Yoogaiasta näistä kolmesta vaihtoehdosta elävimmän, kun koko ajan tulee jotakin uutta, Henna luonnehti Yoogaiaa.

Myös Heidille livetunnit nostivat palvelun arvoa - ja omaa motivaatiota asettua kotona joogamatolle ja tabletin eteen.

- Jos olet sopinut sen tunnin ja varannut sen, niin sinnehän myös menet. Kyllä se minua ainakin häiritsisi, jos jättäisin menemättä tunnille.

Samia taas livetunnit eivät inspiroineet, sillä hänen tarpeensa olivat toisenlaiset.

- Oma 16 vuoden harjoittelu on luonut perustan sisäiselle hiljaisuuden kokemiselle, joten minulle ei herännyt suurta kiinnostusta maksaa harjoittelusta ohjatulla tunnilla.

Livetuntien tallenteissa ohjaajat saattoivat tervehtiä jonakin tiettynä päivänä tai kommentoivat jollekin joogaajalle. Se häiritsi Heidiä. Hänen mielestään olisi selkeämpi, että valmiit videot, joita voi katsoa milloin vaan, eivät olisi äänitteitä livetunneista.

Yogoben haut toimivat tehokkaimmin

Yogoben videosivu, jossa oli yksityiskohtaisimmat haut, sai kaikilta kiitosta. Sieltä voi hakea tunteja keston, harjoitustarpeen, kehonosan, ohjaajan, joogatyylin ja kielen mukaan.

Joogaverkkopalvelu Yogobe:n etusivu. Kuva: Yogobe verkkosivu/Kuvakaappaus YLE jooga,joogaverkkopalvelu,kuningaskuluttaja,yogobe

Vähän kuin menisi tavarataloon ja sieltä löytyy selkeästi omat paikat ja hyllyt. Ensimmäisellä silmäyksellä näkyy jo koko päävalikko sivun ylhäällä, mikä helpottaa kaikkea, Sami kehui hakutoimintoja.

Tosin kielen valinta Yogobessä aiheutti aluksi päänvaivaa. Sen sijaan, että valikosta valitsisi yhden kielen, sieltä piti klikata pois niitä, joita ei valinnut.

Selvästi teknisempiä harjoituksia tarjonnut Yogobe vastasi eniten Samin tarpeisiin.

- Oli tärkeää löytää uusia ideoita omiin harjoituksiin asiantuntevien suomalaisten ohjaajien kanssa.

Yogamen kuvaustekniikka sai kehuja

Yogame joogapalvelun etusvu Kuva: Yogame verkkosivu/Kuvakaappaus YLE jooga,joogaverkkopalvelu,kuningaskuluttaja,yogame

Yogamen harjoitusten ohjeistus oli selkeätä. Liikkeet oli vielä kuvattu monesta kulmasta, joten tuli varmasti selväksi, miten liike tehdään. Tosin Yogamen sisältöä ei koettu kovin kiinnostavana, sillä se ei osunut testiryhmän tarpeisiin.

Kaikkien palvelujen sivustoja oli helppo navigoida. Yogamen valikot kuitenkin poikkesivat muista, koska koko päävalikko ei ollut heti nähtävillä. Sivusuuntainen navigointi vaati enemmän totuttelua. Pääsy takaisin etusivulle koettiinkin Yogamen haastavimmaksi piirteeksi.

Joogaverkkopalveluilla on omat luonteensa

Yogame on yhden naisen intohimoinen unelma lisätä työhyvinvointia. Turkulainen Jenny Lauronen suunnitteli Yogamen taukojoogaksi erityisesti työpaikoille. Harjoituksia voi tehdä työpisteessä ilman eri vaatteita ja joogamattoa. Ohjelma on pedagogisesti suunniteltu niin, että harjoitus rakentuu edellisen päälle, jolloin harjoittajalle kehittyy valmius seuraavaan harjoitukseen. Lauronen itse ohjaa iyengarjoogaan perustuvat liikkeet.

mihin tarpeeseen joogaat
voitko sitoutua tiettyyn harjoitusaikaan
haluatko harjoitella tietyn joogasuuntauksen mukaan
millaisia oheispalveluita haluat

Myös Yoogaia on suomalainen verkkopalvelu. Palvelun erikoisuus on livetunnit. Ohjaaja voi antaa palautetta varatun joogasession aikana. Livetunneista tehtyjen tallenteiden mukaan voi harjoitella milloin vain. Englannin- ja saksankieliset harjoitukset lisäävät harjoitusten määrää tuntuvasti. Muista poiketen verkkopalvelusta on jo ladattava sovellus iPadille ja iPhonelle.

Mitä pidemmän jakson ostaa, sitä edullisemmaksi harrastus tulee.

Yogobe on ruotsalainen palvelu, jonka suomalainen sivusto avattiin viime vuonna. Palvelussa on neljä suomalaista ohjaajaa. Tarjolla on runsaasti tekniikkaharjoituksia. Koko palvelussa on useita eri joogasuuntauksia ja suomalaista sivustoa huomattavasti enemmän harjoituksia ruotsiksi, norjaksi tai englanniksi.

Aamiaisen hinnalla kuukauden joogat

Joogaverkkopalveluiden avulla pääsee joogaamaan edullisesti. Kahvila-aamiaisen hinnalla saa rajattomat joogatunnit kuukaudeksi. Monella joogasalilla kuukausikortista saisi pulittaa jopa kymmenkertaisen hinnan. Ja mitä pidemmän jakson ostaa, sitä edullisemmaksi harrastus tulee.

Kaikkien palvelujen sivustoja oli helppo navigoida.

Entä kolme kovaa, jatkuvatko harjoitukset verkkopalvelujen kautta vielä testin jälkeenkin?

- Kyllä jatkan, se on ihan varma, Heidi vakuutti.

Sami oli epäilevämpi johtuen omasta vahvasta harjoituksestaan:

- Ehkä joskus satunnaisesti, mutta en säännöllisesti.

Vaikka Henna jäikin kaipaamaan kotiharjoituksissa joogasalin sosiaalista elämää, hänkin oli valmis jatkamaan myös kotona.

- Mutta tämä aktivoi minussa myös halua mennä joogatunnille, toteaa Henna.

Mies tekee joogamatolla joogaliikettä. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Nainen tekee joogamatolla joogaliikettä. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen heidi suonio,kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Nainen tekee seisoaltaan joogaliikettä. Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Plussat ja miinukset

Testivoittaja YOOGAIA

19,99 €/kk, 120 €/v
suomalainen, vuonna 2013 perustettu joogaverkkopalvelu, josta on tällä hetkellä myös mobiillisovellus iPadille ja iPhonelle
vuorovaikutteiset livetunnit tiettyyn aikaan, tallenteet 24/7, 15-60 min
eri joogatyylejä, myös pilates- ja kahvakuulatunteja
myös englannin- ja saksankieliset sivut
7 päivän ilmainen kokeilujakso

+ helppo rekisteröityä
+ helppo navigoida
+ sivuston miellyttävä ulkoasu
+ livetunnit
+ mindfulness myös suomeksi
+ yinjooga ihanaa
+ monipuolisin

- ei tietoa joogafilosofiasta tai muuta syvällistä
- joissakin valmiissa videoissa ohjaaja on kameraan nähden huonossa kuvakulmassa
- tallenteet ovat nauhoituksia livetunneista
- kuva välillä nuhruinen
- haku ainoastaan ajan tai tunnin tehokkuuden mukaan, ei näe heti ohjaajaa, joutuu etsimään sivun alhaalta
- ei joogaa lapsille suomeksi
- jos ohjaaja on pitkään hiljaa, voi luulla, että nettiyhteys on katkennut
- ohjaajien taso vaihtelee

2. YOGOBE

19,99 €/kk, 199 €/v
ruotsalainen, vuonna 2013 perustettu joogaverkkopalvelu, suomenkielinen palvelu vuonna 2014
yli 650 videota, 5-90 min
eri joogatyylejä, myös keskivartaloharjoituksia, rentoutusta, meditaatiota ja online-luentoja sekä tietoa matkoista, koulutuksista, kursseista
myös norjankieliset sivut
3 päivän ilmainen kokeilujakso

+ helppo navigoida
+ paljon eri hakuja: tunteja voi valita keston, harjoitustarpeen, kehonosan, ohjaajan, joogatyylin ja kielen mukaan
+ liikkeistä selkeät ohjeet
+ suomalaisten ohjaajien taso kiinnostavin ja asiantuntevin
+ paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia liikkeistä
+ parijooga, sitä lisää
+ kurssit ja koulutukset samalla sivustolla
+ eniten tietoa joogafilosofiasta
+ monipuolinen tarjonta

- tili piti aktivoida sähköpostin kautta
- ei voi maksaa pankkikortilla
- kielihaku toimi nurinkurisesti: klikattava pois ne, joita ei valitse
- lapsijoogavideoita ei suomeksi
- kiinnostavimmat videot muilla kielillä kuin suomeksi
- liian tekninen

3. YOGAME

8,90 €/kk, 80 €/v
suomalainen, vuonna 2012 perustettu joogaverkkopalvelu, josta on suunnitteilla myös mobiillisovellus
iyengarjoogaa, lyhyitä harjoitteita, joista voi tehdä sarjoja; harjoitukset rakentuvat edellisten päälle
suunniteltu työelämään tauoille, ei edellytä joogamattoa
myös englanninkieliset sivut
14 päivän ilmainen kokeilujakso

+ selkeä kohderyhmä
+ lyhyet harjoitukset, joihin voi ryhtyä milloin tahansa
alentaa kynnystä ryhtyä uusiin harjoituksiin
+ tuolin käyttö kannustaa toimisto- tai kotiharjoitteluun
+ hyvä työpaikan taukojumpaksi
+ monet liikkeet sopivat myös ikääntyneille
+ kamera kuvaa useista kuvakulmista liikettä
+ liikkeistä selkeät ohjeet
+ liikkeet oppii aika helposti
+ oman harjoituksen kasaaminen eri liikkeistä (mutta onko tarpeeksi tietoa tasapainoisesta kokonaisuudesta…)
+ viikkomuistutukset sähköpostiin kivoja
+ kannustukset edistymisestä kivoja
+ sivusto näyttää raikkaalta ja ammattitaitoiselta

- hässäkkää salasanojen kanssa, 2 viikon ilmaisen koeajan aikana ei pääse tilaamaan maksullista jaksoa
- vaikea navigoida takaisin etusivulle
- hieman kliininen kuva, ohjaajan siniset vaatteet ja valkoinen tausta tuovat mieleen sairaalan
- ohjauksen päälleäänitys: liike ja puhe ei aina synkassa
- harjoitusten välillä ohjaaja katoaa, joten jäät konkreettisesti yksin
- siirtymien välissä liikaa aikaa
- vain kahdeksan valmista sarjaa
- samaan harjoitukseen palaaminen hankalaa
- vain yksi ohjaaja

Uuden sukupolven itkuhälyttimet toimivat mobiilisovelluksella. Kolmen laitteen testi paljasti, että kameralla varustetuissa älyhälyttimissä on vielä vielä paljon paranneltavaa ja käytettävyyttä haittaavia ongelmia. Testin voitti laitteista perinteisin: Nabbyssa ei ole kameraa ja se toimii vain yhden käyttäjän älypuhelimessa kerrallaan.

Testiin valittiin syksyllä 2015 myynnissä olleita hälyttimiä suomenkielisten verkkokauppojen valikoimista. Kaikki toimivat iOS- ja Android-laitteilla. Sovellukset ovat ilmaisia.

Gynoii Smart Baby Monitor on kameralla varustettu laite, jota voi käyttää jopa neljästä mobiililaitteesta samaan aikaan.

D-Link EyeOn Junior Plus on myös kaksisuuntainen kameralaite. Testiin otettiin toiseksi uusin malli DCS-820L, koska sen hinta jäi noin 100 euroon. Uudemmassa mallissa 825L on parempi kuvanlaatu sekä lämpötilan näyttö.

Nabbyn itkuhälytin vaatii verkkovirtaa vain latauksen ajaksi. Bluetooth-yhteyden luvataan kantavan yli 300 metriä täysin avoimessa maastossa.

Nabby oli testin pienin hälytin. Nabby itkuhälytin Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja

D-Linkin värirengasta voi vaihtaa. D-Link itkuhälytin malli 820L Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja

Gynoiissa on kiinnitysklipsi. Gynoii itkuhälytin Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja

Testilaitteiden tarkat tiedot ja arviot löytyvät jutun lopusta. Myynnissä on muutaman muunkin valmistajan kameralla varustettuja älyhälyttimiä.

Kolmella Kovalla oli lähes saman ikäiset vauvat

Testaajina oli kolme vauvan vanhempaa Helsingistä:

Anna-Maija Lehto kokeili nyt itkuhälyttimiä ensimmäistä kertaa. Waltteri (7 kuukautta) nukkuu päiväunia enimmäkseen parvekkeella.

– Katselin hälyttimiä netistä, ennen kuin lapsi syntyi. Mutta kyllä itku kuuluu aika hyvin ilmankin.

Laura Klein omisti noin 60 euron hintaisen perinteisen akkukäyttöisen hälyttimen.

– Asumme sokkeloisessa rintamamiestalossa. Frida (6 kuukautta) ei aina nuku päiväunia samassa paikassa. Kaksiosaisen itkuhälyttimen kuljettelu on vähän hankalaa.

Kim Kajanderia houkuttelivat erityisesti kameramallit.

– Olen ollut testaajana IT-puolella, joten uudet laitteet kiinnostavat. Tähän asti Melvinin (7 kuukautta) kanssa on pärjätty ilman hälytintä.

Testaajat Kim Kajander, Laura Klein ja Anna-Maija Lehto. Itkuhälytintestaajat / Kolme kovaa Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja

Testaajat käyttivät kutakin hälytintä viikon. He arvioivat käytön helppoutta ja kätevyyttä sekä kuvan ja äänen laatua.

Käyttöönotto koetteli hermoja

Itse sovellukset oli helppo ladata. Varsinainen käyttöönotto oli kaikille vaivatonta vain Nabbylla.

– Väsyneelle vauvan äidille Gynoiin ja D-linkin asennus oli hermoja raastavaa. Asumme kaukana tukiasemasta. Ehkä se oli vaikeuksien syy? Laura mietti.

Pelaaminen nettiyhteyden kanssa vie liikaa aikaa.― Anna-Maija

– Meillä ei ole omaa wlania, vaan asensimme kamerahälyttimet puhelimen netin kautta. Se kesti pahimmillaan tuntikausia, Anna-Maija kertoi.

Testiaikana laitteet kiersivät testaajalta toiselle. Varsinkin D-linkissä uuden tilin luominen oli hankalaa tai jopa mahdotonta. Heräsi kysymys, voiko näitä laitteita myydä eteenpäin, jos uutta tiliä ei saa helposti luotua.

Puhelimen merkki tai malli vaikuttavat käytettävyyteen

Itkuhälytinten pitäisi toimia iOS:n ja Androidin yleisimmillä versioilla. D-linkin hälytin reagoi ilmeisesti puhelimen malliin. Se ei ollenkaan pitänyt Lauran iPhone6:sta.

– Sovellus vaati minulla 15 minuutin päivitystä heti asentaessa. Sama toistui joka kerta, kun vaihdoin laitteen pistorasia toiseen, Laura huokaisi.

Muiden testaajien Samsung-luurit eivät aiheuttaneet samanlaista päivitysrumbaa.

Viestejä sinkoili testiviikoilla. kännykän näyttö, tekstiviesti itkuhälytinten testistä Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja

Pimeässä kamerat siirtyvät itsestään mustavalkoiseen kuvaan. itkuhälytin, itkuhälyttimellä pimeässä otettu kuva, vauva nukkuu Kuva: YLE / Katja Solla kuningaskuluttaja

Kameran tarpeellisuus jakoi mielipiteitä

Laura ja Anna-Maija ihastuivat yksinkertaiseen Nabbyyn. Kimin suosikki oli kameralla varustettu Gynoii.

Toisesta huoneesta ei tarvinnut heti rynnätä katsomaan, mikä lapsella on.― Kim

– Meidän perheessämme koettiin kamera käteväksi. Toisesta huoneesta ei tarvinnut välttämättä heti rynnätä katsomaan, mikä lapsella on. Vauvaa pystyi myös rauhoittelemaan laitteen kautta, Kim kertoi.

Itkuhälytinten valmistajat eivät piittaa Suomen talvista

Suomessa vauvoja nukutetaan ulkona talvipakkasellakin - toisin kuin itkuhälytinten isoilla markkina-alueilla. Useimmat hälyttimet eivät siedä pakkasta. Tietoa testin hälytinten suositelluista käyttölämpötiloista oli yllättävän hankala löytää.

Useimmat hälyttimet eivät siedä pakkasta.

Gynoiin maahantuojalta ja Nabbylta lämpötilaa piti kysyä erikseen. D-Linkiltä se löytyi englanniksi teknisistä tiedoista.

Testaajat eivät rynnänneet kauppaan

Kameralla varustettujen älyhälytinten käytettävyydessä tuntuu olevan vielä paljon paranneltavaa.

– En ottaisi testin kaksisuuntaisia hälyttimiä kyläreissuun tai matkalle mukaan. Pelaaminen nettiyhteyden kanssa vie liikaa aikaa, Anna-Maija kuittasi.

Väsyneelle vauvan äidille Gynoiin ja D-linkin asennus oli hermoja raastavaa.― Laura

Laura muistutti, että mobiilisovellus vaatii tarkkuutta myös puhelimen kanssa.

– Näissä kaikissa täytyy muistaa myös oman puhelimen asetukset - äänet nyt ainakin. Se on näissä uutta perinteisiin itkuhälyttimiin verrattuna.

Laura tyytyi testin jälkeenkin vanhaan kaksiosaiseen itkuhälyttimeensä. Testivoittaja Nabbyn lähes 160 euron hinta oli hänelle liikaa.

Testilaitteet: Plussat ja miinukset

Testivoittaja: Nabby itkuhälytin

159 e
käyttöjärjestelmä iOS 5.1, Android 2.3 tai uudemmat
bluetooth-yhteys mobiililaitteeseen
kantama “340 metriä täysin avoimessa maastossa”
luvattu käyttölämpötila -10 C asti
valmistusmaa Tanska

Nabby itkuhälytin Kuva: YLE/Katja Solla itkuhälytin,kuningaskuluttaja,nabby,testi

+ helppo asentaa
+ yksinkertainen ja moderni sovellus
+ pieni koko, helppo ottaa mukaan
+ selkeä hälytys: puhelin värisee ja näyttöön tulee teksti
+ bluetooth helpompi kuin wlan-yhteyksien haku
+ kantama riitti 3-kerroksisessa omakotitalossa ja sen pihassa
+ akun kesto jopa yli viikon
+ kulutti puhelimen akkua hyvin vähän

- ei aivan kestä valmistajan lupaamaa 10 pakkasastetta (yksi testaaja kokeili testin jälkeen: Kesti 5-6 pakkasasteessa alle 2 tuntia)
- ei kameraa
- kantama on pitkä, mutta kun se katkeaa, bluetooth-yhteys palautuu vasta melko lähellä laitetta
- mikrofoni on (säädettynäkin) hyvin herkkä ja toimii parhaiten, jos laite roikkuu vapaasti
- maksulliset lisäominaisuudet (lämpötilan näyttö, unilaskuri ja kuuntele nyt -toiminto) koettiin turhiksi
- hihna oli hankala laittaa paikalleen
- nettisivujen ja sovelluksen paikoin kömpelö suomi (esim. “Nabby huolehtii Waltteri”)
- yritys ei vastannut teknisiin kyselyihin säteilystä tai signaalista

2. Gynoii Smart Baby Monitor

169 e
käyttöjärjestelmä iOs 6.0, Android 4.0 tai uudemmat
jopa 4 käyttäjää yhtä aikaa
kaksisuuntainen ääni
2 tuutulaulua
kantama “lähes rajaton”
käyttölämpötila: periaatteessa vain sisäkäyttöön, saattaa toimia -2 C asti, mutta hidastuu kylmällä
valmistusmaa: ei kerrota

Gynoii itkuhälytin. Kuva: YLE/Katja Solla gynoii,itkuhälytin,kuningaskuluttaja,testi

+ kuvan laatu
+ useita käyttäjiä (testattiin vain 2 laitteella yhtä aikaa)
+ valokuvien ja videoiden ottaminen ja jakaminen helppoa
+ kantama ainakin 30 km
+ toimii myös yhdellä Windows-puhelimella (Lumia 535)
+ vaihdettava “klipsi”, jolla laitteen saa sängyn reunaan tai vaunujen kahvaan
+ yhden valon saa pois (tosin kamera ei muista valintaa)
+ kuluttaa puhelimen akkua vain vähän

- käyttöönotto helppoa vain nopealla nettiyhteydellä
- vaatii verkkovirtaa
- yhteys pätkii hitaalla nettiyhteydellä
- hälytys turhan huomaamaton: itku ei aina kuulu, ääni sama kuin tekstiviestissä (ja valikon hälytystasot epäselvät)
- liian lyhyt johto
- hidastui parvekkeella jo +6 asteessa
- laitteen valo häiritsee pimeässä
- tekninen tuki vain englanniksi
- kiinnitysklipsin vaihto 1. kerralla hankalaa

3. D-Link EyeOn Junior Plus DCS-820L

noin 100 e
käyttöjärjestelmä Android 4.01, iOS 5.1.1 tai uudemmat
jopa 3 käyttäjää yhtä aikaa (samoilla tunnuksilla)
kaksisuuntainen ääni
5 tuutulaulua
kantama periaatteessa rajaton (tätä ei testattu!)
valmistusmaa Kiina

D link itkuhälytin Kuva: YLE/Katja Solla dlink,itkuhälytin,kuningaskuluttaja,testi

+ testin halvin
+ pitkä johto
+ mikro-SD-korttipaikka, mikro-USD-liitäntä
+ ei hidastunut parvekkeella +6 asteessa
+ kameran toiminta pimeässä

+/- hälytyksessä hyvää (itku kuuluu suoraan) ja huonoa (eri erillistä viestiääntä)

- käyttöönotto hankalaa, tilin luominen kesti
- testaajan iPhone6:lla vaati jatkuvaa päivitystä (mm. joka kerta, kun irrotettiin pistorasiasta)
- sovellus toistaiseksi vain englanniksi
- vaatii verkkovirtaa (toimii myös ulkoisella USB-akulla, ei pakkauksessa)
- yhteys pätkii hitaalla nettiyhteydellä + äänen viive aiheuttaa kiertoa
- jos käyttää laitteen omalla wlan-verkolla, lukitsee kännykästä netin vain tähän käyttöön
- kulutti paljon puhelimen akkua
- vaatii pöytätason (tai kiinnityksen seinään)
- nettituki vain englanniksi
- kuvan laatu vain kohtalainen (D-linkin mallissa 825L on HD-kuva)
- vaaleansininen ja -punainen värirengas joutavia
- pakkauksen suomenkielinen käyttöohje auttaa vain alkuun
- kunnon tekninen tuki vain englanniksi
- näyttää kuvan kännykässä vain vaakatasossa
- laitteen valo häiritsee pimeässä (vain yhden valon saa kokonaan pois)

Muokattu 8.12.2015: Lisätty linkki Areena-videoon
17.12.2015: Muokattu artikkelin hakusanoja.
11.1.2016: Korjattu Nabbyn arvioihin tietoja käyttölämpötilasta

Raakasuklaata osaa kokematonkin kokkaaja valmistaa helposti ja nopeasti, kun käyttää valmistuspakettia. Raaka-aineet on mitattu valmiiksi ja suklaamuotit mukana eikä monimutkaisia keittiökoneita tarvita. Maku nousikin ratkaisevaksi tekijäksi, kun kolme kovaa testasi raakasuklaan valmistuspaketit.

Testissä olivat suomalaiset raakasuklaan valmistuspaketit CocoVi, Foodin ja Leader. Kolme suklaan ystävää vantaalaiset Sanna Yli-Hakula ja Milla Kulhia ja Jarkko Varttinen Helsingistä kokeilivat paketteja kerran kotonaan ja vielä yhdessä kuvauspäivänä. Valmistuspaketeissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä ja lopputulosta eli suklaan makua ja näköä.

Raakasuklaa on maidoton, gluteeniton, soijaton, munaton ja lisäaineeton. Makeutuksena valmistuspakettien suklaissa on agavenektari Leaderissä, agavesiirappi Cocovissa ja kookospalmusokeri Foodinissa.

Helppo ja nopea valmistus

Kaikki valmistuspaketit olivat helppoja käyttää. CocoVissa valmistusohje oli takakannessa, Foodinissa irrallisena sivuna paketin sisällä ja Leaderissä ensin paketin takakannessa kirjoitettuna ja vielä sisällä monisivuisen ohjelehtisen alussa. Leaderin ohje sai Jarkolta kiitosta lisävinkeistä leivosten ja kakkujen valmistukseen.

Raakakaakaota ei kuumenneta missään vaiheessa.

Raakasuklaasta voidaan puhua, kun raakakaakaota ei kuumenneta missään vaiheessa. Siksi raakasuklaan valmistuksessa käytettävä kaakaovoi- tai massa tai kookosöljy sulatetaan vesihauteessa eikä siinäkään liian kuumassa vedessä. Näin kaakaon lukuisat antioksidantit ja kivennäisaineet säilyttävät terveysvaikutuksensa.

Raakasuklaan valmistuspakettien testaajat tekemässä suklaita keittiössä

Valmistuspaketin käyttö on helppoa: tarvitsee vain kulhon ja kattilan vesihaudetta varten. Raakasuklaan valmistuspakettien testaajat tekemässä suklaita keittiössä Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Valmistuksessa tarvittiin siis ainoastaan kulho raaka-aineille ja kattila vesihaudetta varten. Hämmentää voi vaikka puukauhalla kuten Sanna tai vispilällä kuten Milla. Cocovissa piti sulattaa sekä “juustoraastemainen” kaakavoi että neitsytkookosöljy, Leaderissä neitsytkookosöljy ja jauheseos, jonka joukossa oli myös kaakaovoita, ja Foodinissa ainoastaan raakakaakaomassa. Jos Foodinin raakakaakaomassan pilkkoi pienemmiksi paloiksi, se suli nopeammin.

- Foodin oli helpoin valmistaa, koska siinä oli vähiten ainesosia eikä ollut kookosöljyä, Milla totesi.

Kaikki suklaat sai tehtyä reilusti alle puolessa tunnissa.

Kaikki suklaat sai tehtyä reilusti alle puolessa tunnissa. Leaderin suklaalta vei eniten aikaa jähmettyä jääkaapissa. Tosin sijainti siellä saattoi vaikuttaa asiaan. Jos haluaa suklaat nopeammin nautittaviksi, ne kannattaa jähmettää pakastimessa. Valmiita suklaita voikin säilyttää pakastimessa, jos niitä ei syö muutamassa päivässä.

Suklaisin ja marjaisin Foodin maistui kaikille

Foodinissa oli kolmea eri marjaa: kokonaisia karpaloita ja gojimarjoja tai mustikoita sekä mulperirouhetta. Jarkon ja Sannan testipaketeissa oli ollut mustikoita, mutta Millalla ja kuvauspäivän paketeissa oli gojimarjoja. Foodinin edustajan mukaan on tarkoitus siirtyä gojimarjoista mustikoihin lähiaikoina. Useamman marjan yhdistelmä oli kaikkien mieleen.

Myös mantelirouhe, joka toi suutuntumaa Leaderin suklaaseen, miellytti.

Cocovin pelkät gojimarjat eivät tuntuneet riittäviltä tasaamaan vahvan suklaan makua.

Raakasuklaita tarjottimella: Leader, Foodin ja CocoVi Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Cocovin ja Leaderin kookosöljy tuntui ja maistui suklaassa. Leaderin konvehti suli nopeimmin käsissä.

- Leader ja CocoVi olivat vähän liian rasvaisia, Jarkko arvioi suklaiden makua ja koostumusta.

Sannan makuun kookosrasva tuntui myös pistävältä. Leaderissä maku oli kuitenkin pehmeämpi. Foodinin paksu kaakaomassa pysyi parhaimmin koossa ja kutkutti eniten kolmen kovan makunystyröitä.

- Foodin oli parhaimman makuinen ja kaikista kevyin suklaa, Jarkko kiteytti lopputuloksen.

Foodinin raakasuklaassa oli runsaasti marjoja. Raakasuklaita lasialustalla Foodin Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

CocoVin suklaasta tuli tasaisin. Raakasuklaita lasialustalla, CocoVi Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

Myös Foodinin ulkonäkö miellytti, koska suklaat olivat kotitekoisimman näköisiä: kivan röpelöisiä paperisissa muoteissaan. CocoVin suklaat olivat kyllä tasaisimpina tyylikkäimpiä, kun ne kumosi muovisista muoteista.

Paketin ulkonäkö vaikuttaa ostopäätökseen

Koska kyseessä oli raakasuklaan valmistuspaketin testaus, testaajilla oli vankka mielipide myös pakkausten ulkonäöstä. Foodinin pussipakkaus ei vakuuttanut. Ilman testausta vaatimattoman näköinen pussukka olisi jäänyt kauppaan.

- Foodinin paketissa on vähiten ohjeita tai mielenkiintoista tekstiä, joten siksi en ostaisi. Nyt kun kaikki on testattu, Foodin olisi ehdottomasti minun valintani, joten harmi, että paketti ei houkuttele ostamaan, Milla totesi.

- Terveellisyydestä pitää olla mainittu myös paketissa. Terveellisyys on minulle suurin syy ostamiseen.

Milla olisi paketin perusteella ostanut CocoVin tuotteen, koska brändi oli hänelle entuudestaan tuttu nimenä ja paketissa luonnehdittiin monisanaisesti raakasuklaan terveysvaikutuksia. Mutta yllättäen ravintoarvot puuttuivat paketista tyystin. Paketin uudistus joulukuussa korjannee puutteen.

Terveellisyys on minulle suurin syy ostamiseen. - Milla

Ravintoarvotaulukko taas on ensimmäinen asia, johon Sanna ja Jarkko kiinnittävät huomiota ostopäätöstä tehdessään. Ravintoarvot oli kerrottu sekä Leaderin että Foodinin paketissa. Sannan mielestä Foodinin lyhyt ja ytimekäs tekstitys paketin takapuolella oli selkeä. Jarkkoon taas vetosi Leaderin miehekäs ulkomuoto.

- Jos menen kauppaan ja katson kaukaa paketin, niin Leaderin oli mediaseksikkäin ja raflaavin paketti, miehekäs ja sporttinen.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja Foodin

420 g, hinta 24,95 €
pussi palmusokeroitua kaakomassaa, pussi karpaloita, pussi gojimarjoja (osassa oli mustikoita), pussi mulperirouhetta, kuvallinen valmistusohjesivu, n. 40 paperista konvehtivuokaa
markkinoilla 3 vuotta

Foodinin valmistuspaketissa on eniten marjoja. Raakasuklaan valmistuspaketti Foodin Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ helpoin tehdä, vähiten aineiden sekoittamista
+ vakuuttavampaa ja helpompaa, kun suklaamassa oli palasina eikä jauheena
+ parhaat lisukkeet
+ kolme erilaista marjaa toi hyvää koostumusta suklaaseen ja tasapainoa makuun
+ paras maku
+ täyteläinen maku ja koostumus
+ maku lähinnä tavallista suklaata
+ suklaan ulkomuoto kiva, kotitekoisen näköiset
+ vähiten rasvaa ja kaloreita
+ helpot ohjeet, erillinen lappu
+ monia ohjeita, miten marjoja voi lisätä päälle/keskivaiheille tai pilkkoa niitä
+ pakkauksen selkeä takakansi

- liian ohuet muotit, joten oli vaikea laittaa paksua seosta niihin
- paksua suklaata ei voinut kaataa muotteihin vaan piti lusikoida
- suttasi eniten, kun suklaata tippui ohi muottien
- suklaiden ulkonäkö ei ollut kaikista paras
- pakkauksen ulkonäkö ei houkuttele ostamaan
- paketissa vähiten ohjeita tai mielenkiintoista tekstiä
- kuinka kauan pitää olla pakkasessa, olisi voinut selventää vaikka minuuttimäärällä

2. Leader

420 g, hinta 24,90 €
pussi jauheseosta (raakakaakaovoi, raakakaakaojauhe, lucuma, carob, kookoksen kukintanektarijauhe, himalajan ruususuola), pussi gojimarjoja, pussi mantelirouhetta, purkki neitsytkookosöljyä, pikkupullo agavenektaria, ohjelehtinen, jossa kuvalliset valmistusohjeet, n. 60 paperista konvehtivuokaa
markkinoilla 3 vuotta

Leaderin valmistuspaketissa on mantelirouhetta. Raakasuklaan valmistuspaketti Leader Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ seos oli helppo tehdä
+ vetelä massa oli helppo kaataa muotteihin
+ suklaan ulkonäkö hyvä
+ selkeät ohjeet sekä pakkauksessa että sisällä
+ ohjevihkonen, jossa lisää ohjeita
+ tehokkaan näköinen pakkaus, vetoaa miehiin
+ ravintotiedot näkyvissä
+ maininta valmiiden tuotteiden säilyvyydestä

- muotit voivat olla tukevammat
- suklaata ei riittänyt kaikkiin muotteihin
- valmiin suklaan harmahtava pinta, kuin öljy olisi noussut pintaan
- paljon rasvaa
- hieman rasvainen maku sekä koostumus
- maku pistävä mutta parempi kuin CocoVin
- suklaa suli nopeasti käsissä

3. CocoVi

410 g, hinta 24,20 €
pussi kaakaovoita, pussi jauheseosta (kaakaojauhe, lucuma, maca, kalaharin suola), pussi gojimarjoja, purkki neitsytkookosöljyä, pikkupullo agavesiirappia, n. 20 muovista suklaamuottia
kuvalliset valmistusohjeet paketin takakannessa
markkinoilla 6 vuotta
pakkaus uudistuu joulukuussa, jolloin kookosöljyn tilalle enemmän kaakaovoita, agavesiirapin tilalle vaahterasiirappi, gojimarjat pois, jauheeseen vaniljaa

CocoVin valmistuspaketti uusiutuu joulukuussa. Raakasuklaan valmistuspaketti CocoVi Kuva: YLE/Tiina Lappalainen kuningaskuluttaja,kuningaskuluttajan testi

+ tukevat muotit, joihin helppo kaataa
+ muovimuotteja voi käyttää uudestaan
+ vetelä massa oli helppo kaataa muotteihin
+ maku suklainen
+ kumottuina muoteista suklaat olivat tasaisia pinnaltaan
+ selkeä ohje paketin takakannessa
+ paketissa hyvä teksti raakasuklaan ja tavallisen suklaan eroista

- ankeannäköiset muotit, kuin lääkekupit, en tarjoaisi vieraille näistä
- koostumus rasvainen ja hieman rakeinen, ei niin täyteläinen
- maku pistävä
- vain gojimarjat lisukkeena
- paketissa ei ollut ravintoarvoja

Muokattu 2.12.2015: Lisätty linkki videoon.

Kuinka moni mahtaa vielä tuottaa pyöräänsä valon jalkavoimin dynamolla? Valaisimen voi myös ladata vaikka työpäivän aikana USB-piuhalla. Kolme kovaa testasi 500-600 lumenin USB-ladattavat LED-valot. Testiryhmä arvosti kuitenkin vielä helpompaa latausta ja rankkasi voittoon Moonin, jolla oli lisävarusteena laturi.

Lain mukaan polkupyörässä on pimeällä oltava etuvalo, joka näyttää valkoista tai vaaleankeltaista valoa. Pyöräilijän on siis vähintään näyttävä pimeällä. Jos haluaa myös nähdä, tarvitaan järeämpiä tehoja. Testituotteiksi valittiin valovirraltaan 600 lumenin GoZero ja TEC sekä 500 lumenin Halo ja 560 lumenin Moon. Pyörän valaisimissa arvioitiin niiden helppokäyttöisyyttä ja valotehoa. Valaisimia testattiin noin puolitoista viikkoa ennen joulua.

Testatut pyöränlamput GoZero, Halo, Moon ja Tec rivissä pöydällä. Kuva: Tiina Lappalainen/YLE Kuningaskuluttaja (Tv),pyöränlamppu,testi

Helppokäyttöisyys oli testilampuissa valttia

Kolme kovaa ilmoittautui testaajaksi Kuningaskuluttajan verkkosivujen kautta. Helppokäyttöisyys oli kesät talvet pyöräilevälle helsinkiläiselle Tuomas Kaukoselle tärkeintä pyörän valaisimen valinnassa.

- Että se on vaivatonta, että ei tarvitse muistaa koko ajan vaihtaa akkua ja ladata, vaan lamppu on siinä, kun sitä tarvitsee.

Tuomaksen appi Risto Pitkänen Nurmijärveltä ja Sari Suvanto Vihdistä pitivät tärkeänä myös näkyvyyttä liikenteessä, ja varsinkin maaseudulla näkemistä.

- Missä minä asun, siellä ei ole katuvaloja, joten pitää nähdä myös kaikki kuopat ja semmoset etukäteen, Sari täsmensi.

Moonin lisälaitteet avittivat valaisimen voittoon

Hintavin Moon oli myös laadukkain. Pakkauksessa tuli mukana kypäräkiinnike, laturi ja etäkytkin. Risto ajoi mieluiten kypärävalolla, joten kypäräkiinnikkeelle oli käyttöä. Tuomas taas piti etäkytkimestä, jolla valotehoja voi vaihtaa ajaessa kättä jarrukahvoilta nostamatta. USB-lataus on kätevää, kun valaisimen voi ladata USB-piuhalla vaikka läppäristä, mutta pakkauksessa mukana tullut laturi oli kaikkien mieleen.

- Laturilla pystyy helposti lataamaan seinästä, kun ei välttämättä aina ole kotona tietokone päällä, Tuomas kiteytti laturin merkityksen.

Moonin etäkytkin helpotti valon säätöjä. Moon-pyöränlamppu ja kaukosäädin Kuva: Tiina Lappalainen/YLE kuningaskuluttaja,pyöränlamppu,testi

Kypäräkiinnike oli Riston suosikki. Moon-pyöränlamppu ja kypäräkiinnike. Kuva: Tiina Lappalainen/YLE kuningaskuluttaja,pyöränlamppu,testi

Laturi helpotti valaisimen käyttöä. Moon-pyöränlamppu ja laturi Kuva: Tiina Lappalainen/YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),testit

Testin halvin GoZero vaati ulkoisen virtalähteen.

Yllätyksenä tuli, että testin halvin GoZero vaati ulkoisen virtalähteen, jotta se toimi. Sitä ei pakkauksessa ollut - eikä selkeätä mainintaakaan asiasta. Näin valo menetti mahdollisuutensa heti kättelyssä. Valaisimesta lähti yli metrin pituinen USB-piuha, joka jo itsessään tuotti hankaluutta. Ulkoinen virtalähde vaati lisäksi jonkun pussukan tai telineen kulkeakseen mukana.

- Laitoin piuhan muovipussiin, jossa se akku oli. Siinä se muovipussi heilui tangolla eli ei ollut oikein helppokäyttöinen, Sari kuvaili.

Myös Moonin valo vakuutti

Moon keräsi parhaat pisteet valotehostaan. GoZerolla ja Halolla saattoi nähdä jopa pidemmälle, mutta Moonin keila valaisi tehokkaimmin sekä lähelle että kauas. Valaisimen kiinnitys oli napakka eikä valo poukkoillut ajon aikana. Valaisin oli myös helppo irrottaa. Eri valotoimintoja oli helppo vaihtaa myös ajon aikana ja pimeälläkin ne erotti toisistaan eri värisinä katkaisimessa.

Halon valo oli huonoin, koska se eteni portaittain eikä yhtenä valokeilana.

Sari ja Tuomas pitivät myös Halon laajasta valosta - lukuunottamatta sivuvaloa. Riston mielestä Halon valo oli huonoin, koska se eteni portaittain eikä yhtenä valokeilana. Halossa oli miltei mahdoton vaihtaa valon tehoa ajon aikana.

- Katkaisinta ei ole valaistu mitenkään tässä mustassa pinnassa, joten se on vaikea löytää. Jos et löydä virtanäppäintä, et löydä myöskään valonäppäintä, jotta voisit säätää valon määrää. Vaati aina pysähdyksen, että sai valot vaihdettua, Risto selvitti.

Valokeiloissa ja niiden kantamassa huomattiin siis eroja. Kun mitattiin monenko askeleen päässä kävelijä vielä näkyi, TEC:in kantama jäi lyhyimmäksi.

Testin aikana ei pakkaskelejä ollut, joten pakkasenkesto testattiin toimituksen pakastimessa. Noin kolmen tunnin kuluttua kaikissa paloi valo. Testi lopetettiin 21 tunnin jälkeen: Moon paloi edelleen. Neljä pyöränlamppua pakastimessa. Kuva: Tiina Lappalainen/YLE Kuningaskuluttaja (Tv),pyöränlamppu,testit

TEC oli helpoin asentaa pyörään

Kaikki valaisimet sai kiinnitettyä pyöriin ilman työkaluja. TEC:in kumilenksu, jossa oli säätöreiät, oli ehdottomasti helpoin kiinnittää pyörään. Se ei kuitenkaan ollut kovin vakaa. Tuomaksen mukaan valo väpätti, jos ajoi vähänkin kovempaa, varsinkin epätasaisella tiellä.

Moonin pitkällä ruuvilla pidikkeen kiinnitys onnistui, mutta Halossa ruuvin pituus ei välttämättä riittänyt. Vastakappaletta oli hankala saada kiinni lyhyeen ruuviin.

GoZeron pidikkeen muovisesta kiristimestä meni helposti kierteet.

Riston ja Tuomaksen pyörissä ohjaustangon paksuus aiheutti sen, että GoZeron pidikkeen kiristäminen ei onnistunut kunnolla. Muovisesta kiristimestä meni helposti kierteet.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja MOON LX-560

MOON LX-560 Moon-pyöränlamppu. Kuva: Tiina Lappalainen/YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv),pyöränlamppu,testit

99,90 € (Bike Company)
USB-ladattava etuvalo CREE XM-L2 (T6) LED
valovirta 560 lumenia, 4 eri valaisutilaa ja 3 vilkkumoodia värikoodeilla
paloaika moodista riippuen noin 2-14 h
Samsung Li-ion 2699 mAh akku, lataus seinästä 3,5 h, ylikuumenemissuoja
water resistant, paino 114 g
englanninkielinen ohje
pakkauksessa lisäksi kypäräkiinnike, verkkovirta-adapteri ja USB-kauko-ohjain

+ valoteho ja keila testin parhaasta päästä: tarpeeksi leveä ja voimakas + valokeilan muoto oli pallomainen edestä ja tämän ansiosta hyvä näkyvyys lähelle ja samanaikaisesti kauas, riittävästi myös sivuille (riittävä valo, kun ei ole pelkkää suoraa tietä koko ajan)
+ lampun napin väristä näki valaisintoiminnon valinnan
+ hyvänkokoinen ja kevyt lamppu, samalla jämäkkä
+ hyvä kiinnitys, vaikkakin työläimmästä päästä
+ erittäin tukeva pidike, jossa riittävän pitkä kiristysruuvi eri tangon paksuuksille ja riittävän iso ruuvinkanta kiristykseen
+ kiristimen alla kumilevy, joka esti pidikkeen heilumisen
+ lampun kiinnitys ja irrotus pidikkeestä helpoin, onnistui myös käsineet kädessä
+ lampun asentoa voi säätää sivusuunnassa pidikkeessä
+ lamppu pysyi hyvin kiinni pidikkeessä ajon aikana
+ tarvittaessa voi vaihtaa paristot ilman työkaluja
+ hyvät lisävarusteet: kypäräkiinnike, laturi, erillinen johdollinen valokytkin
+ erillinen valokytkin, jolla voi ajon aikana säätää valotehoa tarpeen mukaan irrottamatta kättä
+ hyvä USB-väylän suoja
+ valolampun linssin pyyhe
+ pakkauksessa selkeä merkintä paloajasta
+ pakkaus oli tyylikäs ja selkeä

- liian monta valaisutoimintaa
- vaikka valaisin oli kevyt, se sai kypärän tuntumaan hieman huteralta päässä
- kypäräkiinnikkeen tarrakiristys hankala
- kaipasin portaatonta säätöä kypäräkiinnikkeeseen, nyt suuntaus ei oikein onnistunut
- etäkytkimen kanssa vähän ongelmia aluksi ennen kuin tottui siihen
- suomenkieliset käyttöohjeet puuttuivat

2. HALO OMEGA 500 LUMEN USB 38-1585

HALO OMEGA 500 LUMEN USB 38-1585 Halo-pyöränlamppu Kuva: Tiina Lappalainen/YLE Kuningaskuluttaja (Tv),pyöränlamppu,testit

49,90 € (Motonet)
USB-ladattava etuvalo
valovirta 500 lumenia, 3 valaisutilaa ja vilkkutoiminto
paloaika kiinteällä valolla 2-8 h, vilkulla 150 h
USB-ladattava 2500 mAh Li-Ion akku, latausaika 6 h
vesitiiviysluokka IPX4 (roiskevesitiivis)
akun merkkivalo

+ hyvä keila, tarpeeksi leveä, näkyvyys myös sivuille
+ hyvä valo ja näkyi pisimmälle vertailtavista lampuista (pitkillä suorilla voi olla paras)
+ näytti jäljellä olevan akun varauksen oikein
+ valmiiksi ladattu
+ lampun pidikkeen kiristys ruuvilla, jossa oli hyvä kanta kiristää
+ kiristimen alla kumilevy, joka esti pidikkeen heilumisen
+ lampun asentoa voi säätää sivusuunnassa pidikkeessä
+ lampun koko hyvä myös käsivalaisimena

- valokatkaisija pieni kooltaan ja liian monimutkainen käyttää ajaessa, piti pysähtyä, kun halusi saada valot päälle tai säätää
- valokeila hajanainen ja epäselvä, söi valotehoa
- häiritsi silmäkulmassa, kun valoa karkasi lampusta joka suuntaan
- liian monta valaisutoimintaa
- valossa pientä väpätystä pitkällä matkalla
- pidikkeen kiristysruuvi voisi olla pidempi
- lamppu oli vaikea irrottaa pidikkeestä
- polkupyörän piuhat tulivat häiritsevästi valokeilan eteen
- minimaaliset ohjeet
- maksimiteholla häikäisevä muille tienkäyttäjille

3. TEC Duo 600LMs C8020257

TEC Duo 600LMs C8020257 TEC-pyöränlamppu. Kuva: Tiina Lappalainen/YLE Kuningaskuluttaja (Tv),pyöränlamppu,testit

79,90 € (Intersport)
USB-ladattava etuvalo 2 Cree XP-G2 LED
valovirta 600 lumenia, valontarvetta säätelevä sensori
paloaika 1,2 h tai 9,9 h
USB-lat. akku 1000 mAh LiPo, latauksen ilmaisin
vedenkestävä IP65, paino 103 g
englanninkielinen ohje

+ valo kirkas ja pitkälle näyttävä kiilamainen, hyvä näkyvyys myös pienellä teholla
+ iso valokatkaisija, helppo hallita ajotilanteessa
+ helppo kiinnittää ja irrottaa kumilenksulla, että koko systeemi on helppo ottaa pois vaikka kauppareissun ajaksi
+ lampun irrotus pidikkeestä mahdollista myös käsineet kädessä
+ lampun asentoa voi säätää sivusuunnassa pidikkeessä
+ kaksi poltinta (toisen palaessa, mahdollisesti toinen jää)
+ hyvä USB-väylän suoja

- heikoin keila, hieman kapea aivan pimeällä, näyttää vasta 0,5 m renkaasta eteenpäin, ei motivoi lähteä pimeään metsään, voi olla ihan hyvä ja riittävä kaupunkiin, jossa ei sitä suurinta valaistusta tarvitse
- liian monta valaisutoimintaa ja hiukan epäselvät käytössä
- leveä lamppu, vaikea saada hyvään kohtaan kiinni tangossa, jos vähän tilaa
- rimpula kiinnitys (pelkkä kumilenksu) oli vaikea säätää oikealle kohdalle, koska kiinnitys oli huono
- tärisi häiritsevästi epätasaisella tiellä
- pitemmällä aikavälillä mietityttää kumilenksukiinnityksen kestävyys
- täydestä varauksesta kymmenessä minuutissa varaus tippui puoleen, jonka jälkeen alkoi näyttää oikeaa varausta
- huono akunkesto
- maksimiteholla häikäisevä muille tienkäyttäjille
- suomenkieliset käyttöohjeet puuttuivat

4. GoZero USB-LED L 600

GoZero USB-LED L 600 GoZero-pyöränlamppu. Kuva: Tiina Lappalainen/YLE Kuningaskuluttaja (Tv),pyöränlamppu,testit

19,90 € (Verkkokauppa.com)
USB-ladattava etuvalo CREE XM-L T6
valovirta 600 lumenia, 3 valaisutilaa: teho, normi ja vilkkuva
USB 5 V, 0,5-1,5 A, kiinteän johdon pituus 120 cm, mukana ei tule varavirtalaitetta
vesisuojattu IP65, paino 95 g
käyttölämpötila -20 - +40 C
suomenkielinen ohje
pakkauksessa lisäksi otsapanta

+ valo kirkas ja pitkälle näyttävä kiilamainen, hyvä näkyvyys myös pienellä teholla
+ valokatkaisin selkeätoiminen ja helppo hallita ajaessa käsineet kädessä
+ lampun asentoa voi säätää sivusuunnassa pidikkeessä
+ pienikokoinen tehoon nähden
+ tyylikkään näköinen
+ mukana otsalamppupanta
+ ohjeet suomen kielellä ja hyvin helppolukuiset

- käytettävyys huono verrattuna muihin: vaatii erillisen virtalähteen, joka kiinnitettävä pyörään
- vaatii ehdottomasti myös jonkun telineen virtalähteelle, ei oikein ole järkevää kuljetella sitä taskussa/repussa, mahdollinen kosteusongelma
- tarkkaa myös virtalähteen kanssa, käytössä ollut ei toiminutkaan yhteen
- pitkän tuntuinen piuha, jääkö roikkumaan tielle?
- tuntui kuumenevan, jos testasi laturissa
- aivan pyöreä keila, tuotti ongelmia suuntauksessa, tämä häviää kaikille muille kolmelle valolle
- valo ajaessa hiukan ”nuokkasi”
- valaisimen kiinnitys vaikea, kun pyörässä oli paksuhko putki: pidike ei lähtenyt kiristymään ruuvista tai ”korkkasi kierteet”
- epäilyttää, miten muovinen ruuvi kestää käytössä, kun jo pienen yrityksen jälkeen näkyi naarmuja ym. kulumaa
- lampun irrotus pidikkeestä hankala ja ei onnistu käsineet kädessä
- maksimiteholla häikäisevä muille tienkäyttäjille

Muokattu 2.2.2016: Korjattu virheellinen linkki ja kirjoitusvirhe otsikossa.
Muokattu 16.3.2016: Lisätty linkki Areena-videoon.

Lumilinko säästää voimia pihan puhdistuksessa. Kuningaskuluttajan testissä linkoja vaivasivat pikkuviat ja yhden laitteen osalta tukkeutuminen nuoskaan.

Linkotestiin tarttui reipas mieskolmikko Välivainion Omakotiyhdistyksestä Oulusta: Jarmo Kiuru, Raimo Honkala ja Valde Manninen aloittivat koeajot tammikuun alussa.

Jarmo Kiuru, Valde Manninen ja Raimo Honkala. Kuningaskuluttajan kolme kovaa testaajaa Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

Lumilingoissa riittää valikoimaa laajalti. Niinpä testilaitteet valittiin tiukalla seulalla. Kriteeristöön kuuluu noin 600 euron hinta, itseveto, kaksivaiheperiaate ja myyjän järjestämä rahti kotiin asti.

Haaviin jäi kolme lumilinkoa: Snow Fox 6,5 HP, MTD M56 ja Handai 6,5 HP.

Kaksivaiheisuus tarkoittaa, että lumen kokoaminen ja poisampuminen tapahtuvat erillisillä mekanismeilla – tätä on joskus suositeltu Suomen oloihin, jotta linko toimisi mahdollisimman hyvin myös märässä tai kovassa hangessa.

Kotiinkuljetus on hyödyllinen mahdollisuus. Testilingot painavat 56 – 80 kiloa, joten niitä ei nosteta tuosta vaan peräkonttiin rautakaupan pihalla.

Snow Foxissa vikaa heti aluksi

Jokainen linko piti koota itse. Testaajat saivat kaikki laitteet käyttökuntoon kahdessa tunnissa, kun kokoaminen tehtiin yhdessä. Nopeimmin sujui MTD:n kokoaminen, joka hoitui alle kymmenessä minuutissa. Eniten aikaa paloi Handain parissa.

Handain kokoamiseen kului eniten aikaa. Testaajat kokoavat Handai-lumilinkoa. Kuva: testaajien kuva kuningaskuluttaja

- Normaalia kasaamista, niin kuin Ikean kaapisto…tai tämä oli helpompaa, vertaa Raimo.

- Siellä oli hyvät ohjeet, miten kootaan, sanoo Valde.

Snow Fox ei pelannut aluksi normaalisti, koska laitteen vetohihnat olivat jääneet laittamatta pakoilleen tehtaalla. Myyjä olisi tehnyt korjaamisen takuuseenkin, mutta Valde sai hoidettua korjaamisen omin voimin.

Linko helpottaa lumiurakkaa

Oulussa satoi lunta niukahkosti testin alussa tammikuussa. Laitteita päästiin kuitenkin käyttämään niin, että erojakin havaittiin – ja myös ongelmia.

Testaajien mielestä lumilinko voi olla oiva apu esimerkiksi vanhukselle, jos voimat eivät ole enää parhaassa iskussa. Tyystin ilman käsi- ja jalkavoimia raskaan lingon käsittely ei kuitenkaan onnistu, vaikka se liikkuu eteenpäin moottorinsa voimalla.

MTD-lingolla lumen voi siirtää aivan laitteen viereen, jos niin halutaan. MTD-lumilinko siirtää lumen tarvittaessa lähelle Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

Lumen heittosuuntaa ja -kulmaa saa säädettyä jokaisessa testilingossa. Kun puhdistat esimerkiksi samaa ajoväylää edestakaisin, voit siirtää lumen koko ajan samalle puolelle tietä.

Erityisesti MTD:llä lumen saa ammuttua ihan lingon viereen – tämä on eduksi ahtaissa paikoissa, jos et halua pöllyttää lunta naapurin pihalle.

Handai ampui lumen pisimmälle. Handai-linko ampuu lumen jopa 15 metrin päähän. Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

Testin voittoon yltänyt Handai ampui lumen näppituntumalta pisimmälle – käyttöohjeen mukaan jopa 15 metrin päähän. Handaissa lumen heittokulmaa ei saa ihan lingon viereen, mikä voi olla ongelma ahtaissa paikoissa.

- Se on isojen pihojen laite, kommentoi Jarmo Handaita.

Handaissa ominaisuuksia on enemmän kuin muissa lingoissa. Handain käsittelyä helpottaa pakki ja lumitorven heittosuuntaa voi säätää kammella ilman kumartelua.

- Kampi nopeuttaa työskentelyä, sanoo Valde.

Nuoskasta tukkoon, vaijeri poikki

Testiajoa päästiin tekemään myös todella märkään lumeen. Seurauksena oli, että MTD meni tukkoon. Poistotorvesta piti kaivaa pois iso lumipallo. Muut lingot selviytyivät myös märässä lumessa tukkeutumatta.

Handain kanssa koettiin tilanne, jossa kone starttasi, mutta linko ei. Syyksi paljastui poistomekanismin jäätyminen – ongelmalta olisi ehkä voitu välttyä lingon huolellisemmalla puhdistuksella edellisen käytön jälkeen. Jään poiston jälkeen linko pelasi.

Linkoja kokeiltiin myös kymmensenttisessä nuoskassa. Nuoskalunta Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

MTD:stä katkesi käynnistysnaru alle kymmenen nykäisyn jälkeen. Snow Foxista puolestaan paukahti vetopyörien vaijeri noin kuukauden linkoamisen jälkeen.

Pikkuvikoja, mutta koska Snow Foxissa oli myös vetohihnojen asennusvirhe, niin pakostakin linkojen yleinen laatutaso hiukan mietityttää.

Jotta testi ei menisi tyystin äijien puuhasteluksi, naapurustossa asuva Elina Haataja-Ilmola kävi kokeilemassa MTD-lingon käyttöä.

Elinan mielestä MTD-linko oli näppärän pienikokoinen. Elina kokeilee MTD-linkoa. Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

Elinan ensivaikutelma oli, että linkous on helppoa.

- Olen selkävikainen, ja voisin harkita tällaista. Harjoittelua käyttö varmaan vaatisi, tuumii Elina.

Hänen mielestään MTD-linko oli sopivan pienikokoinenkin hänen varastoonsa.

Käyttäjän tarve painaa lingon valinnassa

Snow Foxissa ja Handaissa sähköstartti auttaa käynnistämisessä, jos voimat eivät riitä narun nykimiseen.

Snow Foxin renkaisiin on saatavilla jääketjut. Niistä on apua sutimisen ehkäisyssä, jos lunta on kertynyt todella reippaasti.

Lumilinkoa voi säilyttää pihalla pressun alla - varastotilan puute ei ole este hankinnalle.

Lingot ovat bensakoneita ja niiden ylläpitoon liittyy erilaisia huoltoja öljynvaihdosta puhdistukseen. Esimerkiksi Handai suosittaa, että osa huoltohommista teetetään ammattilaisella.

Lingon kuljetus onnistuu esimerkiksi kipillä varustetun peräkärryn avulla. Auton peräkonttiin se ei kokonaisena mahdu.

Plussat ja miinukset

Testin voittaja Handai 6,5 HP

Handai 6,5 HP Handai-lumilinko Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

75 kg
valmistusmaa: Kiina
599 €
rahti kotipihalle 49,90 €

+ pisin heittoetäisyys, käyttöohjeen mukaan jopa 15 metriä
+ monipuoliset ominaisuudet: pakki ja torven veivikääntö
+ sähköstartti akulla
+ ei vikoja
+ ei tukoksia nuoskalla

- heittokulmaa ei saa käännettyä aivan lingon viereen, mikä voi olla ongelma pienellä pihalla
- vaihde pomppasi joskus itsestään väärään pykälään
- ilman huolellista puhdistusta poistomekanismi voi jäätyä
- hitain koota

2. Snow Fox 6,5 HP

Snow Fox 6,5 HP Snow Fox -lumilinko Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

80 kg
valmistusmaa: Kiina
579 € (sis. rahdin)

+ hyvä ajoasento
+ hyvä pienelle pihalle
+ lumiketjut lisävarusteena, hinta 59 € / 4 kpl
+ sähköstartti pistokkeella
+ ei tukoksia nuoskalla

- korjattavia vikoja heti alkuvaiheessa
- torven kääntäminen voisi olla helpompaakin

3. MTD M56

MTD M56 MTD-lumilinko Kuva: YLE kuningaskuluttaja,Kuningaskuluttaja (Tv)

56 kg
valmistusmaa: USA
695 €
rahti kotipihalle 65 €

+ paras pieneen pihaan, ketterä
+ lumen saa ammuttua lähelle linkoa
+ pieni koko edesauttaa varastointia
+ vähäväkistä helpottaa, että linko ole suurimmasta ja painavimmasta päästä
+ nopein koota

- tukkeutuminen märällä kelillä
- käynnistysnaru meni nopeasti poikki

Muokattu 16.3.2016: Lisätty linkki Areena-videoon.

Groove Musicin käyttöönotto kangerteli

Spotify selvisi yllätyspistohyökkäyksistä

Groove Musicin radio ei osannut suositella

Deezer tarjosi monipuolisesti uutta

Lisäominaisuuksista lisäpisteitä

Plussat ja miinukset

Muovia vai pahvia?

Kirjojen kylkeen pehmoleluja

Edullisin oli testin paras

1. Testivoittaja: Ikea Jättene-muuttolaatikko

2. Bilteman suuri muuttolaatikko

3. Bauhausin muuttolaatikko X

4. Clas Ohlsonin muuttolaatikko

5. K-Raudan muuttolaatikko

Action-kamerat pysyivät parkourin vauhdissa

GoPron kuvanlaatu ehdottomasti paras

Wi-Fi kilpailuvalttina Denverissä ja Königissä

Action-kamerat myös sukeltavat

Plussat ja miinukset

Testivoittaja GoPro HERO

2. DENVER AC-5000W MK2

3. KÖNIG CSACW100

Kolme laitetta, kolme konstia

Raidin pakkauksessa on järeitä varoituksia

Ötökkä ja InaTrap eivät toimi, jos samassa tilassa on ihminen

Plussat ja miinukset:

Testivoittaja: Raid Liquid Electric n. 10 e (vaihtopullo n. 9 e)

2. InaTrap n. 80 e (normaalihinta)

3. Ötökkä Duo n. 50 e (normaalihinta)

Kenwood vaivasi suuria taikinoita

Electrolux oli vetävimmän näköinen

Bosch sopi pienperheelle

OBH Nordica oli äänekkäin

Vaivaa, vispaa ja vatkaa mahdollisimman monipuolisesti

Plussat ja miinukset

Jaettu 1. KENWOOD KM336 01 Chef Classic yleiskone

Jaettu 1. ELECTROLUX Assistent EKM4000

2. BOSCH MUM54A00

3. OBH NORDICA First Kitchen 6681

Madot haukkaavat happea

Iloisia perhetapahtumia

Matokompostin fanikerho laajenee

Bokashi täyttyi yllättävän hitaasti

NatureMillin pelleteille löytyi korvaajia

Myös kaurahiutaleet pellettikorvikkeina

NatureMill vaihtoi kotia

Matopopulaatio vaihtunut

Bokashijätteen ulkomuoto yllätti

NatureMill haisee ja hajottaa

Lue lisää:

Lue lisää:

Punkkilasso toimi tottuneissa käsissä

Pinsettejä valolla, suurennuslasilla, jousella ja ilman

Lapsen napa – mahdoton tehtävä?

Luottokortti ja muovipihti odottavat käyttöä

Kerro kokemuksesi punkinpoistovälineistä!

Kulkuvälineet valittiin aikuisen tarpeisiin

Potkulauta suosikiksi äänin 2-1

Plussat ja miinukset

Testin voittaja: Potkulauta

2. Kävely

3. Tasapainoskootteri

Plussat ja miinukset

Testin voittaja: Matokompostori

2. Bokashi

3. NatureMill Ultra

Lue lisää:

Lue lisää:

Lue lisää:

Visuaalisin HopLop korjasi potin

SuperPark oli kallein

Plussat ja miinukset

Testin voittaja HopLop

2. Touhutalo

2. SuperPark

Suojattu parveke lämpeni hyvin

Kaasu antoi eniten tehoa

Plussat ja miinukset

Jaettu voitto: Rebel Neck

Jaettu voitto: Landmann

Wi-Fi toimii – pätkittäin